Synkkää goottiromantiikkaa sisältävä The 69 Eyesin ”Paris Kills” täyttää 20 vuotta

Kirjoittanut Tia Salmela - 15.4.2022

Yksi The 69 Eyesin upeimmista albumeista ”Paris Kills” juhlii tänä vuonna parikymppisiään. Sitä aikaisemmin julkaistu pitkäsoitto ”Blessed Be” tarjosi täyslaidallisen ”Wasting the Dawn” -albumilla esiteltyä gootimpaa linjaa, jota ”Paris Kills” jatkoi erittäin mallikkaasti. En ole kuunnellut koko ”Paris Kills” -albumia läpi pitkään aikaan, vaikka osa albumin kappaleista onkin edelleen jokapäiväisessä soitossa. Aloitetaan siis nostalgiafiilistely!

”Paris Killsin” käynnistävä ”Crashing High” aloittaa albumin hittiputken. Se ei jätä arvailujen varaan sitä, mikä yhtye on kyseessä. Seuraavina kuultavia ”Betty Blueta” ja ”Dance D´amouria” voisi helposti tituleerata Helsingin vampyyrien klassikoiksi. Molemmista kappaleista huokuu nostalgisuus, kun tuttu goottinen tunnelmointi yhdistyy Jyrki69:n matalana sointuvaan ääneen.

Raidalla neljä on ”Grey”, joka ei kappaleen nimenä soittanut juuri kelloja, mutta biisin lähtiessä käyntiin muistuivat jostain muistin perukoilta mieleen kaikki sanat ja kappaleen yksityiskohdat. Kepeältä tuntuva ”Grey” ei valitettavasti vieläkään kuulu omiin ”Paris Killsin” lempikappaleisiini – toisin kuin seuraavina kuultavat ”Radical” ja ”Don´t Turn Your Back On Fear”. Raidalla viisi oleva ”Radical” tarjoaa mystisempää näkökulmaa, kun taas ”Don´t Turn Your Back On Fear” edustaa perinteisempää The 69 Eyesiä synkemmällä vivahteella höystettynä.

Stigmatasta” minulla oli sellainen muistikuva, ettei raita oikein lähtenyt kaksikymmentä vuotta sitten, eikä se lähde oikein vieläkään. Kappaleen teknokaiut eivät vain iske, ja se onkin ainoa kappale, jonka olisi voinut tiputtaa albumilta pois. Onneksi ”Stigmatan” jälkeen kuultava ”Forever More” edustaa jälleen tutumpaa ja kaunista The 69 Eyesia. Kappaleen ehdoton kohokohta on viimeiseen kertsiin siirtyminen ja viimeinen kertsi. ”Still Waters Run Deep” jatkaa samoilla linjoilla ”Forever Moren” kanssa tarjoten goottiromantiikkaa ja ollen ehdottomasti yksi suosikkini The 69 Eyesin biisikatalogista. ”Paris Killsin” viimeistelee hieman melankolinen ”Dawn´s Highway”, joka on kuin tehty päättämään upea kokonaisuus.

The 69 Eyesin ”Paris Kills” sisältää synkkää mutta romanttista materiaalia rehellisellä rock-asenteella höystettynä. Vaikka albumi tykittää hittiä hitin perään, pysyy paketti kuitenkin upeasti kasassa. Helsingin vampyyrit saavat olla edelleen erittäin ylpeitä tästä loistavasti aikaa kestäneestä albumistaan.

The 69 Eyesin kotisivut

The 69 Eyes Facebookissa

Kirjoittanut: Tia Salmela