Synttäribailut Lemiläisittäin – Stam1nan Raja -juhlistus Jäähallissa

Kotimaan ylpeys Stam1na saapui toukokuun viimeisenä lauantaina suoraan Baltian-kiertueeltaan Helsingin jäähalliin juhlistamaan kymmenen vuotta sitten julkaistun ”Raja”-levyn ensimmäistä pyöreiden täyttämistä. Loppuunmyydyn jäähallin kestivahvistuksena toimivat bändin kanssa viime aikoina kiertänyt islantilainen viikinkimetallibändi Skálmöld sekä maailman ihka ainoa surmacoreorkesteri Rytmihäiriö.

Ennen pääaktiin menoa hoidetaan pikaisesti lämppärit pois alta. Islantiedustus Skálmöldin kaltaisten bändien folk-vaikutteinen rymistely ei ole juuri koskaan auennut, enkä oikein odottanut siis sen kummempia. Vitsailin parille kaverille ennen keikkaa, että on hauskaa, että kaikki islantilaiset bändit eivät olekaan shoegazesta sun muusta vaikutteita ottavia tunnelmoitsijoita, mutta pilkka osuikin omaan nilkkaani Skálmöldin musiikin ollessa juuri astetta tunnelmallisempi ote folkhevistelyyn. En toki sen kummempia osaa tämänkaltaisesta musiikista sanoa, mutta ainakin kuulemani perusteella bändi on roimasti alansa paremmasta päästä. On myös aina mukavaa, kun bändit esiintyvät äidinkielellään, etenkin islannin ollessa kielenä kauneimpia kuulemiani. Hieman toki tuntui siltä, että bändi olisi mukana lähinnä kiitoksena siitä, että on Lemin heppujen kanssa jaksanut kiertää, mutta ei mennä siihen. Jos bändin merkkaripöydässä komeilee bändin logolla varusteltu käsin tehty villapaita, ei bändille kovin paljoa miinusta paikalla olosta voi antaa.

Rytmihäiriö ei juuri ole ollut aktiivisimmillaan viimeisen parin vuoden aikana, vaikka toki onkin muutaman keikan välillä heittänyt. Oli siis mukava nähdä bändi ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen, ja vielä näinkin mittavissa olosuhteissa, sillä kokemuksena bändin setti oli kuin sieltä paremmasta päästä oleva kohtaaminen vanhan koulukaverin kanssa satunnaisesti kadulla vastaan kävellessä. Vaikka tässä vertauskuvassa koulukaveri onkin huonosti istuvaan pikkutakkiin pukeutunut, viinankatkuinen ja alkoholisoitunut spurgu.

Yleisö otti surmacoren legendat vastaan avokäsin, ja heti setin avanneen ”Sataa Gambinaa” -kappaleen aikana lavan edustalle muodostui illan ensimmäinen, eikä suinkaan viimeinen pitti. Musiikillisesti bändi nyt ei maailman mielenkiintoisin ole, mutta sen korvaa aina bändin kyky saada yleisö näin vahvasti puolelleen tilanteessa kuin tilanteessa. Rytmistä joko rakastaa tai ei, ja lauantai-ilta oli selvästi rakkautta täynnä. Pari vuotta sitten bändin rivistöstä poistuneen perustajajäsen Otto Luotosen tilalle hommattu, HIMistäkin tuttu, Jukka ”Kosmo” Kröger onkin melko nopeasti saanut pikasysäyksen bändin rivistöön, sillä lauantain keikka lienee yksi bändin uran isoimpia, ellei juuri se isoin, mistä bändi suoriutui kunnialla. Viimeistään uuden ”Spurgurituaali” –kappaleen aikana en voinut olla ajattelematta, että Rytmis on taas täällä, ja toivottavasti pysyäkseen.

