Tähtiportti – s/t
Sanotaan heti alkuun, että Suomessa osataan hoitaa nämä superbändihommat kohtalaisen mallikkaasti. Onhan meillä toki Northern Kings ja Sinergy, joiden ei välttämättä olisi koskaan pitänyt kasaantua, mutta annettakoon se metallimaalle anteeksi. Ensimmäinen reaktio Tähtiporttiin on hämmennys, ja kaksivuotias tyttärenikin sanoi toisen raidan kohdalla reippaasti, että ei tykkää tästä. Linjanmuutos lienee siis tarpeen vain, jos Tähtiportti aikoo olla mukana seuraavalla Ipanapa-levyllä.
Levy on meditatiivista elektroa, jonka päälle vokalisti Albert Witchfinder mylvii William Shatnerin puhelaulun tyylillä okkultistis-eroottista manifestia. On selvää, että ihan kaikki eivät tule tästä pitämään, mutta se olkoon heidän menetyksensä. Yksi levyn hienoimmista hetkistä on ”Tähtiportti IV: Luciferin Pylväs”, jossa luetellaan muun muassa suomalaisia okkultisteja ja salaliittoteoreetikkoja. Valtakunnanjohtaja Siitoin mainitaan tietenkin, minkä lisäksi nimistöstä nousevat esille esimerkiksi paavin homokaasusta 1980-luvun loppupuolella kirjoitellut Paavo Rissanen ja voodoopapittarien kouluttama (Nigeria) Hannu Rauhala.
Tähtiportti tiivistää debyytillaan oikeastaan kaiken, mikä on oleellista tämän hetken suomalaisessa undergroundissa. Tärkein on tietenkin aatesuuntana ”okkultistis-eroottinen hypnoottis-magneettisuus”, joka kerää inspiraatiota menneiden vuosikymmenten kulttihahmoista, jotka tietenkin koettiin aikanaan pelottaviksi mutta saavat nykyään osakseen lähinnä ironista ihailua. Toinen on minimalistiseen elektroon nojaava musiikki, joka tuo hyvän vastapainon muoti-EDM:lle.
Pienenä varoituksen sanana korostan, että tämä levy sopii vain koville tyypeille.
8,5/10
Kappalelista:
1. Kruunujen kruunu – Karjaportti / Himon portti
2. Tähtiportti I
3. Tähtiportti II
4. Poikarakkaus
5. Olen oikeassa! Lihaportti / Jouluportti / Tiedon portti
6. Tähtiportti III: Ikuinen talvi
7. Tähtiportti IV: Luciferin pylväs
8. Viimeinen tähtiportti
Kirjoittanut: Sebastian Laitila