”Tämä maailma ei ole vaaleanpunainen uni” – klassikkoarvostelussa Mana Manan 20 vuotta täyttävä ”Murheen laakso”

Joensuulaisen kulttiyhtye Mana Manan myyttinen keulahahmo Jouni Mömmö kuoli 26.10.1991. Traagisen hahmon kuoleman 9-vuotissurujuhlien tienoilla tehty ”Murheen laakso” löi viimeiset naulat lyhytikäiseksi jääneen mutta sitäkin merkityksellisemmän kotimaisen vaihtoehtoyhtyeen arkkuun.

Jouni Mömmö oli säveltänyt ja sanoittanut suurimman osan ”Murheen laakso” -albumin kappaleista jo vuoteen 1990 mennessä. Mömmön asteittain syventynyt vaipuminen omaan maailmaansa skitsofrenian edesauttamana ja lopulta syksyllä 1991 tapahtunut kuolema lopettivat käytännössä koko yhtyeen olemassaolon – joksikin aikaa. Mana Mana aktivoitui ensimmäisen kerran uudelleen tekemällä satunnaisia pistokeikkoja myöhemmin 1990-luvulla. Noilla keikoilla se tapaili jo joitakin myöhemmässä vaiheessa ”Murheen laaksolle” päätyviä kappaleita. Kitaristi Arto ”Otra” Romppanen ja basisti Tumppi Moilanen olivat luvanneet Mömmön kuoleman jälkeen, että kun hetki on oikea, he varaavat aikaa ja efforttia Mömmöltä elämänsä aikana levyttämättä jääneiden kappaleiden loppuun saattamiselle ja julkaisemiselle. Ennen kuolemaansa Mömmö oli eri puolille Suomea suuntautuneilla reissuillaan tai ollessaan hoidettavana mielisairaalassa tehnyt uusia kappaleita ja niiden aihioita. Näistä moni oli sävelletty pelkästään akustisella kitaralla. Basisti Tumppi Moilasen muisteloiden mukaan Mömmö myös opetti hänelle joitakin kyseisistä teoksistaan, jotka Moilanen oli kuitenkin myöhemmin unohtanut suurimmaksi osaksi fyysisten nuotinnosten ja musitiinpanomerkintöjen puututtua.

Aivan vuosituhannen lopulla yhtyeen kitaristi, kappaleiden pääasiallinen sovittaja ja tuotannollinen visionääri Arto ”Otra” Romppanen (myöh. Jehkinen) kokosikin Mömmön jälkeensä jättämistä ja pöytälaatikkoon jääneistä sävellyksistä ja muistiinpanoista massiivisesti soivan, kahdeksan kappaleen kokonaisuuden. Uudistetun kokoonpanon myötä eloon herätetyn Mana Manan ”Murheen laakso” julkaistiin 1.9.2000. Albumi sai julkaisunsa jälkeen hyvin positiivisen vastaanoton. Olihan kyseessä myös pienoinen kulttuuriteko miltei unohduksiin painuneista, nuhjuisille nauhoille tallennetuista demokappaleista ja paperinpalasille käsin rustatuista lyriikoista tai niiden pätkistä. ”Murheen laakson” kahdeksasta kappaleesta kaikki paitsi rujon melankolisesti rokkaava ”Tie vie” olivat Mömmön säveltämiä ja sanoittamia. ”Murheen laakson” tekstit kertovat elämän raastavuudesta, rakkaiden ja rakkauden menettämisestä, epätoivoisesta sinnittelemisestä ja mielen syvimpiin syövereihin vajoamisen lohduttomuudesta.

Romppanen sovitti Mömmön jäämistöstä valmiiksi yhteensä yhdeksän kappaletta, joista albumille päätyi kahdeksan. Samaa työskentelytapaa yhtye hyödynsi jo yhtyeen ensimmäisellä ja ainoalla Mömmön elinaikana julkaistulla pitkäsoitolla ”Totuus palaa.

 

Projekti mahdollistui ja konkretisoitui toden teolla vasta vuonna 1999, kun yhtyeessä 1993–1994 soittanut rumpali Raimo Pesonen perusti Terhi Mäkelän kanssa Riemu-levy-yhtiön. Pesoselle ”Murheen laakso” -albumin tuotantoprojekti muodostui kunnia-asiaksi. Hän vaatikin hajallaan asuvia Mana Manan jäseniä tekemään äänitettävistä kappaleista studiodemot ennen albumin varsinaisia äänityksiä. Varsinainen kappaleiden treenaaminen, sävellykselliseen asuun pukeminen ja bändimuotoon sovittaminen hoituivat kuitenkin lopulta Moilasen kotona Otalammella tuolloin vasta alkaneen vuosituhannen ensimmäisinä kuukausina. Yhtyettä pidempään vaivannut rumpaliongelma ratkesi Romppasen pestattua tuottaja Pesosen rumpaliksi, koska tämä oli käytännössä useimmiten käytettävissä ja helposti saatavissa treeneihin. Pesonen soitti albumin kahdeksasta kappaleesta lopulta viisi. Mana Manan varsinainen rumpali Pete Korhonen soitti nauhalle loput kolme rumpupohjaa (”Liisa”, ”Ruusu, tulppaani ja peyote” ja ”Murheen laakso”). Kitaristin tonttia Romppasen aisaparina uudistetussa Mana Manassa hoiti Babylon Whoresista tuttu ja sittemmin Arktau Eos -yhtyeen Antti Litmanen. Yhtyeen alkuperäinen basisti Moilanen hoiti albumin basso-osuudet kotiin totutun varmaotteisesti.

