Synttäriarviossa Queens Of The Stone Agen 10-vuotias ”…Like Clockwork”

Yhdysvaltojen länsirannikolta kotoisin oleva ”Queens Of The Stone Age” on mielenkiintoinen tapaus. Persoonallisella otteella esitetty musiikki on toisaalta helposti lähestyttävää, mutta aina itsensä hieman vieraan tuntuiseksi jättävää. Meininki tuntuu hyvinkin suurpiirteiseltä ja vähät välittävän hutaistulta, mutta kuitenkin niin tarkkaan ja harkiten mietityltä. Kyse on huipputaitavien musiikoiden projektista, jonka kappaleet kenenkään toisen käsissä tuskin kuulostaisivat paljon miltään. Varsinkaan jos ne on kertaakaan alkuperäisesittäjän soittamana kuunnellut.

Josh Hommen johtaman bändin omintakeinen groove orgaanisine saundeineen on lumonnut monet kuulijat ympäri maailmaa. Tämän kirjoituksen julkaisun aikaan odotteilla on parin viikon päästä päivänvalonsa näkevä bändin kahdeksas studioalbumi ”In Times New Roman”. 2.6.2013 ilmestyi yhtyeen kuudes täyspitkä albumi ”…Like Clockwork”. 1970-luvun saundien suuntaan kumartaneen teoksen nauhoituksia ennen bändi oli kasvattanut kokoonpanoaan Dean Fertitan ja Michael Shumanin liityttyä vakituisesti yhtyeeseen. Bändille tavanomaiseen tapaan levyn kirjoihin on merkitty mittava lista myös vieralevia muusikoita. Äänitysten aikaan sattui myös yllättävä käänne, kun rumpali Joey Castillo lähti yhtyeestä kesken nauhoitusten. Hänen tilalleen värvättiin korvaajaksi niinkin vaatimaton nimi kuin Nirvanasta ja Foo Figthersista tunnettu Dave Grohl. Kaveri oli tietysti QOTSA:lle jo ennestään tuttu soitettuaan suurimman osan rummuista hittialbumi ”Songs For The Deafille”. Loppujen lopuksi ”…Like Clockworkin” biisien rummuista noin puolet ovat Grohlin ja puolet Castillon soittamia.

Verkkaisesti etenevä ”Keep Your Eyes Peeled” starttaa levylle ominaisen unisissa tunnelmissa. Tätä seuraava ”I Sat by the Ocean” vastaavasti on kuin itse päivänpaiste. Hilpeän duurivoittoinen kappale on taattua Queens Of The Stone Agea sen tarttuvammassa muodossa. Ihmeellisesti täydellinen tunnelman vaihdos toimii kun ylipirteä kakkosraita vaihtuu hitaalla pianosäestyksellä käynnistyvään pohdiskelevan tunnelmalliseen balladiin. ”The Vampyre Of Time And Memory” aloittaa levyn todellisen nerouden. Minuutin paikkeilla kuultavan ensimmäisen kitarasoolon vertaista saa etsiä. Herkällä otteella rykäistyn taidonnäytteen myötä kuulija on viimeistään uponnut syvälle syövereihin ”…Like Clockworkin” mystiseen maailmaan.

Matka jatkuu häiriintyneen ja maanisen ”If I Had a Tailin” tanssittavan grooven tahdissa. Kävisi melkein kidutusmenetelmästä haaste, joka määräisi pysymään paikallaan tämän kappaleen soidessa. Bändille tavaramerkkimäisen hämärä outro johdattaa kohti mahdollisesti albumin menevintä biisiä ”My God Is The Sunia”. Levyn ensimmäisenä sinkkuna julkaistu kipale on sitemmin ollut myös albumin kappaleista useiten livekonserteissa kuultuna. ”Kalopsia” ja ”Fairweather Friends” kulkevat taasen rauhallisemmissa tunnelmissa, ensimmäisen tuntuessa kertosäettä lukuunottamatta pikemminkin levyn kierroksia tasaavalta välisoitolta. ”Fairweather Friends” on ehyt ja dynaaminen teos, mutta ei hyvästä kertosäkeestään huolimatta levyn mieleenjäävimpiä kappaleita. Samaa ei voi sanoa seuraavasta biisistä. Letkeän rento, hieman hilpeyttäkin herättävä ”Smooth Sailing” on jälleen levyn menevämpää osastoa. Ei kun kori kaljaa mukaan vaikka mökille kesäloman alkajaisiksi niin ollaan aika hyvin kartalla siitä, minkälaisissa sävelmaailmallisissa tunnelmissa biisissä liikuttaan.

Kenties levyn kirkkain helmi ”I Appear Missing” on hengeltään jälleen kuin edeltäjänsä vastakohta. Outo, haikea, hieman ahdistunut ja koskettava kappale tuntuu kuin unelta, joka osoittaa kuuntelijan sisimmästä jotain, josta tämä havahtuu olleensa tahtomattaan vieraantunut. Omintakeisella sävyllä väritetty kaunis teos kruunaa tämän erinomaisen albumin ennen sen painumista iltaunille maltillisen nimikkokappaleen ”…Like Clockworkin” saattelemana.

Herranjumala mikä ilmestys! Kymmenen vuotta myöhemmin tämän 46 minuuttia ja 3 sekuntia kellottavan teoksen voi vain todeta olevan Taidetta niin isolla T:llä kuin kuvitella pystyy! Mahdollisesti suuremmalla kuin mikään toinen bändin tähän asti julkaistuista albumeista. Vaikka myönnetäköön ettei ”Songs For The Deafia” voi tällaisen toteman yhteydessä olla mainitsematta. Toisiakin mielipiteitä on ollut (alta luettavissa) mutta henkilökohtaisesti totean, että …Like Clockwork” on yksi viime vuosikymmenen heittämällä tärkeimmistä albumeista.

Kirjoittanut: Lauri Nieminen