”Tallinnan vaihtoehtodoomin konkarit muutosten tuulissa” – haastateltavana Taak
Saimme syksyn myrskyjen keskellä Kaaoszinen haastateltaviksi Tallinnan doom-metallisepistä, Taak-yhtyeestä tutut kosketinsoittaja Kristjan ”Christ” Virman ja laulaja Mart Kalvetin.
Hyvää iltaa herrat ja lämpimästi tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun. Kuinka karanteeniaika on sujunut Taakin osalta?
Christ: Meillähän kävi ihan pirun huono tuuri. Ainakin tämä aikakausi huuhteli levynjulkaisuseremoniamme ja keikkailusuunnitelmamme tehokkaasti viemäristä alas. Virossa julistettiin poikkeusolosuhteet ja tiukat rajoitukset alkavaksi 12.3. Ainoastaan neljä päivää tuota myöhemmin saimme uuden albumimme levyt painosta julkaistavaksi, ja viikkoa sitä myöhemmin uudet bändipaidat tulivat painosta. Olimme suunnitelleet julkaisukeikkamme, mutta sitten kaikki jouduttiin perumaan. Levykaupat menivät kiinni, konsertit ja kokoontumiset kiellettiin. Huhtikuun alkuun mennessä kaikki intomme ja tarmokkuutemme kuolivat pystyyn. Samoihin aikoihin eräs tallinnalaisessa levykaupassa Nailboard Recordsissa työskentelevä hyvä ystävämme arvioi lisäksi levynmyynnin romahtavan entisestään Covidin takia. Tästä johtuen ei vaikuttanut alkuunkaan järkevältä julkaista albumia kyseisenlaisten olosuhteiden vallitessa.
Taak on omaehtoinen yhtye, joka hyvin pitkälti tuottaa itse kaiken bänditoimintaansa liittyvät tuotokset. Siinä pisteessä olimme lyötyjä. Tästä syystä meillä ei ollut motivaatiota eikä energiaa muuhun kuin vasta painosta tulleita CD-levyjämme sisältäneiden laatikoiden päällä istumiseen. Ei ollut mitään, mitä odottaa, eikä tietoa, kuinka kauan tämä kaikki tulee kestäämään.
Jossain kohtaa huhtikuuta päätimme kuitenkin valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen vähemmän huonon. Ryhdyimme myymään levyjä ”OG ja UG”-tyyliin postitse, mikä osoittautui yllättävän positiiviseksi kokemukseksi. Ihmiset nimittäin halusivat tilata levyjämme ja kuulla uutta musiikkiamme vaikeasta yhteiskunnallisesta tilanteesta huolimatta. Kun toukokuun puolivälissä suuri osa koronarajoituksista purettiin, pääsimme soittamaan ennaltasovitun keikkamme heinäkuun alussa Hard Rock Laager -festareilla Vana-Vigalassa. Se oli siinä kohtaa Euroopan suurimpia viime kesänä järjestettyjä festivaaleja, vaikka siellä esiintyikin koronatilanteen takia ainoastaan virolaisia yhtyeitä.
Täällä Virossa sinällään ymmärrettävien koronasäädösten tekemisen huono puoli on se, että julkisia tapahtumia ei ole ollut tapana perua kuin vasta hyvin lyhyellä varoitusajalla ennen tapahtuman alkua. Jopa alle vuorokauden mittaisella. Kyseinen menettelytapa on asettanut niin keikkajärjestäjät, yleisön kuin artistitkin todella hankalaan tilanteeseen, näin lievästi sanoen. Tästä johtuen emme ole juuri pystyneet soittamaan keikkoja.
Olette jo kokenut yhtye, mutta kuinka kuvailisitte yhtyettänne ja musiikkianne musadiggareille, jotka eivät ole vielä kuulleet teistä?
Christ: voisi kuvitella, että jos joku bändin ulkopuolinen kysyy alkuaikojemme levyjä kuunnelleelta diggariltamme, millaista Taakin musiikki on, vastaus voisi olla laatua ’proto-doom-metal’ yhdistettynä jyrkemmän linjan heavy rockiin, jossa kitarointia tukevina mausteina käytetään vanhan liiton syntikka- ja kosketinsoundeja (Pro-One, ARP ja Hammond). Tavallaan meille on kyseisen musiikillisen elementin myötä avautunut oma retrahtava lokeromme heavy metalin alagenren alagenressä. Uusimpia levyjämme kuunnelleelle henkilölle olemme ehkä enemmänkin edellä mainittujen genrejen rajojen rikkojia tuotuamme sointiimme mukaan hitaan death metalin, 1970-luvun psykedeelisen rockin kuin myös nykyaikaisen post-rockin piirteitä. Itse asiassa kyseinen musiikillinen kehityskaaremme johti toiseksi uusimmalla albumillamme ”Supersargassolla” pariin puoliksi ironiseen sukellukseen raskaan rockin ja goottirockin kliseiden uumeniin. Siitä kokonaisuudesta tuli melkoinen tyylilajien sekamelska.