Settilista:

1. Sataa Gambinaa
2. Totalitääriseen juoppohulluuteen
3. Gambinaa vastaan
4. Spurgurituaali
5. Paluu raittiusleiriltä
6. Muovipussi päähän ja ruumis suohon
7. Jäljet johtavat ryyppykämppään
8. Aaveenpää
9. Olen kännissä
10. Koska Saatana sanoo niin
11. Pakko tappaa ihminen
12. Viinahampaat
13. Saatana on herra

Ja sitten pääesiintyjään. Rytmihäiriö toi toki paikalle huomattavan määrän yleisöä, mutta luonnollisesti suurimman potin toi Lemin ylpeys Stam1na, jonka asemasta yhtenä rakastetuimmista kotimaisista metallibändeistä ei juuri voikaan kiistellä. Siinä missä metallimaailmaa yleensä dominoivat pitkälti saman linjan ”helpomman” hevin edustajat, Stam1na on progeilunsa ynnä muun myötä kovemman luokan outolintu. Bändin vähintäänkin aktiivinen fanikunta toimii kuitenkin aina hienona muistuttajana bändin asemasta, sekä siitä, että suosituimmat bändit eivät aina olekaan juuri sitä alimman nimittäjän muskeliheviä. Suurempi yllätys olisi siis, jos keikka ei olisi loppuunmyyty, sillä bändin tehdessä jotain spessumpaa, yleisö osaa saapua paikalle. En ole varma, oliko ilta yleisöltään bändin suurin kautta aikain, mutta varmaankin melko korkeissa luvuissa pyöritään.

”Koko levy läpi”-teemaillat ovat melko kaksijakoinen asia. Tietyllä tapaa konsepti houkuttaa aina, sillä mukana yleensä on sellaisia helmiä, joita bändit eivät yleensä livenä soita. Samalla ei kuitenkaan voi olla tietämättä mitä seuraavaksi on luvassa, sillä settilistan luonnollisesti tietää suurimmilta osin jo entuudestaan. Stam1nan ”Raja”-läpikäynti ei siis sen kummoisempia yllätyksiä settilistaltaan tarjoillut. Edesmenneen MyGrainin laulaja Tommy Tuovinen piipahti toki pariin otteeseen lavalla, ja saatiinhan lavan taustalle parin hengen taustalaulukomppaniakin. Mainituista ensimmäinen hoiti hommansa hyvin, vaikka toimikin lähinnä Antti ”Hyrde” Hyyrysen laulukomppaajana, mutta taustalaulajista voi olla pariakin mieltä. Toki ajatus oli mielenkiintoinen, mutta toteutusta olisi voinut harkita hieman enemmän, etenkin ”Rajan” ollessa yleisesti yksi bändin riisutuimmista levyistä.

Pari harvinaisempaa helmeä setistä kuitenkin löytyi, mikä toi hommalle vuosipäivän lisäksi oikeutuksen tuntua. Vaikka kyseiset kappaleet ovat ainoat, joita Stam1na ei hetkeen ole soittanut, oli bändin tuotannon herkimmästä päästä oleva ”Vartijaton” sekä Hyrden mukaan bändin painonnostelubiisi ”Voima vastaan viha” mukavan uutta kuultavaa. Etenkin muutaman vuoden takaisen neljän keikan Provinssi-spessun todistaneena on vain muutama bändin kappale, joita ei ole tullut livenä kuultua, joten oli hienoa kuulla, miten nämä kappaleet toimivat elävämmässä muodossa. ”Vartijaton” oli edelleen yhtä komea tunnelmarypistys kuin levyllä, mutta mainituista toisen kertosäe kärsi hieman uudelleensovittelusta, sillä rumpali Teppo ”Kake” Velin komppasi ensimmäiset kertosäkeet tylsästi ridepeltiin. Pikkujuttuja, mutta olihan se alkuperäinen tapa coolimpi.

Settilistan ollessa jo tiedossa huomio siirtyikin lähinnä varsinaiseen suoritukseen. Kuten monesti kuulee todettavan, Stam1na ei koskaan vedä huonoa keikkaa – eikä lauantaina tehty poikkeusta. Bändin juuri keikkaa edeltäneenä päivänä päättynyt Baltian-oikaisu sekä sitä edeltänyt muutaman viikon Euroopan-kiertue vaikuttivat kuitenkin verottavan hieman, sillä ainakin omaan silmääni bändi vaikutti hieman väsähtäneen oloiselta. Menoa tämä ei sen kummemmin haitannut, sillä paikallaanhan nämä tyypit eivät osaa varmaan pysyäkään. Bändiltä riittää aina energiaa vaikka muille jakaa, eikä siitä illan aikana tämän enempää poikettu. Soundeihin jäi kuitenkin hieman parantamisen varaa, sillä omaan asemapaikkaani kitarat toki kuuluivat, mutta lähinnä melko paperinohuina. Illan aikana tunnuttiin kuitenkin kärsivän jonkinasteisista teknisistä pulmista, sillä liidikitaristi Pekka ”Pexi” Olkkonen joutui vaihtamaan kitaraansa – jättäen tilaa ratkiriemukkaalle ja mielenkiintoiselle spiikille Helsingistä, lampaista ja lippiksistä.

