Taidokkaan tasainen kuulento – Monkeys on Mars Haarlemissa
Huhtikuun 24. päivänä saattoi Haarlemissa nähdä kahtena selvinkin päin, kun paikallisen tapahtumasali Patronaatin lavaa koristi kaksi M-logoista rumpusettiä. Kyseessä oli tietenkin Monkeys on Mars -kiertueen alankomaalainen etappi. Illan kokoonpanoon kuuluivat ranskalainen Mars Red Sky ja sveitsiläinen Monkey3, jotka julkaisivat viime lokakuussa yhteistyössä EP:n “Monkeys on Mars”. Psykedeelinen avaruusrock on sopiva äänimaisema kiertueelle, jonka erityispiirre onkin “lennosta vaihto” settien välillä: kahden ja puolen tunnin show’hun ei mahtunut taukoja, vaan yhtyeet ojensivat kapulan toisilleen musiikin taukoamatta.
Kahden pääesiintyjän katsottiin riittävän lavantäytteeksi, ja Mars Red Sky aloitti soiton ilman lämmittelijöitä. Yleisö ei riehaantunut, mikä toisaalta sopi yhtyeen soundiin ja haihdutti epäilyksen siitä, että heidän tehtävänään olisi ollut pelkkä sveitsiläisten lämppääminen. Psykedeelisen kitaramusiikin fanikunta on myös ikäluokkaa, joka sai toimittajan jopa nolostumaan hieman muistiinpanojen ottamisesta kännykällä: muuten kyseisiä laitteita näkyi vain ohimennen. Ihmismassan painetta tai mosh pittejä ei myöskään tällä keikalla koettu, vaan yleisön läpi pystyi kulkemaan vaivatta koko illan ajan, jopa eturiviin asti. Hyvin tilaa siis euforiseen heijailuun ja pään nyökyttelyyn, joihin yhtyeen hidastempoinen ja melodinen soundi kannusti. Suurelle pyöreälle kankaalle lavan taustalla heijastettiin filmipätkiä Niagaran putouksista ja amerikkalaisen lapsuuden kesistä. Vaalea valo pimeässä salissa muistutti kuusta: kuin muistot, joiden pimeä puoli on poissa näkyvistä. Setin loppupuolella kitaristi Julien Pras hukkasi sliden, joka ojennettiin hänelle kulisseista surisevan musiikin jatkuessa, ja pian olikin Monkey3:n aika liittyä leikkiin.
Huudon perusteeella yleisöstä löytyi pari selkeää Monkey3:n fania. Lyhyen yhteisen välisoiton jälkeen Mars Red Sky poistui lavalta ja sveitsiläisbändi kiihdytti tempoa. Savukoneet käynnistyivät ja basisti Jalil kannusti hurrausta. Taustafilmi vaihtui Matrix-henkiseksi retrofuturistiseksi kaupunkimaisemaksi. Nyrkit ja sarvet nousivat milloin kenenkin käsistä. Kitaristi Boriksen ilmeet mukailivat soittimen naukuvia ääniä, ja ajoittain raja soiton ja laulun välillä tuntui häilyvän. Välispiikkejä ei ikävöity, ja yleisö pääsi heiluttamaan tukkiaan. Illan avaruusmainen, elektropsykedeelinen ilmapiiri ei rikkoutunut hetkeksikään.
Mars Red Sky palasi lavalle äänekkäin suosionosoituksin ja seitsenpäinen kokoonpano kohotti tunnelman ja äänen illan huippuun. Kaksi rumpalia, kaksi kitaristia, kaksi basistia, ja yksi kosketinsoittaja. Esitys ei onneksi tuntunut battle of the bands -tyyliseltä taistolta, muttei myöskään yksinkertaiselta soittimien pinoamiselta silkasta kohteliaisuudesta, vaan muusikot ottivat ilon irti moninaisuudestaan. Tunnelman ollessa näin ammattimainen ja harmoninen, kahden ja puolen tunnin mittainen keikka antoi enemmän virkeyttä kuin vei.