Nyt kun katsoo uraamme taaksepäin ja koettaa kuvailla sitä jotenkin yleispätevästi, luonnehtisin, että Taakin raskashenkinen musiikki virtaa kuin joki syvällä perinteisen doom metalin uomassa, missä jokaisesta poukamasta virtauksen mukaan päätyy mutaista vettä jonkin viitegenren maaperästä, kuten post-rockista tai perinteisestä heavy metalista. Sen virtauksen pauhu on loihdittu kirouksilla ja putouksilla, joita tulkitsevat rantapenkereitä asuttavat, viron kieltä puhuvat alkuihmiset.
Entä mitä musiikillisia ja taiteellisia innoittajia teillä on?
Christ: Jos ”taiteellisilla innoittajilla” tarkoitetaan joiltakin bändeiltä tai artisteilta lainattua ulkoasua tai lavapresenssiä, niin uskoakseni meillä ei tiedostetusti sellaisia ole. Kaikki mahdollinen samankaltaisuus olemuksessamme joidenkin elävien tai kuolleiden edelläkävijöiden kanssa on tyystin sattumanvaraista.
Mitä musiikkiin tulee, minulle henkilökohtaisesti kaikki ympärilläni tapahtuva ja oleva on inspiroivaa. Etenkin kulttuurinen ympäristö. Saatan esimerkiksi poimia jonkin pikkuruisen yksityiskohdan, melodiakierron tai soinnutuksen radiossa kuulemastani popbiisistä, elokuvan soundtrackilta tai satunnaisesta TV-ohjelmasta. Kyse on oivalluksista ja ideoista, jotka avartavat perspektiiviä ja tarjoavat uusia näkökulmia sävellystyöhön ja ilmaisuun. Niitä voi löytää periaatteessa mistä vaan. Vaikutteet voivat myös olla käänteisiä. Joskus saa kuulla jonkin vastenmielisen riffin, jonka kaltaista ei ainakaan pidä tehdä! En oikeastaan osaa määritellä vaikutteitamme sen tarkemmin, mutta yhden esimerkin voin mainita. Franz Zimmerin sävellyksen keinoin rakentama tunnelma myötäilee ja tukee erinomaisesti elokuvan tarinan kuljetusta. Siinä elokuvan käsikirjoitus on saatu vaikuttamaan musiikin luonteeseen mitä parhaiten.
Mitä musiikkimakuani muovanneihin innoittajiin tulee, bändeistä mainitsisin ensisijaisesti Metallican, Manowarin ja Iron Maidenin. Ne innostivat minua jo lapsuudessani kirjoittamaan omaa musiikkia. Sittemmin tärkeiksi innoittajikseni ovat nousseet My Dying Bride, alkuaikojen Anathema, Winter, Electric Wizard, Black Sabbath, Grand Magus, Scott ”Wino” Weinrichin yhtyeet kuten St. Vitus ja Obsessed. Myös Katatonia, Neurosis, Isis ja God Is an Astronaut ovat tärkeitä. Lisäksi viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, Suomen oma Callisto.
Kuinka kuvailisitte uutta studioalbumianne “Põgenemiskatsea” (”Pakoyritys”)?
Mainos päättyy
Mart: Christ jo kuvailikin tuossa asian melko tyhjentävästi. Henkilökohtaisesti näkisin, että uusi albumimme on aiempia kokeellisempi. Se tosin saattaa johtua kirjoittamieni sanoitusten laajasta varioinnista. Suuri osa albumin biiseistä sävellettiin ennen niiden sanoittamista, ja käytin biisien sovitusvaiheessa demolyriikoina virolaisten runoilijoiden teoksia. Myöhemmin, kun olin tottunut runojen soljuvuuteen osana biisejämme, minun täytyi ”varastaa” joitakin lauseita ja muuntaa ilmaisuja ja sanontoja omannäköisikseni. Pidän kyseistä sanoitusmetodia ennemminkin kokeellisena kuin lainaamisen kaltaisena toimintana, koska se opetti minulle lukemattomia eri tapoja, kuinka muovata kappaleiden luomaa tunnelmaa sanoituksilla.
Entä kuinka ”Põgenemiskatse” eroaa aiemmista albumeistanne?
Christ: Omasta katsantokannastani sanoisin, että verrattuna kahteen edelliseen albumiimme se on ollut yritys kokeilla biisinrakennusta seesteisemmällä ja minimalistisemmalla lähestymistavalla. Toisaalta yritämme luoda musiikkia aiemmista poikkeavilla tavoilla ja työkaluilla – niin instrumenttien kuin äänimaisemienkin suhteen.
