Taituruuden ja tarttuvuuden yhteensovitus – arvostelussa Soenin ”Memorial”

Ruotsalainen Soen julkaisee tulevana perjantaina kuudennen pitkäsoittonsa. Bändin debyyttialbumi ”Cognitive” ilmestyi vuonna 2012, joten kiitettävän tasaista kahden vuoden julkaisuväliä on tämä porukka onnistunut toteuttamaan. Aktiivinen julkaisutahti kertoo myös bändin sisäisestä inspiraatiosta ja luomisvimmasta, mikä levyilläkin on kuulunut. Luukutettuani nyt kolmisen viikkoa lähes päivittäin Soenin tuoreinta luomusta ”Memorial” on aika viimein kypsä jäsentelemään, millaisia tuntemuksia tämä nykyisen suosikkiyhtyeeni uutukainen onkaan itsessäni herättänyt.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla korvani luonnollisesti poimivat kaikki pienimmätkin epäkohdiksi tulkittavat seikat. Biisit ovat liian yllätyksettömiä, niissä ei ole riittävästi tarttumapintaa, samat sävellys- ja sanoitusmaneerit edellislevyiltä toistavat liikaa itseään ja niin edelleen. Mitä lähempänä sydäntä jokin bändi on, sitä suuremmiksi odotukset aina paisuvat ja ensikohtaaminen uuden albumin kanssa on useimmiten näiden odotusten ja vastaanotetun musiikin hämmentynyttä yhteensovittamista.

Soenin ”Memorial” ei kuitenkaan vaadi mitään varsinaista pakkokuuntelua kasvaakseen mitä arvokkaimmaksi lisäykseksi bändin kaanoniin. Progemetalliksi usein luonnehdittu orkesteri on viime levyillään liikkunut aina vain suoraviivaisempaan suuntaan. Yhtye on lukuisissa haastatteluissa todennut miettivänsä mieluummin kappaleiden kokonaisetua muusikoiden virtuositeetin korostamisen sijaan, mikä käy hyvin selväksi ”Memorialin” biisejä kuunnellessa. Kitarasoolot ynnä muut instrumentaali-ilottelut eivät kestä sekuntiakaan sen kauempaa kuin kappaleiden draaman kaareen sopii. Välillä herää tunne, että yhtye piilottelee soittajiensa taituruutta tarpeettomankin paljon. Parhaiten levyllä tuntuvat ääneen pääsevän laulaja Joel Ekelöf ja Oleksii “Zlatoyar” Kobel, jonka groovaavat bassokuviot ovat silkkaa korvakarkkia koko albuminmitan.

Mistä on Soen tehty? Tiukoista ja tarttuvista riffeistä, melodioista, Ekelöfin haikeista laulutulkinnoista, informaatiorikkaista mutta kompakteista sävellyksistä sekä painavasta sanomasta. Musiikin tavoin myös sanoitukset ovat ”Memorialilla” astetta suoraviivaisempia. Yleismaailmalliset ja utuisen tulkinnanvaraiset teemat ovat vaihtuneet päivän polttaviin puheenaiheisiin, kuten sosiaalisen median ruokkimaan narsismiin, yltäkylläisyydessä elävien ihmisten tyytymättömyyteen sekä tietysti Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Vaikka itse nautinkin yleensä enemmän ajattomasta ja pohdiskelevasta sanataiteesta musiikissa, on Soenin päätös ottaa askel toisenlaiseen suuntaan täysin ymmärrettävä ja ihan raikaskin ratkaisu tähän väliin.

Muutaman viikon tehokuuntelun jälkeen arvostelun alussa nimeämistäni epäkohdista ainoastaan joidenkin sävellys- ja sanoitusteemojen kierrätys jaksaa yhä pistää välillä korvaan. Bändin ehdittyä kuitenkin jo kuudenteen täyspitkäänsä alkaa olla ihan ymmärrettävää, että toistoa tulee. Kappalemateriaalin ollessa tasaisen korkealaatuista ei voi kuin hymyillen hyväksyä, että Soen on löytänyt kaavansa ja on niihin ainakin toistaiseksi tyytyväinen. Jonkinlaisina huippuhetkinä voisin ”Memorialilta” mainita kappaleet ”Violence” ja ”Hollowed”. Näistä ensimmäinen säväyttää ahdistavalla tunnelmallisuudellaan jälkimmäisen ollessa epätyypillinen Soen-balladi, jossa Joel Ekelöf ja italialainen laulaja Elisa duetoivat tunteikkaasti. Vauhdikkaampaa osastoa albumilla edustavat riffivetoinen ”Fortress” ja vauhdikaspoljentoinen ”Icon”. Jos albumilta pitäisi jokin heikko lenkki mainita, olisi se omissa kirjoissani ”Tragedian”, joka geneerisillä sanoituksillaan ja verkkaisella kulullaan ei tähänkään mennessä ole voittanut minua puolelleen.

Monien itseriittoisen kimuranttien tai esikuviaan mukailevien bändien puristuksessa on Soen juuri sitä, mitä progressiivisen metallin kenttä on kauan kaivannut. Bändin kappaleissa riittää pureksittavaa ja oivallettavaa vaativammallekin kuulijalle, mutta suoraviivaisuuden ja melodisuuden myötä Soenin musiikin voi tahtilajien analysoinnin sijaan ottaa ihan vaan rentouttavana nautintona. ”Memorial” ei välttämättä ole yhtyeen paras levy, mutta ei se niille parhaille mitenkään ratkaisevasti häviäkään. Ennen kaikkea Soen todistaa kuudennella albumillaan olevansa innostuneempi ja inspiroituneempi musiikin luomisesta kuin kenties koskaan ennen, mikä povaa erittäin hyvää myös jatkon kannalta.

Kappalelista:

Sincere
Unbreakable
Violence
Fortress
Hollowed (feat. Elisa)
Memorial
Incendiary
Tragedian 
Icon
Vitals