PA Kiiskilä on kotimaisen folk-perinteen vakavasti otettavimpia uusia kykyjä. Toiseen albumiinsa päässyt vanhan liiton singer-songwriter-meiningillä operoiva trubaduuri tarjoilee muun muassa Dave Lindholmin, Tommi Liimatan ja Kari Peitsamon henkeen yhdeksän ilmavaa ja rauhoittavaa akustista biisiä.

Albumin introna toimivan ”Matkan” jälkeen valssirytmillä lakaiseva avausbiisi ”Sataa sataa sataa” on kaikessa perinteisyydessään kerrassaan hienon pysäyttävä ja rehellisyyden mielen matalapaineen kohottaja. Kappaleisiin tulee Kiiskilän hentoisella, kurkkuäänipainotteisella nasaaliäänellä laulamana vahva isokynämainen klangi. Se ei kuitenkaan haittaa kokonaisuutena. Nurmiomäistä klenkkaa ja balkanilaisrytmejä sisältävä ”Värisuora” on myös hieno biisi, vaikka sen kertosäkeen ontuvien riimitysten kanssa olisikin ollut vielä sovituksellista työn sarkaa. Albumin herkimpien ja samalla tarttuvimpien biisien joukkoon kuuluu halvauttavan kaunis ”Inari”, jonka sävelistä voi löytää myös komeita neilyoungmaisia piirteitä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Akustisen kitaran ja kulmikkaasti poukkoilevan laulumelodian outoudesta alkava, väkevästi ja tunteikkaasti menetyksestä kertova ”Kaarnalaivat” kasvattaa intensiteettiään pitkin matkaa ja nousee loppujen lopuksi erääksi albumin puhuttelevimmista biiseistä. ”Kukka” tuo sydämellisessä kolkkoudessaan mukaan kaukoröyhkämäistä intiimiyttä, vaikka biisissä lauletaankin otaksuttavasti rakkaan ihmisen kuolemasta.

Levyn toinen hittipotentiaalia sisältävä biisi on ”Mä en oo kuollu”. Kliseisenlaisesta sointukierrosta huolimatta PA Kiiskilän optimistinen teksti elämän kantamisesta tuo aitoa lohtua ja koskettaa. Woody Guthrien perinteen mukainen työväenlaulun henkeen luokkaeroista kertova ”Huomenna me ollaan vapaita miehii” on hieno irkkutyyppinen folk-biisi. Ainoat häiritsevät tekijät kappaleessa ovat miksauksessa irralliseksi jääneet kahleiden kilinä ja lapiolla kaivamisen äänet, jotka olisi voinut upottaa paremmin soitinvalliin tai jättää suosiolla kokonaan pois.

Pehmeästi kehräävä ”Halusin aina täältä pois” sisältää upeasti toimivat säkeistöt ja bridge-osat, mutta kertosäkeissä kappale lässähtää ikävästi melodiarakenteensa puolesta. Kappaleessa olisi ollut edellytyksiä vaikka mihin. Slide-kitara-vetoinen, upean rosoiseksi miksattu Amerikan mallin bluegrass-pohjainen kantribiisi ”Älä käännä minua takaisin” päättää mainion albumin todella tyylikkäästi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

PA Kiiskilän kappaleet ovat kauttaaltaan laadukkaita, jos joitakin sanoituksellisiin sudenkuoppiin lankeamisia ja sovitusratkaisuja ei lasketa. Olisi hienoa, jos hän saisi panostettua seuraavan levyn tuotantoon oikein kunnolla. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla PA Kiiskilän hienoa sävellystyötä myös monipuolisemman soitinkirjon kuorruttamana.

8-/10

Kappalelista:

1. Matka
2. Sataa sataa sataa
3. Värisuora
4. Inari
5. Kaarnalaivat
6. Kukka
7. Mä en oo kuollu
8. Huomenna me ollaan vapaita miehii
9. Halusin aina täältä pois
10. Toinen matka
11. Älä käännä minua takaisin