Objektiivisesti katsottuna “Põgenemiskatselle” emme lähteneet hakemaan niin massiivista soundia kuin esimerkiksi “Supersargassolle”, jonka kappaleiden äänimaiseman luomisessa käytimme useita päällekkäisiä kitara- ja syntetisaattorimattoja. Uusin albumimme on minimalistisempi, ja sen soundimaisema on aiempiin teoksiimme verrattuna ohuempi. Koetimme saada kiteytettyä sille fiiliksen, jossa oman rauhan ja levollisuuden tunne jyrätään konemaisella, harmaalla kasvottomudella. Mieluummin hyödynnämme kappaleissamme päällekkäisistä sävelkerroksista muodostuvaa, polyfonista dynaamisuutta kuin turboahdetun, massiivisen, alavireisen rytmikitaravallin dominoivuutta. Siirsimme myös konventionaalisiksi käyneet syntetisaattorit pois uuden levyn äänimaiseman keskiöstä. Niitä ei joko käytetty ollenkaan tai sitten ne miksattiin äänivalliin miltei huomaamattomiin.
Mainos päättyy
Mart, millaisia aihepiirejä käsittelet uuden levyn teksteissäsi?
Mart: Ne ovat Taakille tavanomaisia aihepiirejä. Dystooppiset visiot, scifi-kuvaukset ja okkultistiset viittaukset sanaleikeillä sekä mustalla huumorilla höystettynä.
Esimerkiksi “Näljane allikas” (”Nälkäinen kevät”) on 1930-luvun Tattarisuon mysteeri -tarun innoittama. Tutkin kyseistä aihepiiriä joku vuosi sitten koettaessani selvittää, mistä Paavoharju lauloi ”Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne” -albumin kappaleessaan ”Tattarisuo 1931”. Mielestäni kyseinen albumi on angstisen, liioittelevan hyytävyyden mestariteos. Haluaisin kuvitella olevani vähemmän ristiriitainen viimeaikaisten lyriikoideni perusteella. Minulla oli joskus tapana olla ylpeä siitä, että onnistuin kirjoittamaan kryptisiä tarinoita, joiden merkitysten ymmärtämiseen kului kuulijalta paljon aikaa. Viime aikoina olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että vaikeaselkoinen monimerkityksellisyys teksteissä onkin jonkinasteinen heikkous, johon tekstittäjät usein lankeavat. Luulen, että totuuden ja fiktion väliset rajat kasvavat hurjaa vauhtia ajassa ja ympäristössä, jossa elämme. Kirjoittajien ja sanoittajien tulisi tästä syystä saada sanottavansa sanottua selkeämmin.
Onko teillä ajatuksissa soittaa jossakin kohtaa tulevaisuudessa keikkoja albuminne promoamiseksi?
Christ: Toivoaksemme voimme soittaa kaksi albumin julkaisukeikkaa vielä tämän syksyn mittaan. Tällä hetkellä kaltaisillemme DIY-pohjalta toimiville bändeille keikkojen buukkaaminen Eurooppaan on hyvin hankalaa. Monet virolaiset yhtyeet ovat joutuneet perumaan jopa kaikki Latvian- ja Liettuan-keikkansa.
Mart: Kaikesta tästä huolimatta toivon, että pääsemme soittamaan Suomenlahden toiselle puolelle alkupuolella helmikuuta 2021. Tuolloin eräät hienot tyypit ovat aikomuksissa järjestää upean Unta.Kauan -festivaalin Turussa, jonne meidät on jo tässä vaiheessa bookattu soittamaan.
Entä millaiselta tämän päivän vaihtoehtoisen rockin skene vaikuttaa Virossa teidän mielestänne?
Mart: Mielestäni se on hyvin eläväinen ja monipuolinen yhteisö. Täytyy toki myöntää, että en ole seurannut skenen meininkiä aktiivisesti viimeiseen pariin vuoteen. Omat suosikkibändini ja suositukseni ovat Zahir ja Kannabinõid — vanhan liiton yhtyeitä, joista erityisesti Zahir, jonka edellinen albumi “What Noise?” (2018) on oikein hyvä ja eroaa heidän vanhasta tuotannostaan, pelkästään hyvässä. Mitä uudempiin yhtyeisiin tulee, olen diggaillut kovasti ennalta luokittelematonta, ehkä tubercoreksi määriteltävää, vaihtoehtoista underground -projektia Kartul.
Jos taas pitää post-rock -soundista, kannattaa tsekata Wolfredtin tuore albumi “Tides”. Joku tässä aivan vastikään suositteli minulle myös hienoa grunge-country-bändiä Tiik. Heidän tuore videobiisinsä on nimeltään “Egoist”.
