”Tältä yhtyeemme kuulostaa rock-pitoisimmillaan” – haastattelussa uusimman albuminsa julkaissut Oliver

Jyväskyläläinen rock-yhtye Oliver julkaisi lokakuun alussa kuudennen pitkäsoittonsa. ”Antti Reinin näköinen mies” on nimensä puolesta huomiota herättävä, mutta myös itse albumin sisältö puhuttelee. Kaaoszine pääsi osallistumaan albumin ennakkokuunteluun ja sai samalla mahdollisuuden tiedustella Oliverilta albumin taustoista. Haastattelussa kysymyksiin vastailivat muun muassa vokalisti-kitaristi Jari Väyliö ja basisti Lasse Hietala.

Olipa kiva tilaisuus. Mistä saitte idean järjestää albumin ennakkokuuntelun?

Jari: Tehtiin viime albumin kohdalla vastaavanlainen pienimuotoisemmin Lutakossa. Tämä juhlistaa hyvin albumin julkaisua, ja onhan se itsessään juhlava asia että bändi julkaisee levyn. Halusimme tehdä sen uudestaan, ja kun saimme toteuttaa sen Tuomas Kokon studiossa, niin tämä oli kuin kirsikka kakun päälle.

Albumin nimi on hyvin omaperäinen. Mistä se on lähtöisin?

Jari: Kun albumin hahmoa alettiin prosessoimaan, tiesimme lopulta jokaisen yksityiskohdan hyvin tarkkaan: millaisia sen kouluvuodet olivat olleet, mitä se on opiskellut, missä se on asunut ja niin edespäin. Tiedetään miltä se jätkä haisee ja maistuu. Ja kun tuli se vaihe, että piti päättää miltä se henkilö näyttää, niin tuntui että kaikki sen ulkonäössä ja olemuksessa kiteytyy Antti Reiniin.

Lasse: Ja tuohon saattoi vaikuttaa se, että Antti Reini oli lämmittelemässä meitä Bar m’UKI:ssa Uudessakaupungissa.

Jari: Se kohtaaminen oli hyvin väkevä ja jäi mieleen. Ja onhan tuossa settimme intronauhassa pätkä, jossa Antti Reini toivottaa kuulijat tervetulleiksi. Ja kun aikanaan tarkistin asian Antilta, että onko ok käyttää hänen nimeään, niin hän kuittasi asian olevan tosi hieno juttu. Ja onhan nimessä myös selkeä konkretia. Albumi on nimensä mukaisesti Antti Reinin näköinen. Ja se herättää myös keskustelua.

Kappalelistalta nousee esiin monia mielenkiintoisia teoksia. Otetaan tässä muutama esille. Mistä ”Loiri aikoinaan” sai innoituksensa?

Jari: Albumin Antti Reinin näköinen hahmo on tasainen epäonnistuja. Hän haaveilee, että löytäisipä toisen joka osaisi saman ja hyväksyisi sen, että vastoinkäymisiä tulee mutta niistä toivutaan. Ja mitä tulee Vesa-Matti Loiriin, niin hänhän oli mestarikaatuja. Monia epäonnistumisia, kaatumisia, mahtui Loirinkin elämään, mutta pointti ei ole siinä miten kaadut, vaan kuinka nouset siitä. Eli ajatuksena on Loirin tapaan nousta epäonnistumisista eikä jäädä niitä liiaksi suremaan.

Ja toki kun Loiri sattui kuolemaan reilu vuosi sitten, niin sekin väistämättä vaikuttaa kappaleen arvoon albumilla ja halusimme jättää sen hyvin tietoisesti sinne. Samalla osoitamme kunniaa edesmenneelle.

Entäpä albumin päättävä kaihoisa ”Linnut”?

Jari: Albumin eka kappale on ”Risteys”, niin ”Linnuissa” ikään kuin ympyrä sulkeutuu. Ollaan lähdössä eri suuntiin. Kyseessä ei ole katkeransuloinen erobiisi, vaan painotus kiitollisuudessa siitä mitä saatiin yhdessä kokea. Onnellisia siitä mitä oli, eikä murehdita sitä mitä ei ollut.

Lasse: Kappaletta voi tulkita myös toisin. En näe sitä pelkästään parisuhteen kantilta, vaan myös ystävyyteen sekä ikääntymiseen liittyvänä teemana. Mutta se on vain hyvä, että sanoitukset ovat monitulkintaisia, jolloin ne jättävät pohdinnanvaraa. Ja aika monella tämän albumin kappaleella niin onkin.

Jos ”Antti Reinin näköinen mies” -albumia peilataan edelliseen ”Yhtä kuin elämä” -pitkäsoittoon, niin mikä on muuttunut? Mitä parissa vuodessa on tapahtunut?

Lasse: Jatkoimme samalla metodilla kuin edellisellä albumilla, eli teimme biisit kahdessa ryppäässä. Pyrimme siihen, että jokainen teki jonkin biisin. Prosessi oli siten tutumpi ja lopputulema parempi. Albumi on yllätyksiä täynnä ja meidän näköinen.

