Synteettisestä synkkyydestä hilpeäksi hittikimaraksi – Depeche Mode Hartwall Areenalla

Vaikka perinteisen rockin nimeen vannovat katsovat elektropoppareita yleisesti hieman kieroon, saa monella kuitenkin Depeche Mode armon oikeudesta. Sunnuntaisen keikan jälkeen oli helppo ymmärtää, miksi. Alkuperäisesitysten painostava tunnelma kääntyi odotetun tehokkaasti liveympäristöön, ja bändin voi kliseisesti todeta rokkaavan enemmän kuin moni kitaravetoisempaan ilmaisuun tukeutuva aikalainen.

Tuoreimmat albumit eivät ole saaneet kriitikkoja suoranaisesti hihkumaan riemusta, mutta liveympäristössä tuoreen ”Spirit” -albumin näytteet sulautuivat mukavasti vanhemman materiaalin sekaan. Keikan aloittaaneen ”Going Backwardsin” jälkeen raikunut ”It’s No Good” -yhteislaulu kuitenkin paljasti, että vanhoja klassikoitahan yleisö täällä janoaa. Ja klassikoita kuultiin. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut sitä kiusallista ihmisjukeboksioloa, jonka kokee aina tiettyjen viimeisen käyttöpäivän ohittaneiden yhtyeiden keikoilla. Erona näihin greatest hits -bändeihin oli kuitenkin se, että Depeche Mode loi keikasta onnistuneen tummasävyisen kokonaisuuden – jopa yksittäisten hittien kustannuksella. Esimerkiksi ”Just Can’t Get Enough” -renkutus jäi tällä erää kuulematta, eikä se kohtalokkaaseen kokonaisuuteen olisi sopinutkaan.

Anton Corbijnin tyylikkääseen visuaaliseen ilmaisuun nojanneet monikerroksiset videolavasteet loivat joko uusia merkityksiä vanhoihin biiseihin, kritisoivat länsimaista kulutuskulttuuria (”Useless”) tai eläintuotantoa (”Enjoy The Silence”).

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kaiken tämän keskellä keulahahmo Dave Gahan vääntelehti joko miimikon tai vanhan koulukunnan rokkistaran elkein, silloin kun ei ollut keekoilemassa catwalkilla tai kourimassa haaroväliään kuin Michael Jackson -vainaa – juuri kuten setämies-ikään ehtineen rocklaulajan kuuluukin. Jo alkupäässä heitetyt ”Barrel of a Gun” ja mukavan classic rock -käsittelyn saanut ”A Pain That I’m Used To” sopivat tähän yhtälöön mainiosti.  Vaikka Gahan ei ole ikinä ollutkaan mikään sankaritenori, toimii kohtalokas laulutyyli mallikkaasti. Karismalla tässä kuitenkin pääasiallisesti pelataan. Ja esimerkiksi ”Preciousin” korkeat falsettiosuudet osuvat maaliinsa, joten ei mies laulajanakaan turha jätkä ole.

Sen sijaan kitaristi/kosketinsoittaja/lauluntekijä Martin L. Gore pysytteli alkukeikan eleettömänä, mutta heräsi henkiin viimeistään omien laulubiisiensä aikana. Pianosäesteistä ”Insightia” seurannut ”Home” nousi yhdeksi illan huippuhetkistä, jonka loppuhoilausta yleisö ei olisi millään malttanut lopettaa. Kosketinsoittaja Andy Fletcher on ydinkolmikosta se vähiten näkyvä yksilö, mutta hänen – toivottavasti – ironinen tanssahtelunsa ei voi jäädä huomiotta. Välillä tulee kuitenkin mieleen, että miehelle voisi antaa taustanauhoilta jotain tekemistä. Nyt kädet kävivät koskettimilla turhan harvoin, ja silloinkaan merkittävää muutosta äänikuvassa ei ollut havaittavissa.

Pääsetin loppupuolen huippuhetkiksi nousevat kuulijan toiseen todellisuuteen ajanut ”In Your Room” ja hieman yllättäen tuoreen levyn kohtalokas ”Where’s the Revolution”. Uudellakin tuotannolla on siis paikkansa, kunhan se on tarpeeksi tasokasta. Ei sillä kuitenkaan hätyytelty ”Enjoy The Silencea”, jonka yhteislaulua ei edes itse Gahan uskaltanut laulullaan häiritä. Pääsetti jyrättiin painokkaasti loppuun ”Never Let Me Down Againilla”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Goren sooloversiolla ”I Want You Now’sta” käynnistyneet encoret saivat täyttymyksensä viimein ”A Question of Timen” myötä. Illan ainoan kitarasoolon sisältänyt ”Personal Jesus” -jättihitti jätti yleisön vaatimaan toista encorea turhaan, mutta pääasiallisesti ilta täytti kaikki kuviteltavissa olevat odotukset. Onnistellusti aseteltu kasa mukana hoilattavia ikivihreitä, t-paitoja paineilma-aseella ammuskeleva rock-egoilija ja hämmentävästi tanssahteleva syntikkasetä – mitä muuta areenatason rock-keikalta voi vaatia?

Settilista:

1. Going Backwards
2. It´s No Good
3. Barrel Of A Gun
4. Pain That I´m Used To
5. Useless
6. Precious
7. World In My Eyes
8. Cover Me
9. Insight
10. Home
11. In Your Room
12. Where’s the Revolution
13. Everything Counts
14. Stripped
15. Enjoy The Silence
16. Never Let Me Down

Encore:

1. I Want You Now
2. Walking In My Shoes
3. A Question of Time
4. Personal Jesus

Teksti ja kuvat: Juhani Mistola