Tähdetön on taivas Tampereellakin – Katatonia ja Sólstafir Pakkahuoneella

Ruotsalainen alternative metal -suuruus Katatonia saapui islantilaisen Sólstafir-yhtyeen kanssa yhteiskiertueellaan Tampereen Pakkahuoneelle. Mukana oli myös doom popiksi itseään luonnehtiva SOM, joka jäi työkiireideni vuoksi näkemättä. On sinänsä hyvin hassua, että ensimmäiset bändit ovat ovien aukaisun jälkeen lavalla melkein välittömästi.

No mutta asiaan… Pitkän uran tehnyt Sólstafir tunnelmoi Pakkahuoneen tiilirakennuksen huomassa erittäin vakuuttavasti jyrkkää ja ääretöntä post-metalista musiikkiaan. Bändi taisi aiheuttaa kohua joskus kauan sitten, mutten aio edes katsoa mitä uutisointi koski, sillä en halua pilata nyt tätä kokemusta.

Yhtyeen kappaleet eroavat jonkin verran ihan siitä tuiki tavallisesta post-metalista, jossa ei mennä hiljaisesta suureleiseen ajeluun, ja Sólstafirilla se tuntui olevan standardi. En sano sitä mitenkään negatiivisesti, sillä post-metal on lähes parasta, mitä metallille on koskaan tapahtunut. 

Illan päätähti oli kuitenkin selvästi naapurimaamme surumielen ilmentymä Katatonia, vaikka kiertue olikin co-headliner. Yhtyeen kitaristi Anders Nyström ilmoitti kiertueen alussa, ettei hän pääse osallistumaan kiertueelle, joten mikä parempaa kuin ottaa Entombedin Nico Elgstrand mukaan kitaraa soittamaan.

Juuri uuden levyn julkaissut yhtye oli laittanut settilistansa uusiksi ja sisällyttänyt ohjelmaansa enemmän uuden albumin kappaleita. Bändin vanhempia helmiä, joita kuultiin juuri sen vuoden lopussa päätetyllä Amerikan-kiertueella, ei tällä kertaa kuultu.

Vanhempia helmiä saatiin kuitenkin kourallinen, ja niistä isoimmat karvannostattajat olivat ”The Promise of Deceit” ja ”Ambitions”. ”Night is the New Day” -albumi lukeutuu omiin suosikkeihini, ja siltä kuultiin edellä mainitun ”The Promise of Deceitin” lisäksi avausraita ”Forsaker”. – Ja kyllä se vain vittu toimi näin synkän talven keskellä.

Mutta puhutaanpa hetkinen uudesta materiaalista: Oli uskalias veto lisätä settiin ämpärikaupallinen biisejä, jotka on julkaistu samana päivänä kuin keikka soitetaan. ”Colossal Shade”, ”Opaline” ja ”Austerity” olivat hienoimpia vetoja uudelta ”Sky Void of Stars” -albumilta. Olen nyt hetken sulatellut bändin uutta levyä, joka on hyvinkin erilainen verrattuna yhtyeen 2010-luvun progressiivisempaan antiin. Uudella albumilla on hyödynnetty selkeästi suorajakoisempaa, hieman elektronisempaa sekä jollain tavalla The Curen kaltaisesti gootahtavaa linjaa tosin jokseenkin positiivisemmalla sävelellä kuin The Cure.

Hienointa bändin kehityskaaressa on huomata, miten paljon Jonas Renkse on pystynyt parantamaan laulusuorituksissaan. Laulaja kuulostaa nykyään todella rennolta. – Liekö sitten ollut jonkin asteista ahdistuksen kouraa kurkussa kiinni, vai onko syynä ollut äänihuulten tuhoutuminen, mikä tapahtui yhtyeen uran alussa.

Hieno keikka, hyvät bileet ja nyt saa taas marinoitua hetken tässä melankolian kylläisyydessä. Toivottavasti ei liian kauan.

Raportti: Otto Vainionpää
Kuvat: Olga Davydova