Syrencen ”Freedom In Fire” on vahva debyytti, joka sekoittaa onnistuneesti vanhan koulukunnan heviä ja rockia

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 11.7.2019

Vuonna 2008 perustettu Syrence on tarponut pitkän matkan ennen kuin debyytti julkaistiin. Alun perin yhtye perustettiin nimellä Epic Fail, mutta yhtye vaihtoi nimensä vuonna 2011 Syrenceksi. Alkuperäinen nimi on kyllä hauskempi kuin uusi, mutta kieltämättä Epic Fail saisi miettimään, voiko yhtyettä ottaa vakavissaan. Kun Syrencen debyyttiä kuuntelee, niin on helppo todeta, että saksalaisyhtyeessä on potentiaalia.

Kun ”Freedom In Firen” ensitahdit kajahtavat ilmoille, käy samalla selväksi, että Syrencen soundissa on vahvasti esillä vanhan koulukunnan rockin ja hevin traditio. Yhtyeen vokalisti Johhny Voxin ääniala on laaja, jonka johdosta hän kykenee laulamaan puhtaasti niin korkeammalta kuin matalaltakin. Voxin äänessä on myös tietynlaista pehmeyttä, joka istuu hienosti Syrencen täsmälliseen ja hallittuun soundiin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Vaikka Syrencen debyytti ei keksikään pyörää uudelleen hevin ja rockin suhteen, on levyllä monia hienoja sävellyksiä. ”Addicted” ja ”Wild Time” edustavat levyn menevää antia, ja vaikka kappaleita ei sahatakaan läpi tuhatta ja sataa, on kappaleissa voimaa. Mitä pidemmälle levyä kuuntelee, alkaa tuntua sille, että Syrencen vahvuudeksi lukeutuvat kappaleet, jotka eivät ole temmoltaan aggressiivisia, mutta joissa on kuitenkin voimaa riffien ja lauluosuuksien osalta. Loistavana esimerkkeinä toimivat ”Evil Force”, ”Red Gold” ja ”From Ashes To The Sky”, joka kappaa koko potin eeppisyydellään ja Voxin upealla laululla.

Mitä tulee kevyempään osastoon, taittuu Syrencen osaaminen myös balladeihin. Esimerkiksi haikea ”Symphony” on mahtavaa kuultavaa, kun Vox laulaa kaihoisasti ja kitarat säestävät rauhallisesti. Kappaleessa on hieman kaikuja The Scorpionsin suunnalta muttei häiritsevän paljon.

Syrencen tapauksessa ei ole mitenkään surullista, että debyyttialbumin valmistuminen otti pitkän aikansa. Kun lopputulos on tämän tasoista, voi todeta että pitkä puurtaminen on kannattanut. Vaikka ”Freedom In Firessa” on vaikutteita kuultavissa mm. The Scorpionsilta ja Judas Priestiltä, on Syrencellä kuitenkin oma tyylinsä. Yhtyeellä on selvä visio musiikkinsa suhteen ja sen kuulee tältä albumilta. ”Freedom In Fire” on innostusta herättävä ja laadukas kokonaisuus, joka povaa hyvää tulevaisuutta stuttgartilaisyhtyeelle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen