Tähdetön taivas – Arviossa Katatonian ”Sky Void of Stars”
Musiikillisen maisemamaalauksen aikuinen ihmelapsi Katatonia julkaisee kahdennentoista studioalbuminsa kuluvan kuukauden 20. päivä. ”Sky Void of Stars”- levyn kaikki 11 biisiä on säveltänyt ja sanoittanut laulaja Jonas Renkse. Tuotannosta, miksauksesta ja masteroinnista vastasi tanskalaiseksi ikoniksikin mainostettu Jacob Hansen.
”Austerity” kikkaillaan käyntiin kiehtovalla rytmikarusellilla. Laulusoundista ja -tyylistä ei voi erehtyä. Kiemurat oikenevat suoriksi palatakseen takaisin alkuperäiseen mutkaisuuteen. Biisi kuulostaa ruotsalaiselta ja toimii hienosti. Ilmava ja tunnelmallinen väliosa johtaa kerrasta mieleen jäävään kertosäkeeseen. Kitarasoolo on perustilutusta ja sen jäljiltä asiaan palaava rytmatiikka aavistuksen väkisin väännettyä. Syntikkapulputus viimeistelee erinomaisen levynavauksen.
”Opalinen” kosketinsoundi tuo korvia hyväilevän tuulahduksen kivikaudelta. Veto on rohkea ja onnistunut. Itse biisi huokuu tuskaista kauneutta. Syntetisaattori tekee A-osan jälkeen paluun ja kertosäe ristikompataan asiaankuuluvasti. Osien väliset tunnelmanvaihdokset ovat nerokkaita. Alkujaan hento kitarasoolo miltei instrumentittoman taustan päällä kasvaa normimittoihin, kunnes tukahtuu kertosäkeen mahdin edessä. Eri laulukerroksiin on satsattu koko rahan edestä.
Kitara ulisee ”Birds”– kappaleen perinteisellä hevimeiningillä valmiiksi alkamaan. Biisin osavaihdokset ja osien rajat on häivytetty ovelasti. Kuuntelija ei kuitenkaan turhaudu, sillä eksyksissä oleminen on tässä tapauksessa antoisaa. Progressiivisista ideoistaan huolimatta kappale on albumin kokonaiskuvassa jokseenkin mitäänsanomaton. Se ei jätä suurta muistijälkeä mieleen tai sydämeen.
”Drab Moonin” tunnelma kulkee umpihangessa. Mieleen kohoaa väkisinkin Suomen melankolisen nerouden sanansaattaja Tenhi. Myös rytmin kanssa leikitään biisissä jälleen vakuuttavasti. Osia on toisellekin kädelle ja kertosäe onnistuu odotetusti kaivamaan käytävänsä korvaan. Lauluun on isketty efekti jos toinenkin ja Renkse myös varioi tyyliään kiitettävästi.
”No Beacon to Illuminate our Fall” on albumin varsinainen päätöskappale. ”Absconder” on ilmoitettu bonusbiisiksi. Ajolähtö- elokuvan ja Anssi Tikanmäen äänimaailmassa matkustava kitarointi aloittaa viisun. Ilmassa on heti suurien sateiden odotuksen tuntu. Rytmikorvaa ei päästetä nytkään helpolla. Uhkaava B-osa nostaa odotuksia entisestään ja lipuu kuin huomaamatta kertosäkeeseen. Tuplabasarit jyskäävät, kunnes arvaamatta pudottaudutaan surumieliseen vaisuuteen. Kierto jatkuu. Kitarasoolo levitoi Pink Floydin maisemissa ja yhteisiskut tiputtavat käsiin lopun, joka onkin alku.
”Sky Void of Stars” jatkaa herkullisesti Katatonian polkua. Kokonaisuus on veistetty aavistuksen yhdestä puusta, mutta siitähän tyylissä ja jopa tyylikkyydessä on kysymys. Bändin tunnistaa jo ensimmäisestä soinnusta ja viimeinen jättää odottamaan seuraavaa ensimmäistä. Uudistuminen on pelkästään väkinäistä, jos se ei tunnu luontevalta. Ja ennen kaikkea tarpeetonta. Jos biisit parhaimmillaan laittavat kylmät väreet kulkemaan pitkin kroppaa, niin jotain on tehty isosti oikein. Jälleen kerran.
Kappalelistaus:
- Austerity
- Colossal Shade
- Opaline
- Birds
- Drab Moon
- Author
- Impermanence
- Sclera
- Atrium
- No Beacon to Illuminate our Fall
- Absconder
