TalviHelvetti paloi isolla liekillä Tampereen yössä
Tampereella järjestetty SaariHelvetti sai tammikuussa routaisen veljen, kun ensimmäinen TalviHelvetti rokattiin Pakkahuoneella ja Klubilla kuuden kotimaisen bändin voimin. Talviset hevikarnevaalit osuivat oivalliseen saumaan, ja tapahtuma olikin iloisesti loppuunmyyty.
Kiiruhdin paikalle juuri Nicolen aloittaessa settiään. Olin valmistautunut lampsimaan puolityhjän lavan eteen, mutta mitä vielä! Jengiä oli paikalla runsain määrin heiluttamassa nyrkkiä. Nicole on itselleni hieman vieraampi tuttavuus, mutta paikalla ollut yleisö selkeästi tiesi, mistä on kyse.
Napakasti aikataulutetun illan toisena bändinä esiintyi Klubin puolella King Satan. Klubi on pienempi kuin Pakkahuone, joten jo tässä vaiheessa iltaa yleisöä oli sen verran runsaasti, ettei hikiseltä tanssilta voinut välttyä. Tanssijoita King Satanille tosiaan löytyy, ja vaikuttaakin siltä, että joka kerta tämän retkueen astuessa lavalle se pystyy täyttämään aina vain isommat saappaat. ”Fuck the rest, Satan is best!”
Jouduin jättämään King Satanin hyvissä ajoin, jotta ehdin kroolata yleisömeren läpi takaisin Pakkahuoneen puolelle todistamaan yhtä omista livesuosikeistani, Fear Of Dominationia. Viimeksi todistin bändiä Jack The Roosterissa, jossa on noin postimerkin kokoinen lava. Nyt olikin hauska nähdä, miten kahdeksanhenkinen rykmentti täyttää ison lavan. Fear Of Domination on huikeassa livekunnossa, ja erityisesti on nostettava hattua Turmion Kätilöistäkin tutulle herra Solinille, joka veti täysillä kahden bändin kanssa samana iltana. Fear Of Dominationin settilista alkaa olla aikamoinen hittikimara, ja viime vuonna ilmestyneen ”Metanoia”-levyn biisit eivät ainakaan helpota valinnan vaikeutta. Suosittelen.
Seuraavaa artistia olinkin jo hieman odotellut. Bloodred Hourglass esiintyi jokunen vuosi sitten SaariHelvetissä, ja muistelen pitäneeni bändin meiningistä. Ihan tätä en kuitenkaan odottanut. En edes oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa. Nyt osui ja upposi niin vahvasti. Keikan aikana en tiennyt, tuntuuko minusta todella hyvälle vai todella pahalle. Joka tapauksessa rintaa puristi ja karvat nousivat pystyyn. Bändi oli ehdottomasti illan paras hiton kovasta seurasta huolimatta. Uusi levy tulee kuulemani mukaan ennen kesää, sitä jään odottamaan.
Syvissä vesissä kahlailu sai loppua lyhyeen ja jalkaan oli vedettävä discobootsit, sillä Turmion Kätilöt valtasivat seuraavaksi Pakkahuoneen lavan. Sanoisin, että tässä kohtaa iltaa yleisö oli jo lämmitelty helvetin kuumaksi. Kätilöiden uusin albumi ”Universal Satan” oli yksi viime vuoden kovimpia levyjä, mutta epäonnekseni missasin kaikki viime syksyn keikat, joten en ollut kuullut uutta materiaalia vielä livenä. Ilokseni settilista sisälsikin runsaasti uusimman levyn materiaalia, joka toimi livenä erinomaisen rouheasti. ”Teurastajan” aikaan yhteislaulu oli jo sen verran railakasta, että solistien ääntä ei juurikaan kuulunut. Turmion Kätilöt on SaariHelvetin vakioratsu ja saa luvan olla sitä jatkossakin, kansa vaatii discoa!
Myönnän, että Kätilöiden jälkeen väsymys painoi jaloissa ja tiedossa oli, ettei Medeia anna armoa ryytyneelle. Medeia on todella kova livenä, ja tässä vaiheessa TalviHelvetti oli jo varsinainen inferno. Toden totta, turpaan tuli. Joka biisissä. Joka ainoassa biisissä. Kiitos Medeia!
TalviHelvetti oli perkeleen onnistunut tapahtuma. Loppuunmyyty festivaali saa jatkoa ensi vuonna 10.1.2020, ja vielä ennen sitä metalliväki kokoontuu kaksipäiväiseen SaariHelvettiin elokuussa. Kiitos omasta puolestani bändeille, yleisölle ja järjestäjille. Oli hiton hauskaa.