Kyselin myös muita Taakin jäseniä suosittelemaan Kaaoszinen lukijoille joitakin hienoja virolaisyhtyeitä, ja rumpalimme Ville suositteli tsekkaamaan yhtyeet ja artistit kuten Aghor, Jadira, Deceitome, Dead Furies ja Intrepid.
Christ: Lisään samaiseen listaan äärimetallia paiskovat änkyrät Thou Shell of Death ja Goresoerd, kuin myös post-rock-tulokkaat Ocean Districts ja Kaschalot. Unohtaa ei tietenkään sovi sitä, että me kaikki pidämme virolaisen vaihtoehtometallin suosikkiyhtyeestä, post-stoner-sludge duo Talbotista.
Kuinka useasti Taak on soittanut Suomessa?
Christ: Menneinä vuosina olemme soittaneet Suomessa useitakin kertoja. Vuonna 2009 teimme pienen kiertueen kajaanilaislähtöisten The Carnivalin ja Heavy Metal Perseen kanssa. Valitettavasti edellisestä Suomen-pyörähdyksestämme on päässyt kulumaan jo parisen vuotta. Meillä on kuitenkin pelkästään mieltä lämmittäviä, hyviä kokemuksia ja muistoja keikkareissuistamme Suomenlahden pohjoispuolella.
Entä mitä kuuluu Taakin tulevaisuuden kuvioihin ja suunnitelmiin?
Christ: Tulevaisuus näyttää tässä vaiheessa hieman vakavasävytteiseltä siitä syystä, että Mart on lähdössä yhtyeestä. Sanotaanko, että Taakilla on edessään haastavat ajat, ja tässä vaiheessa on melko vaikeaa arvioida tulevaisuutta mitenkään täsmällisesti.
Mart: Niin, tämä on tilanne nyt kohdallamme. Aiomme kuitenkin soittaa sovitut keikat alta, minkä jälkeen feidaan Taakin velvoitteista taka-alalle. Tämä on kuitenkin ollut hieno ja upea matka kaikkinensa. Koen kuitenkin tällä hetkellä olevani liian väsynyt nauttiakseni siitä tämän enempää. Jatkaminen puolella teholla ilman tarvittavaa motivaatiota olisi väärin niin itseäni, yhtyettämme kuin diggareitammekin kohtaan. Tästä huolimatta Taak on edelleen suosikkiyhtyeeni. Se on myös aina ollut enemmän kuin osiensa summa. Uskonkin, että Taak tulee pian jatkamaan kunniakasta matkaansa, joka alkoi yhtyeen esiasteen, Mystiquen myötä jo 1980-luvulla.
Mitkä sanoisitte haastattelun lopuksi suomalaisille Taak-diggareille ja Kaaoszinen lukijoille?
Christ: Näinä päivinä maailma vaikuttaa pienemmältä kuin millaisena olemme sen tottuneet kokemaan. Niin Virossa kuin Suomessa lukemattomat suuren maailman tähtiartistien ja bändien fanit ovat joutuneet pettymään pahemman kerran Covid-vitsauksen myötä peruttujen keikkojen myötä. Asiassa kuitenkin piilee vaihtoehtoinen ratkaisu. Meillä on valtavasti livemusiikinnälkäisiä ihmisiä, joiden huomion me alalla työskentelevät voimme näinä aikoina helpommin kääntää paikallisempien ja pienempien yhtyeiden musiikin puoleen.
Mutta niin kauan, kun keskitytään suurempien ja kuuluisampien artistien kalastelemiseen, kannustaisin molempien maiden metallifaneja ja keikkapromoottoreita pitämään silmällä tarkemmin, kuinka kovatasoista artisti- ja bänditarjontaa toisella puolella Suomenlahtea onkaan tarjolla. Siksi suosittelen myös lämmöllä, että suomalaiset yhtyeet etsisivät ja loisivat kontakteja virolaisten keikkajärjestäjien ja yhtyeiden kanssa. Kurjasta tilanteesta johtuen ja huolimatta joku pikkufestari tai musiikkitapahtuma saattaisi kyetä näinä päivinä tekemään korkealaatuisten bändikattausten myötä paikallisista helmistä maankuuluja helmiä.
Mart: Pysykää terveinä, pitäkää hevimusiikki elossa ja pysykää avoimina muutoksille!
Kiitämme Kaaoszinen puolesta kovasti Martia ja Christia sekä koko Taakia ja toivotamme kaikille parasta tulevaa omilla teillään.
Taakin Bandcamp-sivustolta löytyy näytettä tuoreesta materiaalista: https://taakofficial.bandcamp.com/