Synkkyyttä Suomen kato- ja nälkävuosista: ensisoitossa uusi Hiidenhauta-albumi
Satakuntalainen black metal -yhtye Hiidenhauta julkaisee 16. päivä maaliskuuta järjestyksessään toisen albuminsa nimeltä ”1695” Inverse Recordsin kautta. Albumi käsittelee suuria kuolonvuosia, mikä tarkoittaa Suomen aluetta vuosina 1695-1697 kohdanneita kato- ja nälkävuosia. Näiden vuosien aikana Ruotsin valtakuntaan kuuluneen Suomen alueen väestöstä menehtyi joka kolmas nälkään ja tauteihin. Kaaoszine yhteistyössä yhtyeen kanssa tarjoaa lukijoilleen mahdollisuuden kuunnella yhtyeen tulevan albumin ennakkoon kokonaisuudessaan sivustollaan perjantaihin asti. Voit kuunnella albumin sekä lukea yhtyeen laulajan sekä sanoittajan Tuomas Keskimäen kommentit kappaleisiin liittyen tästä:
Mainos päättyy
”Hallan valta”:
”Kato iski kahtena vuonna 1695 ja 1696. Talvista ei tullut loppua, ja kesäisin sade ei tuntunut loppuvan. Elokuun hallayöt tuhosivat vihreäksi jääneen viljan. Kaikkialla maassa oli tarjolla vain pettua ja matoista, pilaantunutta viljaa. Oudot säät tuhosivat herneviljelmät, kalansaaliit olivat huonommat kuin miesmuistiin. Kruunun varastojen vilja ei riittänyt ja täydennystä ei saatu Ruotsista, eikä Virosta, jossa kato oli lähes yhtä paha kuin Suomessa. Toisena nälkätalvena liikkeelle lähtivät kerjäläiset, jotka levittivät tauteja. Moraali murentui, kuolema levisi talosta taloon. Väestöstä kuoli jopa kolmannes.”
”Äärellä”:
”Sotkamossa eräässä perheessä, isännän poissa ollessa, tehtiin ryöstömurha, jossa tapettiin kirveellä emäntä ja piika. Verityötä todistivat talon 1- ja 2-vuotiaat lapset. Paikalle rynnisti myös muita nälkäisiä, jotka varastivat yhtä ja toista. Kun isäntä palasi kotiin, kerrotaan hänen löytäneen ruumiit sekä lapsensa, joista nuorempi oli ’maannut kuolleen äitinsä rinnoilla ja maidon sijasta imenyt hänen vertaan’. Toisaalta löydettiin erään kaupungin sillalta kuolleena nainen, jonka kaksi pientä lasta imivät kuolleen äitinsä rintoja.”
”Kuolimaan tytär”:
”Euran lähellä, Kuolimaan kylässä, ei ollut onnellista Liisa Henrikintyttären elämä. Hän lähetti kerjuulle tyttärensä Marian, jonka ruumis löytyi kaksi viikkoa myöhemmin Kuolimaan kylän joesta. Liisa Henrikintytär tunnisti ruumiin ja kertoi sen myöhemmin haudatun Hinnerjoen hautausmaalle. Myöhemmin lapsen ruumis löytyi kuitenkin uudestaan. Liisa oli ilmeisesti heittänyt ruumiin jokeen. Tämän jälkeen hän hylkäsi ruumiin latoon, jossa koirat ja muut eläimet söivät siitä osia. Oikeus oli sitä mieltä, että Liisa Henrikintytär oli itse tappanut tyttärensä. Todistajien mukaan tytär oli sairaanloinen, nälästä turvonnut, eikä äiti ollut osoittanut mitään äidillistä rakkautta tytärtään kohtaan vaan oli kohdellut tätä kovakouraisesti.”
Mainos päättyy
”Musta leipä”:
”Ihmiset joutuivat turvautumaan luonnottomaan ravintoon. Talonpojat kertoivat pilaantuneesta viljasta leivottujen leipien olevan mustia. Leipä sairastutti ja tappoi ihmisiä. Muun muassa Porvoon edustalta haaksirikosta kerätty vilja oli täysin kastunutta, ja puolimädän viljan homeet muodostivat myrkkyjä, jotka vaikuttivat immuunijärjestelmään ja keskushermostoon.”
”Jumalan vihan ruoska”:
”Vanhassa Testamentissa Jumala kurittaa miekalla, nälällä ja rutolla kansaansa rangaistakseen sitä sen pahuuden ja uppiniskaisuuden takia. 1600-luvun Ruotsissa etsittiin merkkejä Jumalan suosiosta ja pelättiin hänen kostoaan. Vanhatestamentillinen moraali ja maanviljelyn tuottoon liittyvä fatalismi läpäisivät koko yhteiskunnan, joten ei ole yllättävää, että katovuosia pidettiin Jumalan rangaistuksena.”
