”Taidokkuuden ja traagisuuden esirippu avautuu” – klassikkoarvostelussa Death Angelin 30-vuotias ”Act III”
San Franciscosta tulevan, vuonna 1982 perustetun filippiiniläistä sukujuurta olevien Bay Arean fuusio-thrash-kollien, Death Angelin kolmas tuleminen ”Act III” täyttää 30 vuotta. Kyseessä on tiukasti soitettu, viihdyttävä ja kaikessa monimuotoisuudessaan hyvin svengaava 10 biisin kokonaisuus. Yhtyeen ensilevytyksiin ”Ultra-Violence” ja ”Frolic Through The Park” verrattuna ”Act III” on ehkä seesteisempi mutta tuotannollisesti harkitumpi ja jykevämpi kokonaisuus. Jälkikäteen ajatellen, se on soundeiltaan ehkä myös aavistuksen kiltti ja kliininen. – Varsinkin edeltäjiinsä verrattuna. Aikanaan ”Act III” oli kuitenkin merkittävällä tavalla genrerajoja ja uusia ilmaisullisia väyliä metalliyhtyeille avannut kokeellisemman thrashin albumi.
Taidokasta ja ennakkoluulotonta thrashia eri musiikinlajien antimiin häikäilemättä sekoitteleva albumi äänitettiin syys-lokakuussa 1989 Dodge City Sound -studiolla Kalifornian Burbankissa. Puritaanisuteen taipuvaiselta pikametalliyleisöltä saamastaan ristiriitaisesta vastaanotosta huolimatta yhtyeen avarakatseisempien fanien mielestä kyseessä on Death Angelin paras albumikokonaisuus kautta aikain. Paitsi että ”Act III” on yhtyeen ainoa suurlevy-yhtiölle tekemä albumi, ovat sen kappaleet edelleen maailmanluokan tasoa. Vielä vuosikymmentenkin jälkeen kokonaisuus purskahtelee tuoreutta ja inspiroituneisuutta. Vaikka albumin rankimpien vetojen voidaan tulkita olevan huomattavastikin velkaa Anthraxin polveilevalle soitolle sekä riffikäsityölle. Myös vokalisti Mark Odusegan ääni muistutti paikoin pelottavankin paljon Joey Belladonnan korkeita laululinjoja ja fraseerauksia. Tästä huolimatta Death Angel noina uransa hetkinä löytämässä omaleimaisen ilmaisullisen vapautensa.
Mainos päättyy
Albumin tuotannosta vastasi huipputuottaja Max Norman (mm. Ozzy Osbourne, Megadeth, Savatage, Fates Warning ja Loudness) yhdessä Tom Zutatuin kanssa. Death Angel ei halunnut jäädä yhden tempun ihmeeksi suoraviivaista thrash-paahtoa runnoneen ”Ultra-Violencen” (1987) ja tyylillisesti rönsyilevämmän mutta tuotannollisesti puolivillaisen ”Frolic Through The Park” (1988) -albumin jälkeen. Vuonna 1990 Geffen Records halusi tehdä yhtyeestä oman tallinsa myyvän thrash-orkesterin Metallican tai Megadethin malliin. Silti Geffen Recordsin johtoportaan mielestä yksikään ”Act III” -albumin biiseistä ei soveltunut albumilta varsinaiseksi singlejulkaisuksi. Yhtiö heltyi kuitenkin tuottamaan kokonaisuudelta kaksi musiikkivideota, minkä seurauksena laajaa ja runsasta rotaatiota MTV Headbangers Ball -TV-ohjelmassa saaneet videobiisit ”Seemingly Endless Time” ja ”A Room with a View” tavoittivat alati uusia ystäviä Death Angelin musiikille niin Yhdysvalloissa, Euroopassa kuin Japanissakin.
”Act III”:lla Death Angelin entistä jalostuneempi fuusiometalli korostui erityisesti funkahtavalla rock-metal -kappaleella ”Discontinued”. Sekä reggaeta, funkia että metallia omintakeisesti yhdistelevä, Oseguedan ja kitaristi Rob Cavestanyn duetoima ”Stagnant” on puolestaan yhtyeen repertuaarissa sen jäljittelemättömintä osaamista. ”Seemingly Endless Time” alkaa puolestaan ykkösluokan thrash-riffillä ja vierailee matkallaan uhkaavan oloisesti myös doom metalin maaperällä. D.R.I.:n raskaammat palat mieleen tuovan ”Stop”-kappaleen tarttuva kertosäe sisältää jämäköitä, hardcore-henkisiä kuorohuutoja. Mukaan tasapainottamaan kokonaisuutta tuotiin myös musiikillisesti rikkaampaa ja sävellyksellisesti kauniimpaa tarjottavaa. Akustiset balladit ”Veil Of Deception” ja ”Room With A View” esittelivät albumilla yhtyeen musiikillisesta arsenaalista aivan uudenlaisen puolen.
