Syväsukellus melankoliaan – arviossa Piperin ”A Bridge Across Time”

Piper on muusikko Päivi Sihvosen fantasiahenkinen produktio, joka ammentaa inspiraatiota niin luonnosta kuin parisuhdetematiikasta. Ilmaisun keskiössä ovat Sihvosen äänenkäyttö ja kosketinsoittimet, jotka yhdessä rakentavat harmonisen perustan. Piperin ulosantia on hankala lokeroida suoraan mihinkään kategoriaan, mutta ilmaisusta löytyy ainakin melankolisuutta ja paikoin rockin ponnekkuutta. Ja vaikka Piperin ulosanti ei varsinaisesti muistuta kotimaista Naryania, huomaan löytäväni Sihvosen projektista jonkinlaista hengenheimolaisuutta Naryanin suuntaan. Mielleyhtymä selittynee sillä, että molemmat yhtyeet hyödyntävät pelkistettyä ilmaisua ja surumielisyyttä.

Vaikka pelkistetty ilmaisu tuntuu olevan Piperin valttikortti, löytyy tuoreelta pitkäsoitolta myös rockin tulokulmaa. Tätä näkökulmaa tuovat esimerkiksi kappaleet ”Tell Me”, ”A Merry Go Round” ja ”Frustrated”, joilla kuullaan komeaa kitarankäsittelyä. Pirteät kosketinsoitinosuudet sisältävä ”Orion” on kuitenkin albumin kiinnostavin teos, joka jää myös hyvin mieleen kummittelemaan. Albumin päättävästä ”Horizon”-kappaleesta löytyy omanlaistaan rouheutta, joka herättää huomiota.

Yhdeksän kappaletta kattava ”A Bridge Across Time” on kokonaisuus, joka on toteutettu suurella sydämellä. Piperin kappaleet kuulostavat henkilökohtaisille, sovitukset ovat harkittuja, ja Sihvonen tulkitsee tekstejään antaumuksella. Kappalelista on koostettu taitavasti, ja se jäsentyy erilaisten kappaleiden puolesta sulavaksi kokonaisuudeksi. Monissa kappaleissa on vahva tunnelataus, joka avautuu vähän kerrassaan. ”A Bridge Across Time” ei ole albumi, jonka kanssa kannattaa kiirehtiä, vaan sille kannattaa antaa aikaa.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen