Synninpäästöä Helsingin yössä – Trivium heitti Nosturissa löylyä kiukaalle

Yhdysvaltalainen metaliyhtye Trivium esiintyi Helsingin Nosturissa 19.3. Yhtye toi mukanaan brittiläisen myllybändin nimeltä Venom Prison. Rapakon takaa mukaan  oli tarttunut crossover-bändi Power Trip.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Venom Prison aloitti kahdeksalta ja paljastuikin aivan helvetin huikeaksi bändiksi. Olin kuunnellut yhtyettä aiemmin, mutta musiikki ei ollut aiheuttanut tunteita suuntaan tai toiseen. Laulaja Larissa Stuparin mielipuolinen mylviminen ja yhtyeen murhaava jyystäminen oli oikein toimiva kombo, ja soundi oli täydellinen pienillä hardcore-viboilla höystettynä.

Illan toinen esiintyjä Power Trip oli minulle ennestään tutumpi. Olin kuunnellut muutaman biisinkin etukäteen. Keikka oli kuitenkin tylsempi kuin osasin odottaa. En keksi keikasta oikeastaan mitään muuta hyvää sanottavaa kuin laulajan lavakarisma. Biisit kuulostivat samoilta, eikä keikka ollut järin dynaaminen muutenkaan. Power Trip oli saanut silti yleisöä paikalle, ja osa yleisöstä olikin tullut katsomaan sitä, eikä niinkään Triviumia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Ilmiömäisen ”The Sin And The Sentence” -albumin julkaisun jälkeen olen odottanut Triviumin keikkaa enemmän kuin mitään muuta. Yhtye on elämänsä vedossa. Settilista tihkui biisejä, joita ei oltu soitettu vähään aikaan mutta myös uuden albumin kappaleita, joita olisi saanut olla oikeastaan enemmän. Triviumin lavaesiintyminen kaipaisi pientä uudelleenmuovausta. Laulaja Matt Heafyn iänikuiset välispiikit alkavat tulla jo vähän korvista ulos, vaikka tällä kertaa saimmekin todistaa varsinaista stand up -komiikkaa.

Triviumin vastaanotto oli parempaa kuin osasin odotin. Yleisö ulvoi kitaramelodioita kuin Iron Maidenin keikalla konsanaan. Uusien biisien vastaanotto yllätti minut myös positiivisesti, vaikken olekaan kuullut albumista negatiivista palautetta kuin sormilla laskettavan määrän – nekin valehtelevat.

Keikan kohokohta oli ehdottomasti Becoming the Dragon, jota olen odottanut kuulevani jo todella kauan. Basisti Paolo Gregoletton bassosoolo kappaleen lopussa tuo viimeisen silauksen jo valmiiksi hienoon kappaleeseen. Seuraavat kohokohdat olivat Ascendancy-nimibiisi, jonka yhtye on esittänyt viimeksi vuonna 2010. Sever the Hand –kappaletta muovailtiin lehdistössä livebiisiksi jo ennen albumin julkaisua ja levyn ilmestyessä olin samaa mieltä.  Myös uuden levyn raskaimmat kappaleet Beyond Oblivion ja Thrown Into The Fire toivat lisää vettä myllyyn, ja riehuminen oli taattu.

Trivium on kaikessa lyhykäisyydessään millintarkka yhteensoittamisessaan ja hyvin huolellinen omasta ulosannistaan. Jos Trivium panostaa vielä siihen, että tekevät lavalla mitä lystäävät, eikä sitä, mitä on suunniteltu, ja julkaisee ”The Sin And The Sentencen” kaltaisia mestariteoksia, en näe mitään syytä sille, etteikö bändi voisi esiintyä muutaman vuoden kuluessa isommilla areenoilla.

Kirjoittanut: Otto Vainionpää

Kuvat: Sari Katainen

Triviumin settilista:

1. The Sin And The Sentence
2. Throes of Perdition
3. Betrayer
4. Ascendancy
5. Sever the Hand
6. Inception of the End
7. Until the World Goes Cold
8. Becoming the Dragon
9. Thrown Into The Fire
10. Strife
11. Caustic Are The Ties That Bind
12. The Heart From Your Hate
13. Beyond Oblivion
14. Shattering The Skies Above
15. Pull Harder On The Strings of Your Martyr
16. In Waves