Syntetisaattorin kummitus aiheuttaa päänsärkyä – arviossa GosTin viides kokopitkä ”Valediction”
Amerikkalaisen darksynth-skenen oman kummituksen, GosTin viimekertaisesta julkaisusta ”Possessor” ei ole vierähtänyt kovin kauan, kun luvassa on jälleen uutta. ”Valediction”-niminen uusin julkaisu luokittuu yhtyeen viidenneksi kokopitkäksi. Pimeän puoleiset äänitteet, maistiaiset ja sfäärit saapuvat täyttämään tämän vuoden syksyn ilmakehää.
GosT on saavuttanut mainion paikan muiden synth-genren nimikkojen kuten esimerkiksi Carpenter Brutin ja Perturbatorin kanssa. Omiin korviini GosT ei ole mitenkään järisyttävän tai erityisen omaperäinen, mutta kolme ensimmäistä kokopitkää ovat mukiinmeneviä suorituksia. Äänitteet ja efektit luovat kauhumaisen ja synkän tunnelman, mikä sopii yhtyeen imagoon kuin nakutettu. Uusin julkaisu ”Valediction” on ottanut hieman erilaisemman tyylisuunnan. Edellisissä julkaisuissa ei ole pahemmin ollut lauluosuuksia, mutta uudessa levyssä laulut saavat isomman roolin. Musiikillisesti ”Valediction” kulkee kumminkin samaa tuttua polkua.
Sävelkynällä raapustetut tuotokset eivät valitettavasti osu napakymppiin. Lähes neljänkymmenen minuutin kuuntelutuokion aikana ei löydy mainitsemisen arvoista, hehkutettavaa näytettä. Kappaleet muodostuvat enimmäkseen keskinkertaisista, tylsistä, unettavista ja jopa pahimmillaan hirvittävistä suorituksista. Erityisesti ”Dreadfully Pious” -kappaleen melodiakuvio on aivan kamalan kuuloista. Satunnainen melodiapätkä on parhaimmillaan sitä kuuluisan ”ok tason” -menoa mutta ei mitään muuta. Onneksi monien ärsykkeiden välissä kuuluvat puhtaat laulusuoritukset osuvat nappiin. Hetkellinen riemu loppuu kuitenkin lyhyeen, sillä levyllä kuuluvat satunnaiset rääkymiset ovat suoraan sanottuna ärsyttäviä. Tuska ja piina ovat läsnä tämän levyn parissa.
Kaikki olennainen on tullut selväksi. Tiivistetyin sanoin ”Valediction” sattuu olemaan omalta osaltaan melkoinen pettymys. Edelliset albumit kuten ”Non Paradisi” (2016) ja ”Behemoth” (2015) luovat oman kauhumaisen tunnelman, mutta uusin ei osaa olla muuta kuin ärsyttävä ja tylsä teos. On mahdollista, että ”Valediction” on joillekin mieluinen pläjäys, mutta minä en osaa suositella sitä kenellekään. Kuunnelkaa ennemmin esimerkiksi Nightstopia, Megahammeria tai edes GosTin vanhempia tuotoksia, mikäli etsitte hyvää synataidetta.
5/10
Kappalelista:
Mainos päättyy
1. Relentless Passing
2. Wrapped in Wax
3. Dreadfully Pious
4. Timeless Turmoil
5. Blood Roses
6. The Call of the Faithful (Faithless)
7. She Lives in Red Light (Devine)
8. Ligature Marks
9. Push
10. Severance
Kirjoittanut: Sami Elamaa
Mainos päättyy
