Amerikkalainen Witherfall palaa toisen albuminsa merkeissä vain vuosi debyyttialbuminsa jälkeen. Erittäin onnistunut debyytti ”Nocturnes And Requiems” esitteli osaavan melodista, progressiivista ja raskasta metallia soittavan yhtyeen, jonka potentiaali oli käsin kosketeltava. Uusi albumi ”Prelude To Sorrow” pyrkii realisoimaan tuon potentiaalin. Witherfallin musiikki sisältää virtuoosimaista soittoa, melodiaa, raskaita riffejä sekä upeaa vokalisointia. Witherfallin musiikkia kuunnellessa tulee mieleen vahvasti varsinkin Nevermore. Toisaalta bändillä on oma soundinsa, jolla se erottuu genressään edukseen.

Bändin rumpali Adam Paul Sagan kuoli vuonna 2016, ja debyyttialbumin saattoi nähdä tribuuttina pidetylle rumpalille. Myös uusi albumi on samaa jatkumoa ja tarkimmat voivatkin huomata albumin nimen alkukirjaimista yhteyden Saganin nimen alkukirjaimiin. Taustan huomioiden ei olekaan yllättävää, miten syvissä vesissä albumilla kuljetaan. ”A Prelude To Sorrow” on erittäin synkkää musiikkia, josta on vaikea löytää toivon kipinää. Toisaalta suomalaiseen melankoliseen mielenlaatuun bändin musiikki sopii paremmin kuin hyvin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumilla on kymmenen kappaletta, joista viisi ovat pitkiä progressiivisia teoksia ja viisi lyhempiä tunnelmapaloja. Jako toimii hyvin. Lyhyen intron jälkeen bändi näyttää osaamistaan hienolla ”We Are Nothing” -eepoksella. Teos kellottaa yli 11 minuuttia, eikä se tunnu yhtään liian pitkältä. Varsinkin teoksen puolessa välissä tuleva tunnelmointi-osio hemmottelee korvia tuoden mieleen Opethin. Laulaja ja bändin toinen biisintekijä Joseph Michaels on iso tekijä bändin soundin taustalla. Mies laulaa ja tulkitsee läpi levyn kuin riivattu. Bändin musiikki on raskasta ja voisi ihan hyvin sisältää myös örinälaulua. Albumilla mennään kuitenkin  puhtailla vokaaleilla. Toinen biisintekijä, kitaristi Jake Dreyers ei jää taustalle, vaan hän taikoo instrumentistaan kovia riffejä ja sooloja koko platan mitalta.

”Moment Of Silence” on sellainen riffi- ja soolomyrsky, että heikompaa hirvittää. Heti perään kuultava ”Communion Of The Wicked” aloittaa rauhallisemmin tarjoten myös raskaampaa riffittelyä. Erittäin hieno biisi, ei voi muuta sanoa. Myös lyhyemmät kappaleet kuten ”Maridian’s Visitation” ja ”Ode To Despair” ovat hyviä toimien hengähdystaukoina pidempien biisien välissä. Levyn loppupuolelta löytyvä 11-minuuttinen teos ”Vintage” on upea sekin. Polveileva, eeppinen, melodinen, raskas sekä monisyinen kappale tarjoaa kuunneltavaa ja uutta löydettävää kerta toisensa jälkeen.

Witherfall on tehnyt erinomaisen albumin. Ensimmäiset kuuntelut eivät paljasta pintakosketusta enempää. Kuuntelu kuuntelulta palaset loksahtelevat paikoilleen ja kuuntelija ymmärtää, miten hienoa musiikkia hän onkaan kuuntelemassa. Jotkut haluavat valoisaa musiikkia pimeänä vuodenaikana, toiset haluavat upota yhä syvemmälle pimeyteen. ”Prelude To Sorrow” ei sovi niille, jotka haluavat pois pimeydestä. Melankoliaan taipuvaiselle sielulle albumi tarjoaa syvällisen ja palkitsevan kuuntelukokemuksen, joka paradoksaalisesti saa myös paremmalle mielelle.

9-/10

Kappalelista:

1. A Prelude To Sorrow
2. We Are Nothing
3. Moment Of Silence
4. Communion Of The Wicked
5. Maridians Visitation
6. Shadows
7. Ode To Despair
8. The Call
9. Vintage
10. Epilogue

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Witherfall Facebookissa