Täältä palaa Pyhät Tepot – Pyhät Tepot & Ruanda Helsingin Ääniwallissa 14.12.2018
Purkkapopin prinsseiksi itseään kutsuneet Pyhät Tepot olivat joskus muinoin – eli vuonna 2010 – Helsingin SE yhtye, jota kaikki joko rakastivat tai rakastivat vihata. Olivatko Tepot oikeasti hyviä?
Älkää minulta kysykö, en ollut siellä, missä tapahtui. Olin Turussa, siis hatarien aikalaismuisteloiden ja äänitteiden varassa. Yleisö oli paikalla silloin ja nyt, kaikkien onneksi juhlatunnelmissa jo hyvissä ajoin ennen keikkaa. Turhan kriittistä rokkipoliisipartiota ei tälläkään keikalla tarvitse siis pelätä.
Meininkiä ei ainakaan laske tuoreempi yhtye Ruanda. Biisit ovat Tehosekoittimen hengessä huljuteltua perusrokkia, jota on helppo kuunnella, mutta yllättävän vaikeaa tehdä. Ei ihme, että Matti Mikkolaa kutsutaan neroksi. Tyylikkäästi viininpunaiseen pukeutuneen laulaja Hillo Piippolan energia kuitenkin vetää puoleensa. Kunhan bändin biisit yltävät imagon tasolle, voidaan Suomen radioaalloille saada jotain muutakin kuuntelukelpoista nykyrokkia kuin Pää Kii.
Seuraavaksi käynnistyy oma Pyhät Tepot -neitsytmatkani. Risteily Pyhien Teppojen kanssa on historiankirjojen mukaan muistuttanut lähinnä ruotsinlaivaa, mutta nykyinen Pyhät Tepot soittaa jopa yllättävän tiukasti. Ei onneksi liian, mutta soitto ei ainakaan hajoa joidenkin vanhojen livevideoiden malliin käsiin.
Setti käynnistyi tarttuvalla ”Sunnuntai (soittakaa poliisi)” -rallilla, joka kertoo lähes jokaisen illan laulun tapaan kalliolaiskollien keskiviikon ja maanantain välisestä yöstä. Olisi silti törkeää aliarviointia kutsua Teppojen musiikillista perintöä teinien känniörvellyksen musiikilliseksi vastineeksi. Esimerkiksi kolmantena kuultava ”Punk heräsi henkiin” on yhä täydellinen Hanoi Rocksin ja Bruce Springsteenin yhteen naittava kolmen pennin katuooppera, jota ei turmele edes laulaja-lauluntekijä Sipe Sontaläjän – tai Steven Riekin – hitusen rajalliset laulunlahjat. Erityismaininnan ansaitsevat Sipen läpi keikan solisevat kosketinkuviot, jotka julistavat punkin ikiaikaista totuutta siitä, ettei kaikki jumalaisen kaunis musiikki ole todellakaan teknisesti täydellistä.
Tätä keikkaa varten julkaistuista parista biisistä ensimmäinen, ”Minikirahvi”, sopii saumattomasti alkuperäisen keskikalja-tehispunkin konseptiin. Tiettyä hienostumista on silti havaittavissa. Ovatko pojat kasvamassa kolmekymppisinä jo aikuisiksi? Tässä kontekstissa historiallinen hitti ”Kiasman Alkolta Kisahalliin” saa sen luokan yhteishoilauksen aikaan, ettei tässä liiallisesta kypsymisestä voi ketään syyttää – ei bändiä eikä yleisöä. Koko reilun viidensadan hengen kokoinen Ääniwalli-yleisö pomppii sellaisella voimalla, että comebackin on todellakin tehnyt ”Aikamoinen jätkä”. Illan toinen uutukainen, pientä radiosoittoakin saanut ”En muistanutkaan miten kivaa se on” nostaa panoksia tutuin eväin, mutta tarjoaa oivan tekosyyn ylistää bändin salaista asetta, saksofonisti-ulkojäsen Sirhan Sirhania eli Hamid Hesupönttöä. Turkulaistuneesta rokki-ikoni Michael Monroesta ja Clarence Clemonsista huolimatta fonia käytetään perinteikkäässä rockissa yhä turhan vähän. Pyhät Tepot onneksi korjaavat ongelman ja viljelevät hienoa instrumenttia välillä jopa E-Street Bandin ja Ratsian parhaiden hetkien veroisesti.
