Yleensä pystyy jotenkin lokeroimaan yhtyeitä eri genreihin, mutta Mortyfearin kohdalla menee kyllä sormi suuhuun. Tämä Seinäjoelta ponnistava yhtye edustaa jonkinlaista melodisen death metalin tyylistä meininkiä, mutta joissakin kappaleissa kuuluu jopa industrial metaliin viittaavia elementtejä. Yhtyeen debyyttialbumi ”God’s Skin” julkaistiin vuonna 2006, ja nyt 15 vuotta myöhemmin päivänvalon näkee yhtyeen toinen albumi, joka kantaa nimeä ”My Dystopia”.

”My Dystopian” käynnistää ”Circus Called Life”, josta nimensä mukaisesti kumpuaa sirkusmusiikille tyypillisiä vivahteita. Hämmentävän alun jälkeen kappale alkaa onneksi avautua ja viimeistään kertsin kohdalla on jo tunnelma katosssa. Valitettavasti korkeat örinät eivät oikein lähde, mutta matalat mörinät sen sijaan toimivat paremmin kuin loistavasti.

Seuraavana kuultava ”Jester’s Downfall” on hieman erilainen kuin ”My Dystopian” avausraita. Tässä kappaleessa on niin paljon meneillään samaan aikaan, että siihen ei ainakaan aluksi pysty keskittymään kokonaisuutena. Mutta biisin edetessä ja viimeistään jo toisella kuuntelukerralla saa huomattavasti paremman kuvan. ”Jester’s Downfallissa” tulee esiin kappaleen tunnelman vaihtelevaisuus, minkä Mortyfear todella hallitsee: koko ajan ei tarvitse mättää sata lasissa, vaan välillä voi hieman rauhoittua. ”Jester’s Downfallin” viimeisen kertsin kohdalla saavutetaan koko biisin huippukohta – ja kylmät väreet on taattu!

”Jester’s Downfallissa”industrial-puoli loi kauhumaista tunnelmaa, mutta ”Black Noise” vie tämän kauhupuolen asteen pidemmälle. ”Black Noise” on hieman synkempi kuin edelliset albumin kappaleet. Uskomattoman kaunis melodia korostaa kappaleen upeaa tunnelmaa. Luulenpa, että tässä on ”My Dystopian” yksi parhaista kappaleista.

Samantyylisillä linjoilla jatketaan myös ”Plastic Worldissa”, joka edustaa ”My Dystopian” herkempää puolta. Puhtaat lauluosuudet ja rauhallinen piano tuovat ihanaa herkkyyttä kappaleeseen. Myös akustisella pianon tunnelmoinnilla käynnistyvä ”Spoiled” jatkaa albumin synkän maiseman maalausta. Tässä kappaleessa tulevat jälleen esiin uskomattomat matalat örinät. ”Spoiled” kumminkin tuntuu päättyvän kuin seinään.

Raidalla kuusi on ”Misfortunate Phoenix”, joka muistuttaa hieman ”Circus Called Lifea”. Kappale vaikuttaa aluksi kovin sekaiselta ja hämmentävältä ja osittain menee ylihilseen. Kun sekavaan menoon tottuu, ”Misfortunate Phoenixin” hienot puolet tulevat esiin. Sanoisin kumminkin, että tämä on valitettavasti albumin heikoimpia kappaleita.

Jos on yhtään Swallow The Sunin ystävä, niin ”Delete” kannattaa silloin kuunnella läpi. Kyseinen kappale ei ole ihan täysin yhtä doomimaista kuin Swallow The Sun, mutta tunnelma liippaa aika läheltä. Lopuksi vielä albumin viimeisenä kappaleena kuullaan ”Dark Waters”, joka on ”My Dystopian” upein biisi!

Kaiken kaikkiaan ”My Dystopia” on synkkä mutta kaunis albumi. Biisien järjestystä on selkeästi mietitty tarkkaan, sillä se kuuluisa punainen lanka johdattelee kuuntelijaa ensimmäiseltä raidalta viimeiseen. Turhat täytebiisit on karsittu pois ja albumille on päätynyt vain korkeatasoisia kappaleita. Mortyfear on nimi, joka kannattaa painaa mieleen – eiköhän tästä yhtyeestä kuulla vielä!

9/10

Kappalelista:
1. Circus Called Life
2. Jester’s Downfall
3. Black Noise
4. Plastic World
5. Spoiled
6. Misfortunate Phoenix
7. Delete
8. Dark Waters

Mortyfear Facebookissa
Mortyfearin kotisivut

Kirjoittanut: Tia Salmela