System Of A Down todisti olevansa kovemmassa iskussa kuin koskaan – Tukholman loppuunmyyty kiertueavaus oli vahva esimerkki bändin elinvoimasta vuonna 2026

Lensin maanantaina Helsingistä Tukholmaan yhtä tarkoitusta varten – nähdä System Of A Downin Euroopan-kiertueen avauskonsertti loppuunmyydyllä Strawberry Arenalla. Kyseessä on yhtyeen ensimmäinen Euroopan-kiertue kahdeksaan vuoteen, eikä tällaisia mahdollisuuksia tule vastaan kovinkaan usein.

Näin System Of A Downin edellisen kerran vuonna 2013 Provinssirockissa ja kyseinen konsertti kuuluu edelleen omalla listallani kaikkien aikojen viiden parhaan koskaan näkemäni keikan joukkoon, joten oli selvää, ettei tämän kesän Euroopan-kiertueen avausta vaan voinut jättää väliin.

Tarkoituksenani oli myös ehtiä hyvissä ajoin ennen keikkaa yhtyeen pop-up-myymälään hankkimaan muistoksi kiertuepaita. Pieni mutka matkaan tuli kuitenkin heti myymälän ovella, sillä en ollut lainkaan tietoinen, että sisäänpääsy edellytti ennakkovarausta. Onni oli tällä kertaa matkassa, sillä paikalle sattui samaan aikaan kolmen suomalaisen seurue, jolla oli neljän hengen varaus. He ottivat minut ystävällisesti mukaansa, joten pääsin heidän ansiostaan sisään hankkimaan haluamani paidan. Ilman heidän apuaan vierailu pop-up-myymälässä olisi todennäköisesti jäänyt kokonaan tekemättä pitkän jonon vuoksi. Suuret kiitokset vielä tätäkin kautta kyseiselle kolmikolle.

Pop-up-myymälän sijainti osoittautui muutenkin erinomaiseksi, sillä se sijaitsi sopivasti lentokentältä keskustaan kulkevan junayhteyden ja hotellini välissä. Vielä hetki Tukholman keskustassa syöden ja kaupunkia kierrellen, uusi kiertuepaita päälle vedettynä, ja oli aika suunnata kohti loppuunmyytyä Strawberry Arenaa. Viime vuosien YouTube-taltiointien perusteella System Of A Down vaikutti olevan jälleen erinomaisessa keikkakunnossa, mutta vasta paikan päällä näkisi, pystyisikö yhtye edelleen nousemaan samalle tasolle kuin omissa muistoissani vuoden 2013 Provinssirockissa.

Acid Bath ja Queens Of The Stone Age virittivät yleisön huippuiskuun

Illan avasi Acid Bath, jonka esiintymisen aikaan saavuin Strawberry Arenalle. Valitettavasti oma otantani yhtyeen keikasta jäi melko lyhyeksi, mutta Acid Bathilla tuntui olevan paikalla oma uskollinen fanikuntansa, ja osa yleisöstä vaikutti saapuneen areenalle nimenomaan nähdäkseen yhtyeen. Kannabiksen katkuinen, synkkä ja raskas tunnelma yhdistettynä psykedeelisiin screenivisuaaleihin teki esiintymisestä täysin omanlaisensa kokemuksen ja tarjosi ison kontrastin illan myöhempiin esiintyjiin.

Sen sijaan Queens Of The Stone Age osoitti jälleen, miksi yhtyettä pidetään yhtenä tämän hetken kovimmista livebändeistä. Alusta lähtien yhtye esiintyi valtavalla energialla, ja koko show huokui itsevarmuutta sekä soittamisen iloa. Illan todellinen keskipiste oli Josh Homme, joka vaikutti olevan läpi keikan loistavalla tuulella. Yhtye ei juuri jäänyt jutustelemaan yleisön kanssa, vaan antoi musiikin puhua puolestaan ja vyörytti kappaleen toisensa jälkeen vakuuttavalla intensiteetillä.

Myös settilista tarjosi pitkäaikaisille faneille iloisia yllätyksiä. Illan alkupuolella kuultiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008 esitetty ”Run, Pig, Run”, ja myöhemmin yhtye kaivoi esiin myös ”The Fun Machine Took a Shit and Died” -kappaleen, joka kuultiin livenä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2014. Harvinaisuudet otettiin yleisössä vastaan innostuneesti, mutta illan suurimmaksi kohokohdaksi nousi odotetusti ”Go With The Flow”. Heti kappaleen ensimmäisten riffien käynnistyessä koko Strawberry Arena tuntui räjähtävän. Tuhannet fanit lauloivat mukana, kädet nousivat ilmaan kautta areenan ja tunnelma kohosi hetkessä koko illan korkeimmalle tasolle.

Queens Of The Stone Age onnistui juuri siinä, missä illan lämmittelijän kuuluukin onnistua. Yhtye tarjoili energisen, tiukan ja visuaalisesti näyttävän esityksen, joka nosti tunnelman huippuunsa ja valmisti loppuunmyydyn Strawberry Arenan yleisön erinomaisesti illan pääesiintyjän, System Of A Downin, saapumista varten.

System Of A Down räjäytti Strawberry Arenan ensi metreiltä lähtien

Jo hyvissä ajoin ennen keikan alkua oli selvää, että edessä oli jotain tavallista suurempaa. Aalto kiersi taukoamatta loppuunmyytyä Strawberry Arenaa, ja tunnelma oli kirjaimellisesti käsin kosketeltavissa. Sitten areenan valot sammuivat ja hetkessä koko halli räjähti korviahuumaaviin huutoihin, kun System Of A Down asteli lavalle käynnistämään kahdeksan vuoden tauon jälkeen Euroopan-kiertueensa ensimmäisen konsertin.

