Taake, Abyssion & Sacrificium Carmen @ Ääniwalli, Helsinki, 25.9.2015
Tuska Live otti syyskuun loppupuolella aimo harppauksen pimeälle puolelle tuodessaan Helsingin Vallilassa sijaitsevaan Ääniwalliin Helnorsk svartmetallia eli norjalaisen Taaken. Lämppäreinä toimi kaksi uudempaa suomalaista tulokasta Abyssion ja Sacrificium Carmen. Ääniwallissa ei juurikaan ole black metalia nähty ja kuultu, joten itsenikin piti tihrustaa kartasta, missä paikka ylipäätään sijaitsee. Mutta löysin seurueeni kanssa hienosti paikalle ja ticotico-terassin sisustuksen tuoman ensihämmennyksen jälkeen paikka vaikuttikin vallan mainiolta tällaistenkin tapahtumien järjestämiseen.
Illan aloitusaktiksi oli valikoitunut tamperelainen Sacrificium Carmen, jonka debyyttialbumin julkaisua odotellaan jo malttamattomana. Lokakuussa tämän ”Ikuisen Tulen Kammiossa” -levyn pitäisi tulla kansan kuultavaksi. Ääniwallissa Sacrificium Carmen tarjoili varsin hienoa messuamista. Liperein varustautunut vokalisti Hoath Cambion julisti vakuuttavasti sanomaansa, jota bändin kylmän kolea soitanta vain vahvisti. Hetken aikaa keikan alussa soundit hakivat paikkaansa, mutta nekin saatiin pian kohdilleen. Tuntuu, että tässä voisi hyvinkin olla seuraava suomalaisen black metalin sanansaattaja. Ainakin perjantain keikka oli kylmyydessään maistuva kokonaisuus, jossa kaikki palaset olivat kohdillaan. Joten jos bändi osuu matkan varrelle, kannattaa mennä katsastamaan.
Seuraavana lauteille noussut Abyssion puolestaan julkaisi jo toisen levynsä tänä kesänä. ”Luonnon Harmonia ja Vihreä Liekki” on saanut kiitteleviä arvioita, ja bändi tuntuu olevan kovassa nosteessa. Omaan makuuni Abyssion on hiukan liian psykedeelisen hämärää, ja Ääniwallin keikallakin se jakoi mielipiteet selkeästi kahtia. Toinen osa yleisöstä tuntui pitävän keikasta kovasti, kun toinen puolestaan pakeni viettämään syysiltaa mieluummin terassin puolelle. Abyssionin mystinen meininki koneineen ei minuun iskenyt, mutta esimerkiksi kollegani kiitteli kovastikin keikkaa hienoksi kokemukseksi. Se ainakin on sanottava, ettei Abyssion ole mitään tusinabläkkistä, vaan sillä on oma juttunsa, jolla se erottuu. Ehkä se juttu oli sitten minulle liikaa.
Mainos päättyy
Syyskuisen perjantai-illan odotetuin bändi oli kuitenkin norjalainen Taake, joka on jo tottunut Suomen vieras – mutta mielestäni voisi toki keikkailla täällä useamminkin. Ennen puoltayötä Taake täräyttikin oman settinsä käyntiin, ja siitä mentiin täysillä eteenpäin ilman turhia höpinöitä. Mr. Taake Hoest osaa ottaa yleisönsä jo pelkällä lavapreesensillään ja musiikillaan, ja niin tapahtui myös Ääniwallissa. Tuntui jälleen kerran, että Taake naulitsi minut paikoilleni enkä musiikin lisäksi pystynyt havaitsemaan mitään muuta ympäröivästä todellisuudesta. Keikalla kuultiin niin Taaken vanhempia klassikoita, esimerkiksi bändin ensimmäiseltä täyspitkältä ”Nattestid Ser Porten Vid”, kuin viime vuonna ilmestyneen ”Stridens Hus” -levynkin materiaalia. Myös se kuuluisa banjolla höystetty ”Myr”-biisi soi Ääniwallin illassa. Hoest venkoili lavalla tuttuun tapaansa kaapu päällä ja sai yleisön puimaan nyrkkiä ilmassa raivoisasti. Keikka olikin yhtä saatanallista raivoa alusta varsinaisen keikan viimeisenä kuultuun ”Fra Vadested Til Vaandesmed” -biisiin asti. Mutta tässäkään vaiheessa yleisö ei vielä ollut saanut tarpeekseen vaan vaati norjalaisia takaisin lavalle; ja Taake vastasi vaatimuksiin saapumalla soittamaan vielä muutaman encoren. Keikan päälle kuultiin vielä hienon ”Noregs Vaapen” -albumin biisit ”Nordbundet” ja ”Du Ville Ville Vestland”. Kaiken kaikkiaan Taake viihtyi lavalla reilun puolitoista tuntia, mistä erityiskiitos! Taake tarjosi kaiken kaikkiaan hienon keikkakokemuksen Ääniwalliin paikalle saapuneille.
Ääniwalli toimi black metal -keikan toteutuspaikkana yllättävänkin hyvin. Hiukan valitusta kuuli soundien epätasaisesta jakautumisesta, mutta itseäni tämä ei juurikaan haitannut – olin varmaan onnistunut asemoimaan itseni tämän suhteen hyvin. Paikka oli sellainen sopivan hämyinen tällaiseenkin tarjontaan, joten mielelläni tuolla näkisi enemmänkin tämänkaltaisia tapahtumia.
Teksti: Rudi Peltonen
Kuvat: Riku Mäkinen