Syväluotaava katsaus kulttibändin suosioon sekä aikamme nerokkaimpien muusikoiden vaikutukseen kotimaisessa rock-skenessä – kirja-arviossa Kimmo Aroluoman ”Kingston Wallin Perintö”
Lukuisten menestyneiden kotimaisten yhtyeiden teknikkonakin toimineen Kimmo Aroluoman kirjoittama tuore ”Kingston Wallin Perintö” – kirja julkaistiin tammikuussa 2023. Yli 400-sivuisessa opuksessa on tuhtia asiaa kulttimaineeseen 1990-luvulla ja etenkin sen jälkeen nousseen yhtyeen edesottamuksista ja kaikesta sen ympärille rakentuneesta. Yhtyeen mainehan on rakentunut fanien keskuudessa jopa palvonnaksi, eikä vähiten ainakaan sen vuoksi, mitä tulee soittajien Petri Walli, Sami Kuoppamäki ja Jukka Jylli soitannolliseen taituruuteen ja ekspressionistiseen lähestymistapaan.
Kirjassa kerrotaan muun muassa miten yhtye sitoi yhteen kaikki 90-luvun alakulttuurit. Hevareista hippeihin ja rokkareista punkkareihin. ”Yhtyeen keikoilla saattoi tavata kenet tahansa”, kertoo kirjailija Aroluoma, jonka äänellä kirjan tarinointi etenee vaivattomasti sen ensimmäisistä sivuista alkaen. Ääneen pääsevät myös Kingston Wallin ja nokkamies Petri Wallin lähipiirissä toimineet muusikot. Etunenässä The Von Hertzen Brothersin muusikkoveljekset, joiden tribuuttikiertue vuonna 2019 on myös kirjassa käsitelty mielenkiintoisella tavalla.
Alkuosuus jossa käsitellään uus-hippiliikkeen lieveilmiöitä on myös kiehtova, mutta samaan aikaan surullista luettavaa. Tarinointi siitä, miten psykedeelit valtasi skeneä ja oli lopulta osa rituaaleja on käsitelty lähinnä kriittiseen, mutta tarpeelliseen sävyyn. Aroluoma kuvaileekin lopulta irtautuneensa Kingston Wallin musiikin parista jo 1990-luvun puolen välin jälkeen osittain lieveilmiöiden takia, joihin liittyi paitsi jo mainitut huumeet niin myös erinäiset mielenterveysongelmat. Sekä jopa riittimäinen yhteisö, jossa ei tunnettu rajoja sen suhteen miten ihmisen voi käydä huumekokeiluiden parissa.
Kirja käsittelee kattavasti Kingston Wallin kulttisuosion nousua, etenkin sen jälkeen, kun yhtyettä ei enää ollut ja Petri Walli oli jo kuollut. Albumeiden alkuperäispainokset olivat myyneet jo loppuun samaan aikaan, kun nuoremmat musiikin ystävät alkoivat kiinnostua Kingston Wallin ympärillä olevasta kulttimaineesta. Sekä tietenkin yhtyeen teknisestä ja rajoja rikkovasta soitosta. Yksi tällainen hahmo oli kitaristi Samu Leminen, jonka keräämistä Kingston Wall bootlegeistä koostettiin myöhemmin ”Real Live Thing” livealbumi, basisti Jukka Jyllin johdolla.
Kiintoisaa on myös kirjan alkupään tarinointi yhtyeen rytmiryhmän Kuoppamäki/Jylli tavasta käsitellä Kingston Wallin menneisyyttä. Kirjailija Aroluoman tapaan kaksikko oli vuosia välttelevällä kannalla kaikkeen Kingston Walliin liittyvään. Osansa kirjassa saa myös edesmennyt mystikko Ior Bock, jonka mytologiaan Petri Walli monen muun nuoren tapaan hurahti 1990-luvulla. Kirja keskittyy alkupuolella siis alleviivaamaan melko selkeästi sitä, miten kirjan kirjoittajan ohella myös yhtyeen elossa olevat soittajat olivat melko järkkymättöminä pitkään sen suhteen, aikoisivatko enää koskaan palata Kingston Wallin musiikin pariin. Asiathan muuttuivat lopulta viimeistään vuonna 2010, jolloin Tavastian Semi-final klubin täytti Kingston Wallin musiikkia tributoiva ilta.
