Taiwanin tulivuoret heräsivät – Diesear näyttää uudella albumillaan Aasian melodisen death metalin suunnan
Taiwanilainen melodista death metalia kauhova bändi Diesear on viralliselta, kiinankieliseltä nimeltään 烙印之日 eli ’merkinantopäivä’ sanatarkasti käännettynä. Nimi viittaa itse asiassa Ilmestyskirjan jakeisiin ”Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa…” (Ilm.13:16). Nimeen liittynee sekä tahallisia että tahattomia konnotaatioita, mutta ne jäävät rivien väliin tai kuulijan postmoderniksi oikeudeksi käsittää merkitykset, miten itse haluaa.
Diesear 烙印之日 perustettiin v.2007, ja reilun kymmenvuotisen uransa aikana siltä ilmestyy 12.4.2019 kolmas studioalbumi nimeltä ”BloodRed Inferno”. Teknisesti kovatasoisella ja melodisella linjallaan bändin musiikilliset juuret ovat göteborgilaisessa tyylissä, mutta yllättävän korkealta ja tiukasti veivattu growling heittää ajatuksia myös kohti metallin mustaa laitaa. Joukon perustajajäsen, kitaristi ja nykyinen vokalisti Sui avasikin hieman minulle ajatuksiaan laulustaan:
Mainos päättyy
I think high voice is a spirit for melodic death metal, it can bring some black metal element into the song, and it will be more special than traditional death metal, because people just follow the rules for not only songs but also ”life”, ”metal music” it need to break the gates for human, that’s what I think. – Sui from Diesear 10.4.2019
Jos nyt tuosta sen verran koppia ottaisi, taiteilijan itsensä aivoituksista, että toteaisi bläkkisviittauksen olevan tarkoituksellista ja jäisi miettimään, että niin, kyllähän musiikki itse asiassa lennättää ihmisen inhimillisten rajojen ja porttien yli. Jos se olisi pelkkää taustahälyä tai tutkimusaineistoa, kuka sitä kuuntelisi? Sen on tarkoituskin aina olla hieman ’Satumaata, jonne lentää vois’.
BloodRed Inferno” (2019) käsittää kymmenen tiiviiksi puristettua raitaa, ja pituutta biiseillä on noin kolmesta reiluun neljään minuuttiin per kipale. Yleisesti ottaen koko albumia hallitsee erittäin pikkutarkasti työstetty, nopeatempoinen ja teknisesti korkeatasoinen tyyli. Melodisuutta on tarpeeksi antamaan nimenomaan melodisen death metalin leiman, mutta rytmitykset lähenevät koukkuisuudessaan välillä jo progressiivistakin metallia. Ja korkealta, sanoisinko ihan kimeästi vedetty murina tai jopa rääky suunnistaa black metalin suuntaan. Ihmisääni se vaan on melkoinen soitin. Taiwanissa Diesear 烙印之日edustaa oman alansa huippua, ja voisi sitä edustaa monessa muussakin maassa.
Levyn avaa reilun minuutin mittainen, laskevaa virettä hyödyntävä intro, ”Limbo”. Sointi on aika raaka, ja tulee sitä olemaan koko levyn täydeltä. Ja varsinainen avausraita, ”Across the Acheron”, kyllä iskeekin kovaa. Bassolinjan ja rumpujen synkoopit saavat aikaan pelonomaisen tunteen kompastumisesta, mutta vauhti on ja pysyy ammattitaidolla hanskassa. Jos laulun raakuus yllättää, niin yhtä lailla yllättää saman muusikon kitarataiturointi. Sanoisin, että Taiwanin Alexi Laiho on paikallistettu.
”Carnal Sinners” avaa bändin musiikillista välineistöä vähän laajemmin. Melodisuus pääsee kauniisti esille, ja tässä vaiheessa näkyy jo selkeästi göteborgilainen vivahde ja mm. Arch Enemyn vaikutteet. Siltikin tyyli on kehittynyt omaksi, esikuviaan raaemmaksi ja nyansseiltaan tarkemmaksi. Hienosti toimiva sovitus takaa sujuvan, hyvin musikaalisen siirtymän satsista toiseen. Enää en ihmettele yhtään, että bändi toimi Amorphiksen ja Children of Bodomin supporttina Taiwanissa ja Kauko-Aasian kiertueella neljä viisi vuotta sitten. Tuolloinhan, v.2013 julkaistu kakkoslevy ”Ashes of the Dawn” avasi tietä ja hankki uusia faneja Diesearille. Nyt saavat fanit lisää haluamaansa ja varmaan bändi lisää niitä faneja.