Jari: Oliverin rock-ilmaisu on vuoltu esiin, tälle yhtyeemme kuulostaa rock-pitoisimpanaan. Riffimäisyys ja rouheus ovat tämän levyn teema. Ja jos mietitään suomenkielisen rock-musiikin kiinnostusta vaikka radiokanavilla, niin sen kiinnostavuus tuntuu olevan fuusiojazzin tasoa. Radiossa kiinnostus on vähäistä, mutta livenä asia on päinvastoin. Keikoilla meillä on oma kukoistuksen aika. Kesä päättyi osaltamme Harjurokkiin jossa oli paikalla 3000 kuulijaa, ja yleisö oli hyvin mukana niin sekin puhuu puolestaan.

Uusimmalta albumilta ei hitaita kappaleita juuri löydy, vaan meno pysyy koko aika rempseänä. Poikkeuksena on päätöskappale ”Linnut”, jonka myötä tunnelma sitten laskeutuukin rauhalliseksi. Mutta ehkä merkittävin ero uudella albumilla on kuitenkin se, että lähestyimme musiikin soittamista siltä kantilta, miten soittaisimme kappaleen juurikin livenä. Ja siksi ne myös toimivat keikoilla todella hyvin.

Livemusiikista puheen ollen, millaisia keikkanne tulevat olemaan?

Jari: Spontaania toimintaa tulee löytymään kappaleiden väliltä. Keikkasetti on kuitenkin hyvin tarkkaan mietitty kokonaisuus, joka ei ole pelkästään viidentoista kappaleen soittaminen nopeasti läpi, vaan harkittu show yksityiskohtineen.

Ja kun Oliverilla on nyt kuusi albumia julkaistuna, niin pakottaahan se väistämättä valitsemaan kappaleita tarkkaan.

Jari: Aiemmin oli hieman ongelmana se, ettei ollut tarpeeksi nopeasti eteneviä biisejä, mutta nyt kahden viimeisen albumin myötä tilanne on tasoittunut. Läheskään kaikkea ei voida tietysti soittaa, mutta enemmän positiivinen ongelmahan tuo on.

Lasse: Olen kyllä varma, että tämän albumin jokainen kappale tulee soitettua jossain vaiheessa kiertueen aikana. Ja osasta varmasti muotoutuu uusia kestosuosikkeja.

Millaisia ovat Oliverin lähitulevaisuuden suunnitelmat?

Jari: Kiertue tänä syksynä, joka kattaa kaikkiaan 14 keikkaa. Kyllä siinä pääsee mukavasti soittamaan. Ensi vuoden alussa on tarkoitus tarjota kappaleita radiosoittoon, kun helmikuussa alkaa toinen kiertue. Ja ensi kesäksi on kanssa tiedossa useampia festarikeikkoja. Ensi kesästä taitaa tulla uramme yksi isoimmista kesärundeista. Eli keikkoihin keskitytään erityisesti, sillä niissä yhtyeemme on parhaimmillaan.

Nauttikaahan keikka-elämästä kun kiertueita on useampi.

Jari: Nauttimisesta puheen ollen, maaliskuussa tulee yhdeksän vuotta täyteen sen suhteen, etten ole käyttänyt alkoholia. Edelleenkin itseäni jaksaa kummastuttaa, miten jotkut suhtautuvat ynseästi jos juhliessa ei juokaan alkoholia. Tulee tokaisuja tyyliin ”eikö sulla ole koskaan kivaa?”. Siinä tuntuu monilla piilevän ajatus, että jos juhliessa ei käytä alkoholia niin kyseessä olisi jotenkin vähemmän juhlavampi hetki.

Se ei tietenkään pidä paikkaansa, yhtä tärkeitä ne sosiaaliset hetket ovat silloinkin kun juhlitaan selvinpäin läheisten ihmisten kanssa. Ja tätä albumi myös tietyssä määrin alleviivaa: olipa siellä lasissa mitä vain, on se juhlan hetki yhtä arvokas. ”Murheiden laakso” lähti aikanaan liikkeelle ideasta, että se kertoisi läheisen alkoholiongelmasta, mutta muuttui oodiksi sille että meillä kaikilla on välillä tarve ja oikeus juhlaan arjen keskellä.

Viisaita sanoja. Ja kiitos ajastanne! Millaiset terveiset lähetätte lukijoille?

Jari: Kuunnelkaa musiikkia ja tulkaa keikoille. On aivan eri asia kuunnella musiikkia suoratoistopalveluista kuin tulla fiilistelemään keikoille.

Lasse: ”Antti Reinin näköinen mies” on yksi kovimmista kotimaisista rock-levyistä joita tänä vuonna on julkaistu. Ja livenä vielä kovempi, tulkaa tarkistamaan asia.

Oliverin voit nähdä syksyn kiertueella seuraavissa paikoissa:

27.10. Vantaa, Old Story

28.10. Konnevesi, Mierontie

3.11. Kouvola, Mulligan’s

4.11. Uusikaupunki, Bar m’UKI

17.11. Hämeenlinna, Albertin Kellari

24.11. Oulu, Toppila Klubi

25.11. Tahko, Hophaus

1.12. Seinäjoki, Kultainen Kulaus

2.12. Parkano, Äxä Bar & Nightclub

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/olivervirallinen

Haastatellut: Aleksi Parkkonen