Synkkyyttä, tuskaa ja melankoliaa – arviossa Despiserin esikois-EP ”Wreck”

Oulusta ponnistava metallibändi Despiser on saanut alkunsa vuonna 2017. Keikkakokemusta bändille on ennättänyt vuosien varrella kertyä Oulun ja Helsingin väliltä, mutta tänä vuonna tie on avattu myös virallisten julkaisujen muodossa. Ihka ensimmäinen single ”Live for Nothing” saatiin kuultavaksi viime tammikuussa, ja julkaisujen sarjaa jatkoi keväällä ilmestynyt ”Weakness”. Nyt yhtyeeltä on saatu jälleen lisää musiikkia, kun debyytti-EP ”Wreck” näki päivänvalon digitaalisena versiona 12. kesäkuuta. Fyysinen versio julkaisusta on luvassa syksymmällä.

Aiemmin ilmestyneiden singlejen lisäksi EP tarjoaa kuultavaksi raidat nimeltään ”Shades of Hate” ja ”One Man Extinction”. Despiser kuvaa musiikissaan yhdistävänsä ruosteisenrosoista rappaamista ja murheellismelankolisia melodioita, ja tämä kuvaa yhtyeen musiikkia mainiosti. Tuoreen julkaisun teemat ovat (varsinkin ensikuulemalta) hyvin lohduttomia. Niissä sukelletaan syvälle esimerkiksi itsetuhoisuuteen, vihaan, tuskaan ja ahdistukseen. Myös EP:n nimi on hyvin monitulkintainen: ”Wreck” voi tarkoittaa esimerkiksi niin rakennusta, uponnutta laivaa, kuin ihmistäkin.

Despiserin soundi nojaa perinteitä kunnioittavaan suomimetalliin, eikä kaavaa ole lähdetty liiaksi rikkomaan. Esimerkiksi Sentencedin ja Diablon ystävät löytävät siitä varmasti tuttuja kaikuja. EP on ennen kaikkea tasalaatuinen, ja kappaleista välittyy huolellinen viimeistely. ”Weakness”-raidalla vieraileva Sara Strömmer (Shereign, ex-Fear of Domination) tuo kokonaisuuteen mielenkiintoisen lisän, ja hänen äänensä istuu luontevasti yhteen Tomi Tuomaalan kanssa. Omiksi suosikeikseni nousivatkin juuri ”Weakness” ja sitä seuraava ”Shades of Hate”.

Ja kuten Tuomaala kiteyttää: ”Nuo biisit esittelee bändiä ja sen soundia tähän alakuun. Tehhään ekalle levylle sitte vielä parempia.”. Tavoite on kunnianhimoinen ja siksi onkin kiinnostavaa nähdä, että mihin suuntaan Despiser tästä etenee. Perusta on ainakin varsin hyvin hallussa.