Kirjan puoliväli keskittyy pitkälti soittotekniseen puoleen sekä etenkin Petri Wallin laitteistosta kertomiseen. Yksi mielenkiintoisimmista tarinoista liittyy Petri Wallin kadonneeseen efektipedaalilautaan, ja sen löytymiseen ”mystisen Malmin miehen” huostasta, jonne se oli päätynyt Hurriganes-legenda Remu Aaltosen kautta. Knoppitietona mainittakoon, että Walli oli viimeisinä kuukausinaan mukana Remu Aaltosen kiertueen live-kokoonpanossa. ”Mystinen Malmin mies” ei ollut vuosiin edes varma pitikö paikkansa, että omistamansa efekti-lauta oli oikeasti kuulunut Wallille. Apuna tunnistamisessa oli toiminut Kimmo Aroluoman ottamat kuvakaappaukset Kingston Wallin keikkojen livetallenteilta.
Kirjassa annetaan silti ymmärtää, että Kingston Wallin ja Petri Wallin soundi ei ollut suoranaisesti kuitenkaan kytköksissä Wallin laitteistoon. Pikemminkin Wallin soittotyyliin, jonka kerrotaan olleen teknisessä mielessä muun muassa poikkeuksellisen täsmällistä. ”Petri Walli sai soundinsa aikaan olemalla Petri Walli” on muun muassa lause, jossa asia kiteytetään varsin hyvin. Myös lause siitä miten ”Walli oli kitaristina pikemminkin ”metsuri”, kuin ”hiplailija”, kertoo omaa kieltään siitä, mikä Petri Wallin soitossa on yhä edelleen kiehtovaa. Paitsi ulkomusiikilliset tekijät, mutta eritoten soiton kautta kumpuava asenne on vaikuttanut muusikkolegendan nimeltä Petri Walli syntyyn. On myös mainittava miten erityisesti kitaristi Kie Von Hertzenin ajatukset Petri Wallin soitosta ja soittotyylistä ovat sellaisia, joita on sanoitettu kirjassa erityisen osuvasti.
Vähintään yhtä paljon mukana on asiaa myös Sami ”Kuoppis” Kuoppamäen rummuista sekä rumpujensoitosta. Palvotun rumpalin soittimista käydään läpi jopa rumpukalvojen eroavaisuuksia tarkemmin, kuin varmaankaan yhdessäkään muussa bändikirjassa rumpaleiden kohdalla. Jukka Jyllin bassottelusta kerrotaan myös tyyliseikkoja suuressa määrin. Kirjasta käy ilmi nimittäin muutamaankin otteeseen varsin hyvin Jyllin olevan kirjan kirjoittajan esikuva, mitä tulee bassokitaran soittoon.
Kirja käsittelee melko hartaasti myös The Von Hertzen Brothersin sekä Kuoppamäen että Jyllin vuonna 2019 toteuttamia Petri Wallin 50-vuotiskeikkoja. Tarinointi siitä miten kirjailija Aroluoma lopulta myös itse toivoi pääsevänsä kiertueelle mukaan teknikoksi, luo pientä draaman kaarta elämää suuremmasta suhteesta Kingston Wallia kohtaan. Kiertuueelle mukaan lähtiessään Aroluoma samalla joutuisi jälleen kuunnella pitkään unohtamaansa, mutta edelleen mieltään kiehtovaa Kingston Wallin materiaalia. Erityisesti yhtyeen viimeiseksi jäänyt albumi ”III – Trilogy” oli albumi, jota Aroluoma kertoo vältelleen pitkään oikeastaan aina sen julkaisusta alkaen. Päällimmäisenä syynä välttelyyn toimi Ior Bockin saagasta vaikutteita saaneet albumin lyriikat.
Aroluoman kirjoittama kirja Kingston Wallista on pitkälti ihastuttava lisä kaikkeen yhtyeestä jo aiemmin kerrottuun. Mukana on myös aitoa tunteilua, herkistelyä ja nostalgisointia. Paitsi ajankuvasta ja sitä ympäröineestä musiikkikulttuurista, niin myös syvemmälle sielunmaisemiin ulottuvas pohdiskelua ja tutkimusta aiheen nimeltä Kingston Wall ympärillä. Tarinankerronnalisesta näkökulmasta kirja on loppujen lopuksi hyvin rentoa luettavaa. Sitä voi suositella etenkin muusikoille, sillä se peilaa myös vanhaa ja nykyaikaista musiikkiteknologiaa ja äänitystapoja keskenään melko avartavalla ja viisaalla tavalla.