Synttäriarviossa Amendfoilin 10-vuotias debyyttialbumi ”Skyline Escape”

Kirjoittanut Lauri Nieminen - 15.11.2023

Äetsästä, Pirkanmaalta lähtöisin olevan Amendfoilin ensimmäinen täyspitkä levy näki päivänvalon kymmenen vuotta sitten, 15. marraskuuta vuonna 2013. Arvostelijoiltakin kehuja kerännyt ”Skyline Escape” kiidätti bändin kesän 2014 Tuska-festivaalin päälavalle ja lupaili lahjakkaan yhtyeen tulevaisuudelle hyvää. Jo debyyttialbumia edeltäneet pienemmät julkaisut antoivat merkkejä potentiaalisesta yhtyeestä, jolla oli jo varhaisessa vaiheessa ilmiömäinen kyky tehdä lähes ärsyttävän koukuttavia kertosäkeitä. 

Virallisesti nimetön neljän biisin demo vuodelta 2008, vuonna 2009 valmistunut ”Relinquishing The Light”, samaisen vuoden EP ”Act Of Grace” ja vuoden 2012 promojulkaisu ”Eon” olivat toinen toistaan ehyempiä paketteja, jotka tarjosivat jo erittäin julkaisuvalmiita kappaleita. Esikoisalbumia edeltäneet julkaisut olivat tunnelmansa puolesta synkkää tavaraa. Vaikka bändin tunnistaa sen debyyttialbumilla hyvin nopeasti samaksi, ei lähes täydellistä mielialan vaihdosta voi olla noteeraamatta, sillä kokonaisuudessaan ”Skyline Escape” on mielialoja kohottava piristysruiske. 

Sinkkunakin julkaistu pirteä ”Blackleg” starttaa levyn bändille tyypillisen groovaavalla riffittelyllä. Sitä seuraava, hieman raskaampi veto ”Scarlet Bane” sisältää erittäin tarttuvia lauluosuuksia. Jos niistä ei ole korvamadoksi, ei kolmosraita ”Originin” kertosäe lähde päästä millään. Kultasuoneen osuva ässäbiisi julkaistiin musavideon kera mutta myös singlenä. Levyn tunnelmallisempaa laitaa edustava ”Amoebas” on jäänyt parhaiten mieleen sen eeppisestä C-osasta. Seuraavat, hieman suoraviivaisemmat vedot ”Heartless” ja ”Knives” pitävät levyn flown korkeana: ensimmäisessä kappaleessa on jälleen yksi takiaisen lailla tarttuva kertosäe, ja jälkimmäinen kappale erottuu joukosta levyn nopeimpana ja ainoana kappaleena, jossa kuullaan kitarasoolo. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Seitsemäntenä kajahtava ”Shipwreck” on nostettava esiin yhtenä suosikkinani. Biisi virtaa soljuvasti ja luontevasti lailla valtameren aaltojen ja nappaa kuulijan hoilailemaan mukana. ”Stella Nova” on mestarillinen näytös. Levyn erinomaisesti toimivat laulaja-kitaristi Lassi Mäki-Kalan lauluosuudet varastavat varsinkin ”Stella Novalla” huomion. Tunteikas ja mielenkiintoinen kappale tarjoilee viimeistään C-osansa kohdalla yhden albumin tähtihetkistä. 

Rauhallinen balladi ”Welcome to Stay” on tässä yhteydessä lataus levyn ehdottomalle ässälle, levyn nimikkobiisi ”Skyline Escapelle”. Käsittämättömiin mittoihin repeävä eeppinen päätösraita herättää kerta toisensa jälkeen kylmiä väreitä ja kyyneleitä. Biisin loppupuolisko tuntuu elämää suuremmalta asialta, ja kappaleen päätyttyä onkin otettava aikaa itsensä kasaamiseen. 

Kokonaisuudessaan ”Skyline Escape” on taitavien soittajien nerokkaasti toteuttama hengentuotos, joka soljuu alusta loppuun rennolla flowlla säilyttäen yllätyksellisyytensä ja tarjoten puitavaa useammille kuuntelukerroille. On olemassa suhteellisen paljon hyvistä soittajista koostuvia yhtyeitä, mutta ani harvat niistä onnistuvat kanavoimaan osaamisensa niin miellyttäväksi musiikiksi kuin mitä Amendfoilin esikoislevy on. Kauniit kertosäkeet ja alati luonnollisen tuntuinen groove mahtavine filleineen pehmeän bassovoittoisilla saundeilla toteutettuna tekevät levystä edelleen varsin uniikin ja tuoreen tuntuisen elämyksen. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Levy ei ole vanhentunut kymmenessä vuodessa juuri ollenkaan. Sen sijaan bändi on periaatteessa muuttunut aika lailla. Amendfoil on ollut jälkeenpäin harmillisen vaikea yhtye fanittaa sen poistettua saatavilta debyyttialbumia lukuun ottamatta kaiken tekemänsä materiaalin. – Älkää nyt sitten, jumalauta, ottako siitä mallia! Onneksi olen onnistunut haalimaan haaviini alun perin Amendfoilin nimellä julkaistun toisen albumin ”Empyrean & Ophidianin” sekä osan demo- ja EP-aikojen levykäisistä. Tiedänpähän siten vastauksen kysymykseen ”mitä pelastaisit palavasta kämpästäsi, jos se ei voi olla kitarasi?” 

Poppoo muutti nimensä vuonna 2019 Palehørseksi siirryttyään norjalaisen Indie Recordsin leiriin. Samalla bändi julkaisi myös Amendfoilin toisen levyn uudelleen hieman erilaisen kuuloisena. Yhtye vaikuttaa nykyisin ”Skyline Escapen” ajoista poiketen triona toisen kitaristin Juho Pelttarin lähdettyä bändistä vuonna 2016. Tätä kirjoitusta tehdessä on odotteilla yhtyeen uusin, järjestyksessään laskentatavasta riippuen kolmas albumi, jonka on määrä ilmestyä 17. marraskuuta.

Kirjoittanut: Lauri Nieminen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat