Synkkää kotimaista melodista death metalia – arvostelussa Torchian “Arcane Magicae”
Melodista death metalia veivaava tamperelainen Torchia on julkaissut kolmannen albuminsa nimeltään “Arcane Magicae”. Levyn tuotti ja miksasi lukuisten kotimaisten metallisuuruksien kanssa työskennellyt Janne Saksa. Albumin tuotannollinen puoli saattaa olla siis kunnossa, mutta katsotaan (ja kuunnellaan), mitä nousujohteisessa suosissa olevan yhtyeen kolmas pitkäsoitto pitää sisällään.
“Arcane Magicaen” käynnistää “There’s a Witch Among Us”, joka ei turhia kysele, vaan tiukat riffit isketään heti naaman eteen. Kappale tarjoaa tiukan mutta varsin synkänpuhuvan aloituksen albumille. Innolla sukelletaan vielä syvemmälle “Arcane Magicaen” syövereihin.
Seuraavana kuultava “My Dearest Fiend” on suuri kumarrus Children Of Bodomin suuntaan, kun varsin Bodom-maisesti alkava kappale herkuttelee raskaimmilla Bodom-soundeilla. “My Dearest Fiend” onnistuu yhdistelemään melodisen death metalin hyvät puolet synkkään äänimaisemaan luoden upean kokonaisuuden. “There’s a Witch Among Us” antoi jo viitteitä Torchian omasta tyylistä, mutta Torchian oma soundi tulee kappaleessa huomattavasti paremmin esille.
“La Magra” on varsin edeltäjänsä oloinen ja sisältää “My Dearest Fiendin” lailla todella vahvaa suorittamista. Kappaleen kertsissä kaikki toimii loistavasti yhteen, ja lopputulos jättää sanattomaksi. Melodiakoukut ovat upeita, ja ne tekevätkin kappaleesta yhden albumin vahvimmista raidoista.
“Arcane Magicae” on ollut tähän mennessä varsin vaikuttava kokonaisuus, mutta raidalla neljä majailee melkoinen kummajainen nimeltään “Rat Shaman”. Sepulturan “Roots Bloody Rootsille” kunniaa osoittava shamaani-vibainen kappale jää ehdottomasti edellisten raitojen varjoon. Kuuntelukertojen karttuessa ja ensijärkytyksestä palautuessa “Rat Shaman” alkaa kuitenkin avautua paremmin, ja kappaleen kertsi on lopulta hunajaa korville. “Rat Shamanin” tunnelma nousee loppua kohden, kun Torchia pistää kaikkensa peliin. Se ei silti valitettavasti pelasta kappaletta ajoissa.
Toinen epätasainen pomppu koetaan raidalla viisi, jossa paikkaa pitää “Serpent Icon”. Rauhallisella bassottelulla alkava kappale eskaloituu varsin pian raskaaksi mättäykseksi. Vaikka kappale edustaakin albumin alkupään tavoin korkealaatuista soittoa, särähtävät turhat tempovaihtelut ikävästi korvaan.
Mainos päättyy
Seuraavana kuultava “The Messenger” nostaa kuitenkin tason takaisin albumin alkupään tasolle tarjoten korkealaatuista mörköilyä. Kauniit melodiat yhdistyvät kunnon synkistelyyn, ja lopputulos on jotain todella maagista. Kertsin melodia muistuttaa tosin etäisesti In Flamesin “Only for the Weak” -kappaletta.
Tempoa nostetaan, kun saavutaan raidalle numero seitsemän. Kuten edellisissä kappaleissa ovat myös “Red Luna Ceremonyllä” vokaalit korkealuokkaisia – ja onhan ne kuitenkin levyn mukana tulleen pressitiedotteen mukaan äänitetty kitaroiden kera Mordorissa. Vauhdikkuudestaan huolimatta “Red Luna Ceremony” ei tarjoa mitään uutta albumille ja tuntuu hukkuvan muiden albumin kappaleiden joukkoon.
“Red Luna Ceremonyn” tempoa pidetään vielä yllä “Silver Hornsissa”, joka edustaa myös varsin mukavaa mättöä. Kappale jää ensimmäisellä kuuntelukerralla varsin laimeaksi, mutta siinä on kuitenkin potentiaalia kunnon mielen räjäytykseen. “Silver Horns” täydentää omalla tavallaan albumin katalogia, mutta siihen se sitten jääkin.
“Arcane Magicaen” viimeiseksi kappaleeksi säästettiin albumin nimikkokappale. Torchia on ehdottomasti parhaimmillaan juuri “Arcane Magicae” -kappaleessa ja selkeästi kuulee, että biisiin on panostettu huolella. “Arcane Magicae” edustaa koko albumin eliittiä. Jos albumilta täytyisi suositella jotakin kappaletta, olisi se juurikin “Arcane Magicae”.
Mainos päättyy
“Arcane Magicae” on kokonaisuutena ihan toimiva albumi, mutta levyn kohokohdat jäävät piiloon luoden albumista melko tasaisen. Potentiaalisia elementtejä on selkeästi siellä sun täällä, mutta vastaan tulee myös pieniä kompastuskiviä ja hutilointia. Erittäin suurella mielenkiinnolla kuitenkin seuraan, miten albumin kappaleet taipuvat livenä ja etenkin, mihin Torchian matka etenee!
Kirjoittanut: Tia Salmela