Bändi polkaisi keikan käyntiin ”Soldier Side” -kappaleella. Todellinen lähtölaukaus illalle kuultiin kuitenkin heti sen jälkeen, kun ”B.Y.O.B.” räjähti käyntiin. Loppuunmyyty Strawberry Arena lauloi mukana täyttä kurkkua, ja permannolla fanit riehuivat sydämensä kyllyydestä. Tunnelma nousi välittömästi sille tasolle, jota illalta oli osattu odottaakin.

Se, mikä illassa teki ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen, oli se, kuinka uskomattomassa keikkakunnossa System Of A Down tällä hetkellä on. Serj Tankianin ja Daron Malakianin yhteispeli toimi saumattomasti, eikä kahdeksan vuoden tauko Euroopan-kiertueilta näkynyt esiintymisessä millään tavalla. Päinvastoin – yhtye kuulosti energisemmältä ja tiukemmalta kuin monet viime vuosina YouTubessa näkemäni livevideot olivat antaneet odottaa.

Tankian ja Malakian osoittivat, miksi System Of A Down toimii juuri tällä kokoonpanolla

Erityisesti Tankianin ja Malakianin välinen dynamiikka oli jälleen yksi keikan suurimmista vahvuuksista. Kaksikko suoriutui niin laulullisesti kuin lavakarismansakin osalta erittäin korkealla tasolla, eikä missään vaiheessa iltaa syntynyt vaikutelmaa, että yhtyeeltä puuttuisi mitään. Viime vuosina on julkisuudessa keskusteltu siitä, voisiko System Of A Down joskus jatkaa ilman Tankiania uuden musiikin julkaisemisen mahdollistamiseksi. Jos joku tätä konserttia seurasi, sai hän samalla myös vastauksen siihen, miksi se olisi valtava riski. Tankian on edelleen niin olennainen osa System Of A Downin identiteettiä ja live-esiintymistä, että hänen korvaamisensa olisi vaikea nähdä onnistuneena ratkaisuna.

Myös rytmiryhmä ansaitsee erityismaininnan. John Dolmayan piti koko yhtyeen paketin kasassa äärimmäisen tiukalla ja tarkalla soitollaan, kun taas basisti Shavo Odadjian tuntui toimivan eräänlaisena liimana koko kokoonpanolle – niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Kun kaikki neljä soittajaa ovat tällaisessa iskussa, on helppo ymmärtää, miksi System Of A Down kuulostaa edelleen yli 30 vuotta uransa aloittamisen jälkeen yhtä omaleimaiselta ja elinvoimaiselta.

Illan tunteikkaimpiin hetkiin lukeutui ”Aerials”, jonka aikana loppuunmyyty Strawberry Arena lauloi kappaleen lähes alusta loppuun villisti mukana. Permanto muuttui hetkessä yhtenäiseksi nyrkkimereksi tuhansien fanien nostaessa kätensä ilmaan kappaleen tahdissa, ja hetkeksi huomio siirtyi lavalta yleisöön, jonka voimakas mukanaeläminen teki esityksestä yhden koko illan vaikuttavimmista hetkistä.

29 kappaletta ja yksi ikimuistoinen ilta

Lähes puolentoista tunnin aikana System Of A Down tarjoili peräti 29 kappaletta kattaneen läpileikkauksen koko urastaan. Settilista yhdisteli suurimmat hitit fanien rakastamiin syvempiin albumiraitoihin tavalla, joka piti sekä satunnaisemmat kuulijat että pitkäaikaiset fanit tyytyväisinä.

Keikan loppusuora oli yhtä suurta juhlaa. ”Chop Suey!” sai koko areenan laulamaan mukana täyttä kurkkua, mutta ehkä illan vaikuttavin yhteislaulu kuultiin ”Toxicityn” aikana. Strawberry Arenan yleisö hoilasi kappaletta niin valtavalla voimalla, että välillä Serj Tankianin laulusta oli vaikea saada edes selvää. Oli yksi niistä harvinaisista hetkistä, jolloin yleisö tuntui ottavan hetkeksi koko konsertin haltuunsa. Päätöskaksikko ”Toxicity” ja ”Sugar” kruunasivat lähes puolentoista tunnin mittaisen konsertin tavalla, johon vain harva yhtye nykyään pystyy.

Strawberry Arenalta poistuessani tunteet olivat yllätävän kaksijakoiset ottaen huomioon millaisen spektaakkelin olin juuri saanut kokea. System Of A Downin todistaminen livenä 13 vuoden odottamisen jälkeen oli jokaisen kilometrin ja euron arvoista mutta samalla ajatuksissa valtasi haikeus siitä, jääkö keikka omalta kohdaltani viimeiseksi kerraksi kun bändin pääsen livenä todistamaan. Toivottavasti näin ei ole ja saamme nauttia yhtyeestä vielä monien vuosien ajan. Kauan eläköön System of a Down!

Settlista:

1. Soldier Side – Intro
2. B.Y.O.B.
3. Suite-Pee
4. Chic ’N’ Stu
5. Prison Song
6. Aerials
7. I-E-A-I-A-I-O
8. Innervision
9. Darts
10. Genocidal Humanoidz
11. Needles
12. Deer Dance
13. Radio/Video
14. Dreaming (keskiosa)
15. Hypnotize
16. ATWA
17. Bounce
18. Suggestions
19. Psycho (sisälsi pätkän Kraftwerkin Trans-Europe Express -kappaleesta)
20. Chop Suey!
21. Lonely Day
22. Lost in Hollywood
23. Streamline
24. Spiders
25. Forest
26. DAM
27. War?
28. Toxicity
29. Sugar