Synestesia – Nereus

Porilaislähtöinen Synestesia on soittanut melodisilla vaikutteilla ryyditettyä death metallia jo reilun vuosikymmenen. 8.7. julkaistava “Nereus” on bändin toinen täyspitkä albumi, ja se julkaistaan aluksi digitaalisesti bändin itsensä toimesta. Edellinen albumi “Feeniks” oli puhdasta timanttia alusta loppuun, joten “Nereus” kohtaa melkoiset odotukset julkaisunsa alla.

Bändin soundi on ollut alusta asti omalaatuisella tavallaan rouhea, ja biiseissä käsiteltävät aiheet ovat olleet kautta linjan varsin raskaita. “Nereus” ei tässä mielessä poikkea aiemmasta tuotannosta, vaan tunnelma on heti ensimetreiltä juuri niin painostavan ahdistava, kuin osasi odottaa ja toivoa, kun “Alku”-niminen intro sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi sitä seuraavan kappaleen “Juurelle Majakan” kanssa.

Kokonaisuutena levy ei ole aivan yhtä helposti aukeava kuin edeltäjänsä, eikä sitä ole aivan yhtä selvästi kiedottu yhden tarinan ympärille. Tarkemmalla kuuntelulla alkaa “Nereuksestakin” paljastua levyn läpi kantava konsepti ihmiskunnan rappeutumisesta.

Kuten Synestesian levyt aiemminkin, on “Nereus” tarinoiltaan hyvin raskas ja musiikillisestikin uidaan aika syvissä vesissä. Levyä kuunnellessa mieli alkaa kehittää syviä varjoja. Pimeys löytyy yhtä lailla ihmisestä itsestään kuin ympäröivästä yhteiskunnasta. Tuomioita biiseissä jaetaan mielivaltaisesti niin yksilöille kuin koko ihmisrodulle.

Vokaaleista vastaava Eero Kuusisto hoitaa tonttinsa hyvin mallikkaasti ja saa tunnelman huokumaan vieläkin syvempää uhkaavuutta. Tätä vaikutelmaa raikastaa hetkittäin kuultava, jopa poikkeuksellisen viehättävältä kuulostava naisvokalisointi, joka saa arvostelijan epäilemään aikaisemmin itselleen diagnosoimaa naisvokalisti-allergiaa.

Levyn ainokainen suvantovaihe löytyy “Hiljaisuus”-biisistä, jossa suorastaan hellien puhtaiden vokaalien luoma turvallisuuden tunne saa hetkeksi unohtamaan levyn vihaa uhkuvan tunnelman. Pako on kuitenkin vain hetkellinen, koska jo seuraava biisi “Kone Pysähtyy” toimii vääjäämättömänä lähtölaskentana kohti tuomiota.

Kylmä Maa” tuntuu toimivan syytteenä “Murha?”-biisissä esiin tulleeseen kansalaisten katoamiseen, ja “Valhe” jatkaa samaa linjaa neuvoston kokouksena, joka toimii oikeudenkäyntinä. Kaiken tämän saattaa loppuun “Kuolleiden kulkue”.

Mitä useamman kerran “Nereuksen” kuuntelee läpi, sitä selvemmäksi käy sekin, etteivät biisit todellakaan ole toisistaan irrallisia. Kokonaisuutena levy tuntuu antavan nimen niin tuomiopäivälle kuin ihmisen sisäiselle pimeydelle. Synkeydellään vangitseva levy osoittaa olevansa hyvinkin erinomainen jatke “Feeniksille”, täyttä timanttia tämäkin.

9 / 10

Kappalelista:
01. Alku
02. Juurelle majakan
03. Valo
04. Nereus
05. Murha?
06. 274 askelmaa
07. Hiljaisuus
08. Kone pysähtyy
09. Pimeään
10. Kylmä maa
11. Valhe
12. Kuolleiden kulkue

http://synestesia.net/

Kirjoittanut: Nina Hurme

Kommentoi julkaisua