Syvä Purppura laskeutui Espooseen – Deep Purple todisti olevansa yhä elinvoimainen

Sateinen Espoo sai torstai-iltana odotettuja vieraita, kun brittiläinen hard rockin ja heavy metalin uranuurtaja Deep Purple saapui 11. kesäkuuta Metro Areenalle osana Suomen-vierailuaan. Illan special guestina nähtiin kotimainen vaihtoehtorockin arvostettu turkulaistrio Sweatmaster, mutta huomio keskittyi luonnollisesti yhtyeeseen, jonka musiikki on määrittänyt raskaan rockin suuntaa jo useiden vuosikymmenten ajan.

Deep Purplen Espoon-konsertti osoitti nopeasti, ettei kyse ollut ainoastaan nostalgiamatkasta menneisyyteen. Vaikka illan selkeä painopiste löytyi yhtyeen kaikkein ikimuistoisimmilta vuosilta, mukana oli myös tuoreempaa materiaalia, joka toi kokonaisuuteen virkistävää dynamiikkaa.

Konsertti käynnistyi vauhdikkaasti ”Highway Starilla”, joka sytytti Metro Areenan välittömästi.

Heti alkuhetkistä lähtien lavalla nähtiin yhtye, jonka soitto ei nojannut pelkästään kokemukseen, vaan oli edelleen verevässä kunnossa. Ian Gillanin äänessä kuuluu luonnollisesti vuosikymmenten paino, mutta hänen esiintymisensä oli yhä vakuuttavaa ja karismaattista. Laulaja puristi kappaleisiin tunnetta koko kehollaan ja väläytteli paikoin myös yhä tunnistettavaa ylärekisteriään, vaikka nuoruusvuosien kaikkein hurjimpia kirkaisuja ei enää kuultukaan.

Settilistan runko rakentui pitkälti Deep Purplen klassisimmalle tuotannolle. Erityisesti vuoden 1972 klassikkoalbumi ”Machine Headin” materiaalilla oli merkittävä rooli illan kokonaisuudessa. ”Smoke on the Water” ja jo mainittu ”Highway Star” muistuttivat jälleen syistä, joiden vuoksi ne kuuluvat rockhistorian tunnetuimpiin kappaleisiin. Jälkimmäinen toimi räjähtävänä avauksena, kun taas maailman tunnetuin kertomus Montreux’n kasinopalosta nostatti yleisössä tunnelmaa heti ikonisen riffinsä ensi sävelistä lähtien.

Myös ”Lazy” ja ”Space Truckin’” korostivat Deep Purplen yhtä keskeisimmistä vahvuuksista: instrumentaalista osaamista. Pitkät improvisoidut osuudet tarjosivat tilaa yhtyeen muusikoiden virtuositeetille, ja erityisesti Don Aireyn kosketintyöskentely sekä Simon McBriden kitarointi nousivat useaan otteeseen valokeilaan. Hammond-urkujen vahva läsnäolo muistutti jälleen siitä, kuinka keskeinen osa kyseinen soundi on Deep Purplen identiteettiä.

Illan aikana kuultiin myös Deep Purplen varhaisvuosien tuotannosta napatut ”Into the Fire” ja ”Hard Lovin’ Man”, jotka toivat Metro Areenalle 1970-luvun alun tinkimätöntä voimaa. Viimeistään encorena soitettu, yhtyeen klassikoihin lukeutuva ”Black Night” nostatti yleisön hevihurmioon. Kaikki kolme ”In Rock” -albumilta poimittua kappaletta toivat esiin sen aggressiivisuuden, energian ja raskauden, joiden ansiosta Deep Purplesta kasvoi yksi hard rockin tärkeimmistä vaikuttajista.

Onneksi yhtye ei tyytynyt rakentamaan konserttiaan vain kestosuosikkien ympärille. Vuoden 2024 albumilta kuullut ”A Bit on the Side” ja ”Lazy Sod” osoittivat, että nykyinen kokoonpano on löytänyt uutta virtaa tekemiseensä. Kappaleet sulautuivat luontevasti vanhemman materiaalin joukkoon ilman että tunnelma kärsi missään vaiheessa.

Erityisen kiinnostavan osan illasta muodostivat maistiaiset heinäkuussa julkaistavalta ”SPLAT!”-albumilta. Ensiesityksensä livenä saaneet ”Arrogant Boy” ja ”Diablo” nojasivat vahvasti klassiseen Purple-estetiikkaan. Molemmissa korostuivat McBriden ja Aireyn näyttävät instrumentaaliosuudet sekä Hammond-urkujen hallitseva rooli. Samalla ne vihjasivat yhtyeen hakevan jälleen aiempaa raskaampaa ja dynaamisempaa ilmaisua.

Yksi konsertin mielenkiintoisimmista yllätyksistä oli ”Rapture of the Deep” vuonna 2005 julkaistulta samannimiseltä albumilta, joka kuultiin ensimmäistä kertaa livenä sitten vuoden 2012. Lähes progressiivisen rockin puolelle kurkottava kappale tarjosi jälleen mahdollisuuden Aireyn virtuoosimaiselle kosketintyöskentelylle ja toi settiin tervetullutta syvyyttä.

Encore-osuus täydensi kokonaisuuden näyttävästi. Instrumentaalinen ”Guinnesis” jatkoi uuden materiaalin esittelyä ennen kuin yhtye sukelsi aina uransa alkuvaiheisiin asti. Vuoden 1968 läpimurtosingle ”Hush” muistutti ajasta, jolloin Deep Purplen ilmaisussa kuului vielä vahvoja psykedeelisen rockin sävyjä. Samalla kappale alleviivasi, kuinka poikkeuksellisen pitkä ja monivaiheinen ura yhtyeellä on takanaan.

Espoossa kuultiin harvinaisen kattava läpileikkaus Deep Purplen historiasta: mukana olivat yhtyeen uran merkkipaalut, myöhempien vuosikymmenten materiaalit sekä kurkistus tulevaan.

Juuri siinä piili myös konsertin suurin vahvuus. Pääpaino oli aikakaudessa, jolloin Deep Purple takoi raskaan rockin ja varhaisen heavyn kulmakiviä, mutta mukana oli riittävästi uudempaa materiaalia osoittamaan, ettei bändi ole jäänyt elämään menneisyydessä. Metro Areenan lavalla nähtiin kokoonpano, joka kunnioittaa historiaansa, mutta jatkaa samalla määrätietoisesti eteenpäin.

Lisää Purple-herkkua oli luvassa faneille jo perjantaina, kun yhtye nousi Tampereen Nokia Arenan lavalle.

Settilista

1. Highway Star
2. A Bit on the Side
3. Hard Lovin’ Man
4. Into the Fire
5. Guitar Solo
6. Arrogant Boy
7. Lazy Sod
8. Lazy
9. When a Blind Man Cries
10. Diablo
11. Keyboard Solo
12. Rapture of the Deep
13. Space Truckin’
14. Smoke on the Water
    Encore:
15. Black Night
16. Guinnesis
17. Hush