Tähtiportti

Melkoisen nimivahva underground-kollektiivi Tähtiportti julkaisee helmikuun lopulla ensimmäisen täysmittaisen teoksensa, joka kantaa yhtyeen tavoin nimeä ”Tähtiportti”. Levyn julkaisee Svart Records. KaaosZine tavoitti nämä syvyyden syväluotaajat kysellen tulevasta albumista sekä yhtyeen taustoista ja tulevaisuudesta.

Tervehdys Tähtiportti! Mitäpä kuuluu näin alkuvuodesta 2015?

Albert Witchfinder (laulu): Terve! Työstimme Suomenlinnan studiolla versiotamme biisistä ”Yölepakot”. Kyseessä on ennenjulkaisematon sävellys vuonna 2004 edesmenneeltä Pentti Viherluodolta, jonka koko Suomi tuntee laulusta ”Puhelinlangat laulaa”. ”Yölepakoiden” sanoituksesta vastaa Viherluodon veli Aimo eli kauhukirjailija Harry Etelä. Hän jätti tämän maailman jo vuonna 1956.

On aika kulahtanutta sanoa, että ”on suuri kunnia” tehdä sitä tai tätä, mutta tässä tapauksessa lausahdus pitää paikkansa. Olemme erittäin iloisia, että saimme kantaesittää tämän teoksen! Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Pentti Viherluodon syntymästä, minkä kunniaksi  julkaistaan kokoelma hänen lauluistaan nykymuusikoiden esittäminä.

Teiltä on tulossa helmikuun lopulla omaa nimeänne kantava debyyttialbumi. Millainen teos on kyseessä?

Albert Witchfinder (laulu):Uskallan sanoa, että kyseessä on timanttinen levy. Se myös kestää kuuntelua! Erilaisia elementtejä tarjoillaan juuri riittävän niukasti, että kuulijalle jää tilaa omiin assosiaatioihin ja eräänlaiseen täydentämiseen. Levy ei siis ole ylituotettu vaan riittävän minimalistinen!

Olette hämmentäneet kuulijakuntaanne jo aikaisemmin julkaistuilla kappaleilla ”Tähtiportti III: Ikuinen talvi” ja ”Tähtiportti IV: Luciferin pylväs” sekä hiljattain julki tulleella uusintaversiolla ”Poikarakkaus”-klassikosta. Mitä muuta tulevalta levyltänne löytyy?

Albert Witchfinder (laulu):Mainitsemiesi kappaleiden lisäksi julki ovat tulleet ensimmäisellä singlellä julkaistut Tähtiportit I ja II, jotka toki löytyvät myös tältä levyltä. Kokoelmallisesta luonteestaan huolimatta kyseessä on ennen kaikkea albumikokonaisuus, jolla biisit muodostavat selkeän kaaren. Singleraitojen ja ”Poikarakkauden” lisäksi siltä löytyy myös ennenkuulematonta musiikkia.

Saate kertoo yhtyeen takana olevan melkoisen mielenkiintoisia nimiä. Millainen työnjako levynteossa on ollut?

Albert Witchfinder (laulu):Ana ja Vilunki sävelsivät biisit, joiden päälle minä tein sanoitukset ja laulusovitukset. Perttu täydensi lopputulosta omilla elementeillään. Ana hoiti äänityksen ja äänituotannon. Kaikki sujui erittäin jouhevasti.

Onko levyllä jonkinlaista tiettyä teemaa? Ainakin sana syvyys toistuu lyriikoissa useaan kertaan.

Albert Witchfinder (laulu):Joo, kyllä tässä liikutaan tietynlaisissa syvyyksissä, mutta ajoittain myös korkeuksissa! Teemana voisi olla esimerkiksi yksilön selviytyminen pirstaloituneessa todellisuudessa. Kivun ja haavojen lisäksi tähän sisältyy myös psykofyysistä puhdistautumista ja ikkunoita tajunnan lukuisiin tiloihin ja huoneisiin. Kuulostaa ehkä turhan ylevältä, mutta paremmin en sitä osaa sanoa. Vain tuhoamalla jotain vanhaa voi synnyttää jotain uutta; tämä tarkoittaa aina haavoittumista ja rikkimenemistä.

Levyn kappaleet välittävät vahvoja, paikoittain todella levottomia tunnelmia. Esimerkiksi päätöskappaleessa ”Viimeinen Tähtiportti” ”NIIN hyvän olon” tunne vyöryttää kuuntelijan todella syvälle omaan sisäiseen syvyyteensä. Millaisen tunnelman tällaisen musiikin tekeminen vaatii?

Albert Witchfinder (laulu): Keskittyneen! Siinä kaikki. Tällaista musiikkia ei voi tehdä ikään kuin ”ohessa”. On oltava sisällä! Itselleni albumin kaari sisältää alkutilana todella syvän mielen pimeyden ja asteittaisen nousun näistä syvyyksistä puhtaaseen tilaan. Eheydyin henkisesti tämän prosessin aikana ja uskon tämän olleen innostava matka kaikille meistä.

