System Of A Down – Hypnotize

systen-of-a-down_hypnotizeKuten aiemmin iloksemme saimme kuulla, System Of A Down on vihdoin siirtynyt äänittämään uutta tuotantoa. Uutta levyä odotellessa ajattelin käyttää hetken muistelemalla levyä ”Hypnotize”, joka vietti 11-vuotispäiväänsä 22. marraskuuta. ”Hypnotize” on toinen osa vain hiukan aikaisemmin vuonna 2005 ilmestyneelle ”Mezmerize” -levylle. Itse olin nuorena aikuisena ihastunut SOAD:iin kuunnellessani vuonna 2001 ilmestynyttä ”Toxicity”-albumia. Bändillä tuntui olevan aivan oma genrensä, jota en ollut muualla kuullut. Myös ”Hypnotize” ilmestyi levyhyllyyni melko pian julkaisun jälkeen, ja löytyy toki sieltä edelleen.

Levy alkaa heti tutulla System Of A Downin tyylillä. Ensimmäinen kappale ”Attack” vaihtelee rauhallisemmasta nopeampaan tyyliin. Menevämmässä kohdassa kuuntelen erityisesti rumputyöskentelyä ja hiki tulee jo melkein pelkästä ajatuksesta. Tässä, kuten levyn toisessakin, ”Dreaming” -kappaleessa, sanoitukset ottavat kantaa maailmanmenoon ja pitävät paikkansa näin 11 vuoden jälkeenkin. Kuunnellessani toista kappaletta uppoudunkin huomaamattani sanoihin, joista pursuaa niin fyysinen, kuin henkinenkin paha olo. Jostain vuosien takaa nämä sanat ovat jääneet mieleeni siinä määrin, että huomaan laulavani mukana. Aivan loistava kappale.

Kolmas kappale ”Kill Rock`n Roll” on tyyliltään mukavan menevä. Sanoitukset toistavat, myös ehkä hiukan bändille tyypillisesti itseään. Sama juttu neljännessä, eli levyn nimikkokappaleessa ”Hypnotize”. Todennäköisesti jokainen joskus SOAD:ia kuunnellut muistaa hoennan: ”I’m just sitting in my car, and waiting for my girl.” Hyviä kappaleita, kuten myös viides,”Stealing Society”, joka menevimmillään on oikein oivaa vaihtoehtorockia ja saa kuuntelijan vaikka tilaisuuden tullen lähtemään tanssilattialle.

Tarkoitukseni ei ollut alkuaan sanoa levyn jokaisesta kappaleesta jotain. En kuitenkaan osannut päättää mitä olisin jättänyt täysin huomiotta, koska yhtäkään huonoa kappaletta ei levyllä ole. Kuudes kappale ”Tentative” olisi joka tapauksessa ollut ehdottomasti mainittavien listalla. Kappale on ihanan melodinen, ja huomaan taas myös laulavani mukana. Sanat koskettavat jälleen syvältä ja saavat minut miettimään miksi ihmeessä vielä tällä vuosisadalla edes soditaan.

”U-Fig” -kappale on jälleen mukavan menevä. Sanat menevät välillä hiukan yli ymmärryksen, muttei sekään tältä bändiltä yllätä. Levyn kahdeksannen, taas hyvinkin kantaa ottavan kappaleen, ”Holy Mountainsin” jälkeen, saankin sanoitusten suhteen todeta jotain vielä yli menevämpää olevan tulossa. ”Vicinity Of Obscenity” on kaikessa hauskuudessaan niin typerä, että se on hyvä! Mieleen juolahtaa, että olisiko joku muu bändi voinut hokea ”Banana banana terracottaa” tulematta jokseenkin naurunalaiseksi. Tämä kappale on kyllä tyhmyydellään myös mahtava korvamato. Muistanpa hoilanneeni tätä joskus muutaman ystävän kera joissain illanistujaisissakin, tavoitteena ilmeisesti katsoa kenen kieli on ensimmäisenä solmussa. (Kyllä te tunnistatte itsenne!)

”She´s like heroin” kertoo jo nimellään kappaleesta aika paljon. Sanoitukset ovat juurikin mitä nimi kertoo, mutta musiikki on jälleen loistava. Jollei ole paljoa kuunnellut kyseistä bändiä, niin todennäköisesti ainakin levyn toiseksi viimeinen ”Lonely Day” on silti tuttu. Kappale on soinut joka puolella vähän liikaakin, ja oli tästä muistaakseni musiikkivideokin aikoinaan pyörimässä. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi juuri tämä kappale tältä levyltä on niin paljon soittoaikaa saanut. Mielestäni tässä on ihan turhaa lässytystä, ja kaipaan kovin edes Serj Tankianin ääntä piristämään kappaletta. Levyn viimeiseen kappaleeseen, ”Soldier Side”:n tultaessa ymmärrän, että lopusta on tarkoituksella tehty rauhallisempi. Mikäs siinä, eivät nämä kaksi viimeistä olisi muualle sopineetkaan. Soittoajan olisin kuitenkin suonut ennemmin tälle viimeiselle, selvästi paremmalle kappaleelle.

System Of A Downissa löytyy melkoisia musiikin moniosaajia. Vaikka laulussa pidän enemmän Serj Tankianin äänestä, on Daron Malakian myös omalla tavallaan loistava. Malakian on myös useimpien sävellysten takana, jotka lähes poikkeuksetta ovat mahtavia. Sanojen ollessa usein hyvin kantaa ottavia, en malta odottaa mitä seuraavaksi on luvassa maailman muuttuessa koko ajan. System Of A Down ei ole koskaan tehnyt huonoa levyä. Odotukset säilyvät siis erittäin korkealla myös tulevan suhteen. Odotan kyllä myös, että Tankian kasvattaa ne ihanat pitkät hiukset takaisin, mutta se saattaa jäädä toiveeksi.

9/10

KaaosZine levytKappalelista:

  1. Attack
  2. Dreaming
  3. Kill Rock ’N Roll
  4. Hypnotize
  5. Stealing Society
  6. Tentative
  7. U-Fig
  8. Holy Mountains
  9. Vicinity of Obscenity
  10. She’s Like Heroin
  11. Lonely Day
  12. Soldier Side

Kirjoittanut: Taru Ruusu

Kommentoi julkaisua