Juuri kun olin toipunut siitä pettymyksestä, ettei bergeniläiseltä Taakelta ilmesty tänä vuonna kuin lokakuinen ”Kulde”-EP, jostain nurkan takaa saapuikin tieto, että bändiltä saadaan kokopitkän verran uutta materiaalia joulukuussa. Siinähän alkoi heti fanitytön innostus näkyä ulkomaailmallekin! Ja pian ennakkokuunteluun saatiinkin ”Stridens Hus” -niminen levytys. Hiukan vapisevin käsin painoin siis soittimeni play-nappia.

Kuten kollega Mäkinen eräässä tekstissään mainitsi, on fanipohjalta tehtävä arvostelu aina omanlaisensa uhka – tai sitten mahdollisuus. Taaken tapauksessa pieni pelko väijyi taustalla erityisesti siksi, että kolmen vuoden takainen ”Noregs Vaapen” -levytys on bändin ehdoton napakymppi. Fanityttökin siis pelkäsi, voiko bändi enää yltää uudella materiaalillaan lähellekään tuota tasoa.

”Stridens Hus” polkaistaan käyntiin ”Gamle Norig” -nimisellä viisulla, jonka aloitusriffi kuulostaa hyvinkin tutulta. Ja hyvinkin Taakelta. Joten ainakaan mitään suurta suunnanmuutosta tämä Bergenin ihme ei ole tehnyt, mikä on ensimmäinen helpotuksen aihe. Biisin aloittavan riffittelyn jälkeen eri instrumentit sulautuvat kokonaisuudeksi, jonka kruunaa Hoestin ominainen ääntely, jota vokalisoinniksikin kutsutaan.

Taake on aina ollut bändi, joka jaksaa yllättää biisiensä erilaisuudella – milloin mukaan on tuotu banjoa, milloin taas punkkia. Ja tätä samaa vaihtelevuutta tarjoillaan tälläkin levyllä. Esimerkiksi ”Orm”-biisistä löytyy jopa bluesmaista kitarointia. Biisien sisäiset vaihtelut saavat puolestaan aikaan progemaisia mielleyhtymiä; mutta turha pelätä, ei tässä sentään Enslavedejä olla tekemässä!

”Stank” ja kahdeksanminuuttinen järkäle ”Det Fins en Prins” puolestaan vievät kitaravalleineen Taaken alkulähteille. Erityisesti jälkimmäisenä mainittu biisi sisältää myös niin melankolista tunnelmaa, että melkein alkaa arvostelijaakin ahdistaa. Onneksi tutunoloiset kitaroinnit vievät tuolta ahdistukselta pohjan. Nämä biisit ovat osoitus siitä, että Taake pystyy uudistumaan ollen samalla uskollinen omalle tyylilleen. Hoestilla tuntuu aina olevan takataskussaan uusia kikkoja, joita hän vaivihkaa tiputtelee levyille, mutta tästäkin huolimatta bändi kuulostaa Taakelta eikä varmasti karkota vanhojakaan fanejaan muiden bändien musiikin pariin.

Itselleni levyn helmeksi parin kuuntelukerran jälkeen nousee muita biisejä suoraviivaisempi ”En Sang til Sand om Ildebrann”. Tässä kipaleessa on mukana bändille olennaista punk-asennetta, mutta sen lisäksi siitä löytyy mukavia kitarakoukkuja ja rytminvaihdoksia, jotka tuovat kaahaukselle rakennetta.

Mutta jotain tältä levyltä kuitenkin puuttuu. Ei, ainakaan se ei ole ”Noregs Vaapenin” tasolla. Ehkä tuo pienoinen nyökkäys progen suuntaan saa ainakin minut hämmentymään hetkeksi. Biiseja on mielestäni myös venytetty välillä turhan pitkiksi. Vaihtelevuutta pituuksiin saadaan aikaiseksi, mutta välillä suora paahtokin on pelkkää plussaa! Mutta pieniä nämä puutteet tällä ”Stridens Hus” -levyllä ovat.

Tuttuun tapaan Hoest soittaa tällä levyllä kaikki instrumentit itse, mutta nyt myös live-muusikot ovat osallistuneet levyn äänityksiin, samoin tuottaja Bjørnar E. Nilsen (joka tunnetaan myös Vulture Industriesin vokalistina). Ja jälleen kerran Hoest osoittaa osaavansa tehdä monimuotoista ja hemmetin hyvää musiikkia! Fanitytön lisäksi bändin vanhatkaan fanit tuskin tulevat pettymään tähän levytykseen, vaikkei se tällä kertaa aivan napakymppiin ylläkään. Kuitenkin, levyn päättävän ”Vinger”-biisin loppusoinnun kaikuessa huomaan yhä uudelleen painavani sitä play-nappia uudelleen. Kyllä tältäkin levyltä siis Taaken nerokkuuden tunnistaa!

9– / 10

Kappalelista:

1. Gamle Norig
2. Orm
3. Det fins en Prins
4. Stank
5. En Sang til Sand om Ildebrann
6. Kongsgaard bestaar
7. Vinger

https://www.facebook.com/taakeofficial
http://taake.svartekunst.no/

Kirjoittanut: Rudi Peltonen