Kappale ”Tähtiportti IV: Luciferin Pylväs” alkaa manaavasti luetellulla vakuuttavan pitkällä nimilistalla, jolta löytyy esimerkiksi sellaisia sankareita kuin Hannu Rauhala, Pekka Siitoin ja Pertti Pasanen. Avaisitteko kappaleen taustoja hiukan?

Albert Witchfinder (laulu): Maailmassamme on aikojen alusta asti ollut näkijöitä ja tekijöitä. Näin on ollut aina ja on aina oleva. Poikkeusyksilöt ajautuvat väistämättömästi harmaan massan ulkopuolelle. Sieltä käsin he voivat halutessaan johdattaa valveutuneet seuraajansa uusiin taivaisiin ja helvetteihin. Enemmistön kohtalona on  hukkua kansan syviin riveihin – siinä eivät paljon auta edes nykymaailman sosiaaliset mediat ja itsensä pakonomainen esille tuominen. Vastaavasti joillekin ainoa mahdollisuus on palaa muita kirkkaammalla liekillä, yksin.

Entäpä albumin lyriikat? Paljon puhutun syvyyden lisäksi kappaleista erottuu esimerkiksi sellaisia kielikuvia kuin ”ääretön hautapaasi”, ”musta kesä” sekä ”kyrpätuoli”. Kuinka intuitiivisesti levyn lyyrinen osio syntyi?

Albert Witchfinder (laulu): Mielestäni kaikki luova työ on aina intuition ja tietoisen ajattelun yhteistoimintaa. Riippuu sitten kulloisestakin teoksesta, missä suhteessa nämä kaksi tasoa yhdistyvät. Yhtä hyvin voisi puhua tiedosta ja tiedostamisesta ja tunteesta ja tuntemuksista. Pelkkä älyllisyys ei tietenkään riitä, mutta kovin pitkälle ei päästä myöskään sokealla, kontrolloimattomalla intuitiolla. Kaikessa on kyse balanssista kaaoksen ja kontrollin välillä. Levyn lyriikat eivät siis syntyneet mitenkään itsestään, mutta mitään ei myöskään pakottamalla kaivettu esiin. Peräänkuulutan tässä ”luonnollista tilaa” henkisen työn näyttämönä.

Tullaanko Tähtiportti näkemään joskus esiintymässä livenä? Ainakin ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen tuntuu siltä, että kokemus voisi olla melko huima.

Albert Witchfinder (laulu): Ensimmäinen esiintymisemme oli Supermassive-festivaaleilla 2013 ja toinen on tuloillaan nyt huhtikuussa. On hämärän peitossa, mitä sen jälkeen tapahtuu ”keikkarintamalla”.

Mitä teille tapahtuu tulevaisuudessa? Onko tähtiportti todella suljettu, vai kaikuuko syvyydestä tulevaisuudessa jotakin uutta?

Albert Witchfinder (laulu):Toiminta jatkuu. Olemme jo pohtineet cover-EP:n tekemistä, ja uskoisin, että myös omaa materiaalia syntyy vielä, mutta kuten mainitsin lyriikoiden osalta, mitään ei pakoteta esille, eli kaiken pitää syntyä luonnollisesti, luomisen tarpeen ja esiin nousevan materiaalin vuoksi.

Tähtiportti on kaikille yhtyeen jäsenille niin merkittävä asia, että sen kanssa huoraaminen tai muu pelleily on täysin poissuljettua. Tähtiportit ovat oviaukkoja ulottuvuuksien välillä. Samalla tavalla tämä meidän Tähtiporttimme on  ovi toisiin maailmoihin: meidän neljän sisäisiin tiloihin ja näiden sisäisten tilojemme ja jaetun kollektiivisen maailman – joka itsessään on lukuisia päällekkäisiä ja itsensä ympärille kiertyviä maailmoja – rajapintoihin, jotka ovat kaiken luovuuden ytimessä. Tässä rajojen ylityksessä ja alituksessa syntyy se, mitä on nyt esimerkiksi kuultavissa tällä albumillamme. Tätä prosessia, ulottuvuuksien välistä porttia, tulee lähestyä asianmukaisella kunnioituksella, tai se katoaa mieltemme ulottumattomiin.

Toisin sanoen avaamme hanat ja annamme aineen tulla maailmaan, mutta olemme valmiit käsittelemään tätä ainetta kovillakin otteilla, jos niin vaaditaan.

Kiitos haastattelusta! Nyt olisi mahdollista lähettää vapaamuotoista terveistä Kaaoszinen lukijoille.

Albert Witchfinder (laulu): Kiitokset ja terveisiä vaan kaikille lukijoille! Toivoisin teidän avautuvan/antautuvan Tähtiportin musiikille! Ehkä se voi rikastuttaa kuulijan elämää samalla tavalla kuin se on rikastuttanut meidän elämiämme.

Haastattelu: Jonni Karlsson