 

 

Mielestäni ”Raja” -osion heikoin asia oli kuitenkin se, että ”Lääke” -ralli säästettiin viimeiseksi. Toki tämä vaikutti olevan bändin osalta hieman itsetietoinen valinta, mutta homman nimen ollessa levyn läpi soittaminen, tämä jättää muut levyn kappaleet auttamatta kyseisen varjoon. En lähtisi syyttämään bändiä levyn epäkunnioituksesta, mutta hieman mälsän fiiliksen tämä kuitenkin jätti. Jos ajatuksena on soittaa levy läpi päästä päähän, niin miksei voitaisi vetää sitä keskivaiheen hittirallia omalla paikallaan, etenkin bändin saapuessa kuitenkin väliajan jälkeen soittamaan toisen, hittivetoisen setin? Itse olisin säästänyt ”Lääkkeen” settilistassa korvanneen, alun perin levyltä ajankohtaisten syiden takia pois jääneen ”Yhdeksän tien päät” -kappaleen setin loppuun ja jättänyt juhlalevyn järjestyksen koskemattomaksi. Levyähän loppujen lopuksi paikalle tultiin juhlistamaan, eikä ”Lääkkeen” saamaa suosiota.

Bändin toinen settikään ei sen puoleen siis yllätyksiä tarjoillut, vaan kyseessä oli lähinnä pikakelaus bändin muusta tuotannosta, joista on hankalaa yrittää keksiä mitään sen uudempaa sanottavaa. Setti rakentui hienosti ”yksi per levy” -muotoisesti, alkaen bändin debyytistä päätyen parin vuoden takaiseen ”Elokuutio” -levyyn, kappalevalintojen ollessa lähinnä niitä tunnetuimpia kappaleita kultakin levyltä. Samat biisit vedettiin siis yhtä toimivasti kuin ennenkin, eikä siinä sen kummempaa juuri ollut, vaikka kuinka hieno kappale ”Viimeinen Atlantis” -levyltä poimittu ”Eloonjäänyt” onkin. Illan hienoin hetki koettiin kuitenkin setin loppuvaiheilla, kun bändin pari viikkoa sitten julkaisema uutuussinkku ”Elämänlanka” sai vuoron mukaisesti ensiesityksensä. Kappale vaikuttaa jakaneen mielipiteitä bändin fanien keskuudessa, mutta etenkin livenä kappaleen viesti periksiantamattomuudesta välittyi vahvasti eteenpäin.

Keikan yllätyksellisin hetki koettiin taas tämän jälkeen, kun ”Raja”- ja ”Elokuutio” -levyt (sekä ymmärtääkseni myös bändin toistaiseksi nimettömän tulevan levyn) tuottanut Stone-legenda Janne Joutsenniemi saapui lavalle Omnium Gatherum-kitaristi Joonas Koton kanssa esittämään bändin kanssa Stonen ”Get Stoned” –kipaleen. Vielä hienompaa olisi toki ollut napata bändin viime vuosina kovia kokenut kitaristi Roope Latvala, mutta eipä kukaan tainnut osata tätä odottaa. En valitettavasti kuitenkaan ehtinyt seurata esiintymistä kuin etäämmältä, sillä oli riennettävä Tampereen-junaan – johon en tietenkään kuitenkaan onnistunut ehtimään. ”Paha arkkitehti” -encore tuli siis missattua, mutta tyydyn kuitenkin tähän ylläriin keikan lopettamiseen.

Settilista:

Raja:

1. Hammasrattaat
2. Susi-ihminen
3. Muistipalapelit
4. Vartijaton
5. Voima vastaan viha
6. Yhdeksän tien päät
7. Kädet vasten lasia
8. Luova hulluus
9. Muuri
10. Muurtumispiste
11. Lääke

Toinen osio:

12. Kadonneet kolme sanaa
13. Viisi laukausta päähän
14. Eloonjäänyt
15. Valtiaan uudet vaateet
16. Panzerfaust
17. Kuudet raamit
18. Elämänlanka
19. Get Stoned (Stone-cover)

Encore:

20. Paha arkkitehti

Kirjoittanut: Thomas Frankton
Kuvat: AJ Johansson