Mainos päättyy
Yhtyeen siirtyminen vuonna 1989 pieneltä Enigma-yhtiöltä Guns N’ Rosesin, Aerosmithin ja Nirvanan kiinnittäneelle suuryhtiölle ei sujunut Death Angelin kohdalla kuitenkaan aivan niin ruusuisesti kuin olisi ennalta voinut kuvitella. Vuonna 2018 Yhtyeen soolokitaristi Rob Cavestany valotti asiaa Blabbermouth-lehdelle: ”Me emme alun alkujaankaan pitäneet ympäröivästä tunnelmasta, joka isolla levy-yhtiöllä vallitsi. Se vei meiltä pois kaiken hauskuuden, viattomuuden ja spontaanisuuden, jotka olivat olleet yhtyeemme olennaisimpia piirteitä ja musiikinteon lähtökohtia koko tuonastisen uramme ajan. Olimme olleet kapinoivia ja kaupallisuutta vastustavia nuorukaisia, ja sitten yhtäkkiä meidän oli tajuttava tietyt musiikkibisneksen realiteetit. Siinä vaiheessa olimme vasta 20–21-vuotiaita. Teimme omaa juttuamme täynnä tarmoa, mutta emme ymmärtäneet, että samaan aikaan olimme hiljalleen ajautuneet manageriportaamme ja levy-yhtiöidemme lonkeroiden manipuloimiksi. Yhtäkkiä aloimme havahtua ympärillämme tapahtuviin epäilyttäviin asioihin. Aloimme oitis inhota musiikkimaailman bisnespuolta, koska se alkoi myös kuulua meidän musiikissamme laatua ja koko hommamme mielekkyyttä heikentävänä tekijänä.”
Asiaa ei suinkaan parantanut se, että marraskuussa 1990 yhtyeen vanha levy-yhtiö Enigma julkaisi ilman yhtyeen lupia ja tavaramerkkinä toimivaa Death Angel -logoa ”Fall from Grace” -live-albumin. Kyseessä oli jo tuossa vaiheessa kaksi vuotta vanha tallenne. Kyseinen julkaisu ei näin ollen auttanut Death Angelia taloudellisesti saati markkinoinnillisesti millään tavalla.
Death Angelin uran alkuvaiheiden epäonnen kruununa, vuonna 1991 ”Act III” -kiertueella yhtyeelle ”kävi Metallicat”. Joulukuussa 1990 Yhdysvaltain Arizonassa se joutui vakavaan bussiturmaan, jossa yhtyeen tuolloin vasta 19-vuotias rumpali Andy Galeon loukkaantui vakavasti päähänsä saamien ja leikkaushoitoa vaatineiden vammojen myötä. Onnettomuuden jälkeen Death Angel -jäsenistö vetäytyi shokin sekaisessa olotilassa pakolliselle, yli vuoden mittaiselle tauolle, jonka aikana yhtyeeseen jo tuolloin paljon panostanut Geffen Records pudotti sen tallistaan. Death Angelin pudottaminen Geffeniltä tapahtui pääosin siitä syystä, että yhtye ei yhtiön painostuksesta huolimatta suostunut korvaamaan Galeonia uudella rumpalilla jatkaakseen juuri markkinamielessä kuumimmillaan olleen ”Act III”:n promootiokiertuetta. Erittäin tiiviin ryhmähengen omaava Death Angel oli tehnyt tietoisen päätöksen, että ketään sen jäsentä ei potkita yhtyeestä pois musiikkibisnessyistä. Vaikka rumpalipulassa apuun kutsuttiin paria vuotta kyseisiä tapahtumia myöhemmin Machine Headiin liittyvä Chris Kontos, Death Angelin toiminta lopahti hiljalleen. Sen seurauksena yhtyeen laulusolisti Osegueda sai tarpeekseen ja jätti Death Angelin. ”Act III” jäi samalla yhtyeen perustajajäsenen ja yhtyeen basisti Dennisin veljen Gus Pepan viimeiseksi Death Angel -albumiksi. ”Act III” jäi samalla myös Death Angelin viimeiseksi studioäänitteeksi yli kymmeneen vuoteen ennen vuonna 2001 tapahtunutta yhtyeen uudelleen aktivoitumista.
Mainos päättyy
Näin jälkikäteen ajatellen, Death Angelin kiroukseksi nousi osittain myös se, että se ei mahtunut musiikillisilta osapuiltaan puhtaasti mihinkään 1990 valloillaan olevaan metallimusiikin genreen. Metallimusiikin maailma ja muotivirtaukset muuttuivat noina päivinä lyhyen ajan sisään kovaa vauhtia, minkä lisäksi grunge ja vaihtoehtorock odottivat kulman takana suursuosioon räjähtämistään. Yhtyeen kulttisuosio on kuitenkin kasvanut vuosi vuodelta. Vuonna 2010 ”Act III” listattiin sijalle 328 ”The Top 500 Heavy Metal Albums Of All Time” -kirjan rankkauksessa.