Mömmön vokaaliosuudet yhtye ratkaisi rekrytoimalla sessioihin kaksi laulajaa. Kuuden biisin vokaaleista vastasi tummalla ja apaattisen toteavalla artikulaatiolla, hyvin luontevan mömmömäisesti kappaleet tulkinnut Otran vanha tuttava Sami Tiilama. Paatuneen ja rakkauselämässään luovuttaneen miehen lohduttomista tunnelmista viestivän ”Suruni Tie” -kappaleen tummasävyiset vokaalit purkitti puolestaan Terveyskeskuksen vokalistin roolista tuttu Kimmo ”Kaltsu” Kuosmanen.

Tyyliltään ”Murheen laakso” on hidastempoisesti rokkaavaa, leveästi soivaa, vahvoja, päällekkäisiä itämaisia molliskaalamelodioita ja blues-rock-revittelyä hyödyntävää raskas rock-albumi. Kappaleiden rakenteet ovat yksinkertaisia mutta pitkiä ja villisti rönsyileviä. Biisien perusrunkojen ja tempojen osalta ne ovat vakaita, vaikkakin välillä turhankin samasta puusta veistettyjä.

Kokonaisuuden kappaleet pohjautuvat vankkaan ja pelkistettyyn rytmipohjaan sekä päällekkäisäänityksinä toteutettuihin kitarasoolohin, vastamelodioihin ja avosoinnuilla kuritettuihin, raskaisiin kitaravalleihin. Mukana albumilla on vaikutteita niin (post-)punkista, doom metalista, melodisesta slaavilaisesta rockista kuin psykedeelisestä ja itämaisesta musiikista.

Tylyn laahaavasti rokkaava, mutta rujon kaunis avauskappale ”Syyttömänä kirottu” sekä jylhässä brutaaliudessaan jumalaisen kaunis 1980-luvun puolivälissä vaikuttaneen Mömmön Silmienvaihtajat-yhtyeen aikainen ”Ruusu, tulppaani ja peyote” avaavat albumin halvauttavalla voimalla. Punk-henkisen riffittelyn ja maanisen psykedeelisen rockin sekoittava kappale sateessa Doorsia kuuntelevasta ”Liisasta” on eräs mieleentarttuvimpia hetkiä albumilla. Kappaleen teksteissä sanaleikittely muodostaa hämärän matkan päihdekeskeisen maailman ja ehdottomana äänivallina pauhaavan musiikin syövereihin. Olennaista ”Murheen laaksolla” on, että Otran säveltämät kosketinosuudet ovat albumilla huomattavan suuressa roolissa. Tästä esimerkkinä mainittakoon maaginen ”Sua pukee kauneus” ja albumin nimikappale. ”Murheen laakson” kahdeksasta kappaleesta kaikki paitsi itsepintaisen melankolisesti rokkaava ”Tie vie” ovat Mömmön säveltämiä ja sanoittamia. Kyseisen kappaleen Romppanen oli säveltänyt aiemmin Terveyskeskus-yhtyeelleen Mömmön sanoituksen pohjalta. Albumin päättää hypnoottinen rytmimunalla tahditettu, yhden kitarankielen bendausten varaan rakentuva, ilkeä, yli 11-minuuttinen doom-kappale ”Noidat”.

 

Jouni Mömmö oli sekä elämän, kuoleman että rakkauden riivaama lauluntekijä, joka ei saanut rauhaa mielensä ja mielikuvituksensa synkimmiltä sopukoilta. Paikoin hänen teksteistään kuvastuu tietyssä määrin kömpelö riimittely ja raakilemaisuus, mutta ne ovat pieni miinus ainutkertaisen komeassa kokonaisuudessa.

Tiilama lupautui Mana Manaan kuitenkin ainoastaan studiotyön osalta ja projektiluontoisesti eikä halunnut lähteä kiertämään levytysten jälkeen yhtyeen mukana. Kuosmanen sai näin ollen suuren roolin yhtyeen lavakokoonpanossa, jossa hän käytännössä hoiti niin ikään erittäin vaativan pestin yhtyeen laulajana, Mömmön saappaissa.

Litmasen doomahtavaa metallista rockia soittanut Babylon Whores coveroi vuotta ”Murheen laakso”-albumin ilmestymistä aiemmin albumin nimikkokappaleen englanninkielisenä käännösversiona ”Veritas”. Kyseinen kumarrus Joensuun hurjille ilmestyi vuoden 1999 Babylon Whores -albumilla ”King Fear”.

Mana Manaa pidettään täysin ansioituneesti raskassoutuisen, ensimmäisellä kotimaisella kielellä tulkitun raskaan kitaravallivyörytyksen ja kotimaisen raskaan rockin pioneeriyhtyeenä, jonka vanavedessä lukuisat suomimetallibändit, kuten Kotiteollisuus, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Viikate, Maj Karma tai tuoreemmista yhtyeistä esimerkiksi Lasten Hautausmaa ja Ikuinen Vaiva, loivat kukin omalaatuista, slaavilaisen kaihon sekaista, henkisesti ja / tai soundipoliittisesti Mana Manalle velkaa olevaa raskasta rockiaan. ”Murheen laakso” -albumin julkaisu päätti erään mutta samalla myös aloitti toisen erittäin tärkeän aikakauden kotimaisen rockin historiassa.

Kommentoi julkaisua