Muu kokoonpano soittaa vähintäänkin maineensa veroisesti. Nimenomaisessa tapauksessa on ehkä tarkennettava, että bändi soittaa oikeasti hyvin – bändihän oli muinoin tunnettu lähinnä soitto- ja laulutaidottomuudestaan. Bändin nauttimaan arvostukseen voi tutustua esimerkiksi suomalaisen musiikin Vauva.fi:ssä, Punk In Finland -forumilla:
Pyhät Tepot – muinainen kesän punk-hitti!
PYHÄT TEPOT TEKEE PALUUN 14.12.
Sittemmin turkulaistunut kannuttaja Gustavo Älytapio paiskoo rumpuja bändin aktiivikautta rajummin, ja bändin kielisoitinosasto eli kitaristi Niisku-Makke ja uusi basisti Ebola-Eemi hoitavat hommansa niin taidokkaasti kuin punkissa tuleekin. Ei virtuoottisia sooloja, vaan lunkia rock ’n’ rollia.
Keikan mittaan armottomaksi showmieheksi ja koko keikan ylivoimaiseksi tirehtööriksi nouseva Sipe Sontaläjä elää ja hengittää biisejään sellaisella kiihkolla, etteivät muutamat nuotin laidalla hapuilut kiinnosta ketään. Tämä mies on tämän illan tähti. ”Hei tyttönen” -biisissä pääsee ääneen niin ikään helsinkiläisen The Huntersin vokalisti Eki. Teppoja haukuttiin muinoin ison levy-yhtiön taalankuvaiseksi kuvajaiseksi Tehosekoittimesta. Tehis kuuluu monessa välissä, mutta on tässä paljon muutakin – ja mikä tärkeintä, myös paljon omaa. Ehkä se on se biiseissä kuuluva nuoruuden ääni? Noihin tahallisen väkinäisiin taiteilijanimiin viitaten: Seuraavat 16-vuotiaat suomirokkipunkkarit, keksikää itsellenne helpompia ja pysyvämpiä taiteilijanimiä – sopiiko?
Encoret käynnistyvät ensihitillä ”Muutetaan Lontooseen”, jossa alkuperäisbasisti Bolan pääsee soittimensa varteen ja sitä seuraa ainakin omasta mielestäni bändin paras, aikanaan liian vähälle huomiolle jäänyt biisi ”Me ollaan mitä me ollaan”. Lopun ”Seksikkäitä jätkiä” -renkutukseen haalitaan bäkkäriltä käytännössä kaikki läsnäolijat – myös allekirjoittanut, musiikista ja Ääniwallin oluttarjoilusta humaltunut musiikkitoimittaja. Loppukaaosta tilattiin ja sitä myös saatiin, odotan kauhulla jossain vaiheessa saapuvaa livevideojulkaisua. It’s only rock ’n’ roll, kenties.
Pyhät Tepot tarjosivat siis kaiken, mitä yhtyeeltä voi odottaa – tiukasti säestettyä yhteislaulua hitusen vanhentuneelle teiniyleisölle Helsingin yössä. Olen oikeasti yllättynyt, jos tämä comeback jää vain yhteen ainokaiseen keikkaan.
Pyhät Tepot -setti:
- Sunnuntai (soittakaa poliisi)
- Pollareita karkuun
- Punk heräsi henkiin
- Katujen kingi
- Intohimoinen kundi
- Minikirahvi
- Kiasman Alkolta Kisahalliin
- Aikamoinen jäbä
- Kallio-Meilahti
- Hautausmaan boogie
- En muistanutkaan miten kivaa se on
- Toivottomat tapaukset
- Mä oon koditon
- Hei tyttönen (feat. Eki / The Hunters)
- Täältä tulee Pyhät Tepot
- Kolme pulloa, kaksi miestä
- Sähköshokkeja suviyössä
Encore:
- Muutetaan Lontooseen (feat. Elton Bolton Poppa aka Bolan)
- Me ollaan mitä me ollaan (feat. Elton Bolton Poppa aka Bolan)
- Seksikkäitä jätkiä (feat. Elton Bolton Poppa aka Bolan)
Teksti: Juhani Mistola
Kuvat: Kim Krappala