Synttärisankari tarjoili Till-ilihaa Dubaissa
Rammsteinin laulaja Till Lindemannin soolokeikka sattui osumaan hänen syntymäpäivälleen Dubaissa tammikuun alussa. 63 vuotta täyttänyt Leipzigin lahja saksalaiselle ja koko maailman metallimusiikille on tehnyt pääbändin ohessa soolouraakin. Nyt käynnissä oleva Meine Welt -kiertue oli saapunut lomakohteeseeni, joten pitihän se mennä tarkastamaan, että kuinka teollinen junttahevi taipui dubailaiseen mahtailukulttuuriin.
Keikkapaikkana toimi Lähi-idän konserttiareenoista suurin, Coca-Cola Arena. Halli muistutti hieman erästä helsinkiläistä ”jaffaa”, mutta oli tietenkin kaikinpuolin modernimpi 17 tuhannen henkilön kokonaiskapasiteetillään. Tähän konserttiin oli rajattu ehkä semmoinen 4000 ihmisen tila alakatsomoista ja kentän tasolta. Aluksi näytti siltä, että dubailaiset eivät juurikaan olleet täyttämässä tiloja, mutta kyllä siellä lopulta varmaankin pari tuhatta ihmistä heilui. Alkoholiakin sai, jos oli täyttänyt 21 vuotta ja alueet olivat rajattu yleensä yhdellä ”jääkaappi-pakastin-kokoisella” turvamiehellä. Itse keikalle ei ollut ikärajaa, mikä oli nuoremmalle hiilipohjaiselle yksikölle (lue: ihminen) kiva juttu.
Ulkopuolella koettiin ennen keikkaa riemun hetkiä, kun paikalle ”maltillisesti ehkä alle kahtasataa” kaahannut Lamborghini saikin peräänsä vilkuttavan poliisiauton ja hetkessä myös hinausauton, jolle urheiluauto laitettiin paikalle kerääntyneen yleisön taputtaessa. Vahingonilo on universaali valuutta.
Kuten Dubaissa joka paikassa, merkkaritiskikin oli mallia häröpallo. Jahka sekavat jonot ja etuilevat itänaapurit oli selvitetty, pääsi kysymään malleja ja hintoja. Kiertueen t-paidat olivat esimerkiksi noin 25 euroa, ja taas sai miettiä, kuinka ne Suomessa ovat järjestään jo 30-50 euroa ainakin. Keikkaliput itsessään olivat hintahaarukassa 60-150 euroa, enkä nyt mitään ”VIP Meet and Greet” hummeri-illallisia edes katsonut.
Keikka alkoi noin kello 20.30 ja kesti puolitoista tuntia, jonka aikana sai varsin hyvän shown katseltua. Peter Tägtgrenin kanssa tehdyt Lindemann-levyt olivat toki settilistassa myös hyvin edustettuna, ja nykybändi voisi hyvinkin olla Painin kuuloista, jossei näkisi soittajia. Soittajien tehtävä on toki kompata päätähteä, ja varsinkin naispuolinen kosketinsoittaja Brynn Route sai melkoisen lisän työkenttäänsä, kun hän lähinnä kiemurteli koko keikan samaan tapaan, kuin olisi ollut strippiklubilla ennemmin kuin rock-keikalla. Vai liekö sama asia? Tarkistaessani asian, hänen CV:stään paljastui, että hän onkin tankotanssija, kontortionisti ja kosketinsoittaja.. Nimenomaan tuossa järjestyksessä. Muista bändin jäsenistä kitaristi Danny Lohner on tuttu mm. sellaisesta pikkuporukasta kuin Nine Inch Nails. Rumpalisti Joe Letz itse asiassa esittää entistä pornotähtihahmoa, nimeltä Sandy Beaches ja sirkuksen täydentävät Emily Rudivich kitarassa ja Kristin Kaminski bassossa.
Taustakankaalle projisoitiin Lindemannin musiikkivideoista tuttua kuvastoa, joten meininki oli varsin häiriintynyttä välillä. Toki mitään Rammsteinin ”Pussyn” veroista ei nähty, eikä spermatykkejäkään, mutta toki masturbaatioeleitä oli aavistus liikaa. Tulielementtejä ei juurikaan nähty, kenties bensan maku pääbändin keikoilta on liian korkeaoktaanista omiin keikkoihin. Synttärin kunniaksi mikrofonitelineet saivat kyllä kovaa kyytiä koko keikan ajan, ja eturivin päällekin taisi pari kertaa osua teline, kun päivänsankari nakkasi tai potkaisi telineet lavalta. Valot olivat maltillisen hyvät mielestäni koko shown ajan, eikä epileptisiä strobojakaan välkytetty kuin vain muutamassa kohtaa.
Kohokohdaksi nostaisin muutaman biisin kimaran ”Sport Freistä” ”Allesfresseriin”, joiden aikana hevijunttaus oli parhaimmillaan ja settiä tasapainotettiin ”Tanzlehrerin” akustisuudella, jonka jälkeen vedettiin taas turpaan paremmin. Aavistuksen tietysti tuli välillä semmoinen Rammstein Lite -versio mieleen, mutta bändin kova työnteko kyllä pyyhki pois minkään rahastuksen tai maineella ratsastamisen makua.
Settilista:
1. Meine Welt (Intro)
2. Fat
3. Und die Engel singen
4. Schweiss
5. Altes Fleisch
6. Golden Shower
7. Sport frei
8. Tanzlehrerin (akustinen)
9. Blut
10. Allesfresser (synttärikakkuja yleisön niskaan)
11. Prostitution
12. Praise Abort
13. Platz Eins (yleisön seassa hortoilua)
14. Du hast kein Herz
15. Skills in Pills
Encore:
16. Übers Meer
17. Knebel
18. Fish On (kaloja heiteltiin yleisön niskaan, näytetään myös mallia kuinka moshataan kala suussa)
19. Ich hasse Kinder
20. Home Sweet Home (Outro)
En ollut mitenkään tietoinen ennen reissuani tästä konsertista, joten en ehtinyt sinänsä valmistautua keikalle. Toki Lindemannin levyt löytyvät hyllystäni ihan fanipohjalta, joten neutraalitkin arvostelulasit päässä keikka oli kuitenkin vähintään 7/10. Ja mikäs sen mukavampaa, kuin mennä vaikkapa ensi heinäkuussa ensimmäisille Tillfesteille, jotka artisti järjestää kotikaupungissaan Leipzigissä. Kirjoitushetkellä kaksipäiväisen festivaalin esiintyjistä ei ollut vielä selvillä kuin Ministry ja Till itse.
Ja jos ihmettelette kuvien surkeutta, se johtuu siitä, että puhelimeni kamerasovellus on aivan sekaisin ja yhtään ”painokelpoista” kuvaa ei tallentunut, miltei kokonaan pelkästään suttuista pikselitavaraa. Pahoitteluni siitä. Scheisse.