”Talvikäräjät”:
”Pielisjärven käräjillä vuonna 1699 tuomittiin kuolemaan talonpojan leski Marketta Pertuntytär Vaikon kylästä. Marketta oli surmannut 6-vuotiaan Lastikka-nimisen tyttärensä lyömällä häntä rautakangella päähän. Kolme päivää tätä ennen perheen vanhin poika Kaarle oli surmannut 7-vuotiaan Paavali-nimisen veljensä myös rautakangella päähän lyömällä. Kummankin surmatun pää ja sisäelimet kaivettiin maahan, ruumiit paloiteltiin ja paistettiin uunissa, minkä jälkeen ruumiit syötiin. Marketan miehen kuoltua kahden viikon päästä vanhin poika Kaarle ja Marketta lähtivät kulkemaan ravintoa etsiäkseen. Matkatessaan he kohtasivat samassa tarkoituksessa liikkuneen Juhana Tapaninen -nimisen pojan, jonka Kaarle surmasi iskemällä kirveen kamaralla päähän, vaikka Juhana oli pyytänyt, ettei häntä surmattaisi. Tämän jälkeen he tekivät nuotion ja paistoivat yhden reiden ja söivät sen ottaen loput ruumiista mukaansa.”
”Nälkäkevät”:
”Kuolema on ovella. Suurin joukkokuolemien tuho tapahtui vuonna 1697, jolloin Suomessa menehtyi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Aikalaisten tiedot tuhon mittasuhteista olivat epätarkkoja mutta sitäkin kylmäävämpiä. Maaherrat kirjoittivat ihmisten kuolevan ja loppujen jättävän kotinsa ja lähtevän kerjuulle. Kerjuulle lähtijät taasen levittivät tauteja. Kuningas Kaarle XI teki kuolemaa. Tukholmaan kantautui tietoja joukkokuolemista ja valtavasta nälänhädästä. Nämä muodostivat yhdessä eräänlaisen raamatullisen kohtalonsinfonian. Suomi oli saarroksissa, jää eristi maan kuten joka talvi, mutta nyt se toi mukanaan kuoleman. Suomenlahti oli vielä huhtikuun lopussa täysin jään peitossa. Kahden katovuoden jälkeen aitat olivat tyhjiä. Väkeä kuoli päivittäin, ja he makasivat hautaamatta, koska eloonjääneet olivat liian voimattomia tekemään mitään. Talvi 1696-1697 oli pahin mahdollinen: se oli osin niin leuto ja märkä, että rukiin talvehtiminen epäonnistui. Kevättalvi oli kuitenkin kylmä.”
Mainos päättyy
”Maan poveen”:
”Kuolonvuosien aikaan kadon lisäksi tappoivat taudit. Nälkää seurasi muun muassa lavantauti, joka levisi saastuneen ruuan ja juoman kautta. Talot täyttyivät ruumiista. Jos halla ei tuhonnut viljaa, niin liialliset sateet saivat viljan mätänemään pelloille.”
”Nimettömät”:
”Haudattujen luettelossa on mainintoja haudatuista ruumiista, joiden nimiä ei tiedetty – muun muassa Asikkalassa 21 ruumista, Tottijärvellä 6 ruumista, joista kukaan ei tiennyt edes sitä, mistä he olivat. Kangasniemen kirkkoherra myönsi, että pitäjässä haudattiin hautausluettelossa olevien lisäksi monia kerjäläisiä ja tuntemattomia saariin ja ’nauriskuoppiin’. Vaikka siunattuun maahan hautaaminen oli uuden ajan alussa hyvin tärkeää, jouduttiin kuolleisuuden kasvaessa hälyttäviin lukemiin hautaamaan kuolleita joukkohautoihin ja turvautumaan vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Vihdissä kirkkomaan ulkopuolelle haudattiin ahtauden vuoksi ’irtolaisia ja muuta köyhää väkeä’.”
Kokoonpano:
Tuomas Keskimäki – laulu & sanoitukset
Emma Keskimäki – laulu
Otto Hyvärinen – kitarat
Eetu Ritakorpi – rummut & perkussiot
Linkit:
https://www.facebook.com/pg/Hiidenhauta
https://hiidenhauta.bandcamp.com
https://www.instagram.com/hiidenhauta
https://www.youtube.com/user/Hiidenhauta
Mainos päättyy