Levyn nimikkobiisi, videona etukäteen jo julkaistu ”Blood Red Inferno” soi kuolemaa neljännellä raidalla. Numero ’neljä’ on kiinan kielessä kuoleman numero, mikä johtuu siitä, että se ääntyy foneettisesti lähes samalla tavoin kuin sana ’kuolla’. Biisi lienee tarkoituksella laitettu juuri tälle raidalle. Introssa vilkkuvat voimasoinnut ja soundin yleinen raakuus empatisoivat bläkkistä, mutta erinomainen kitarasooloilu heittää tunnelmat toisaalle. Kultaisen leikkauksen (jotakuinkin 3:20”) kohdilla voi vaan nyökytellä, että japanilainen ESP Company hieroo kyllä tyytyväisyydestä käsiään kun tällainen trubaduuri tuo kitaranvalmistajalle mainetta. Hienojen soolojen lisäksi Disearille on tunnusomaista myös vahvat riffit. Siinä mielessä kitaravetoisuus ehkä korostuu, mutta kuten aiemmin todettu, myös rytminen kehittely kuuluu ja näkyy. Ja kokonaisuudesta ja hallinnasta huomaa, että töitä on tehty todella paljon, sekä yhdessä että erikseen. Suin lisäksi bändissä soittaa Yen bassoa ja Sathon rumpuja.
”Blind Faith” ei jää taidokkuudessaan jälkeen, päin vastoin, vettä myllyyn lisätään ja tublabasarit laulavat. Teknisyydestä ja laulusoundin raakuudesta johtuen syntyy jonkinlainen mielleyhtymä norjalaisen Antestorin v.2012 julkaisemaan ”Omen”-albumiin, jossa black metal oli nostettu modernimmalle, teknisemmälle ja tuotannollisesti korkeammalle tasolle. Sointumaailma on toki toisenlainen, mutta tunnepitoisessa ulosannissa on taas paljonkin samaa.
Mainos päättyy
”Endless Dolour” on toinen ennakkoon musavideona julkaistu kappale. Sen hyytävän kylmät, akustiset kielet introssa tuovat välittömästi mieleen kotimaisen kylmyyden kuvauksen mestarin, Tuomas Saukkosen Wolfheartin. Myös tarkat nyanssit ovat yhteistä näille kahdelle, ja melodisuus taas kuuluu genreen. Mutta Diesearin tempo on useimmiten nopeampi tai rytmi koukkuisempaa. Lisäksi Saukkosen murinalaulu on paljon matalampaa ja fraseeraukset pitempikaarisia kuin Suilla.
Teknisesti levy jatkuu laadultaan tasaisena ja tyylilleen uskollisena, mutta ehkä parhaimmisto biiseistä on kuitenkin levyn ensimmäisellä puoliskolla. Paitsi että pariminuuttinen instrumentaalioutro ”Purgatorio” viimeisenä raitana kannattaa ehdottomasti kuunnella, mikäli soittotaitoa rakastaa. Eittämättä hieno lopetus levylle.
No tässäpä tarjolla infernaalista satumaata melodisen death metalin ystäville. Teknisyyttä ja ehkä niitä infernaalisia näkymiäkin on hieman enemmän kuin melodisuutta, mutta sitä kauniimmin melodia lävitse pistää kun korvaan osuu. Rima on nuorehkoilla miehillä korkealla ja ote on kovan luokan ammattimainen. Arvostan.
9+/10
Kappalelista:
1. Limbo
2. Across the Acheron
3. Carnal Sinners
4. BloodRed Inferno
5. Blind Faith
6. Endless Dolour
7. Soul of the Greed
8. Treachery Has No Conscience
9. Hellish Crucifix
10. Purgatorio
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Sirpa Pelli
Mainos päättyy