Tämän kokemuksen jälkeen nirvana on saavutettavissa – arviossa Cult of Firen tupla-albumi ”Moksha/Nirvana”

Kirjoittanut Sami Elamaa - 1.3.2020

Kulttiyhtyeeksi muodostunut tšekkiläinen Cult of Fire täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Tämän juhlavan ajankohdan kunniaksi yhtye puskee uutta tuotantoa tulille. ”Moksha/Nirvana” -niminen levy on varmasti monille bändin palvojille kevään odotetuimpia julkaisuja. Tupla-albumiksi rekisteröity julkaisu jatkaa yhtyeen hinduismin ja vedalaisen black metalin rituaalista perintöä.

Cult of Firen matkalla on koettu muodonmuutoksia, mutta viimeistään vuonna 2013 julkaistun ”मृत्यु का तापसी अनुध्यान” -albumin (tutummin: ”Ascetic Meditation of Death”) myötä bändi on löytänyt punaisen lankansa. Musiikillisesti ja etenkin ulkoisesti yhtye on saavuttanut oman statuksensa ja kuluttajien mielenkiinnon. Kolmanneksi kokopitkäksi muodostunut ”Moksha/Nirvana” ei lähde muuttamaan muotoansa, etenkään teeman suhteen, vaan luvassa on sitä, mitä Cult of Fire osaa parhaiten tehdä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Moksha” luottaa vahvasti hyökkäävämpään suuntaan, mutta tunnelmallisia osuuksia ei olla unohdettu. Puoliskon pitkät kappaleet eivät päästä kuulijoita helpolla, sillä ensimmäisellä kerralla ”Moksha” ei uppoudu täysin mieleen. Jo heti lähes kymmenminuuttiseksi venynyt ”Zrození výjimečného” tuo ärhäkkää, mutta samaan aikaan kaunista tunnelmointia. Vastaavanlaista mystiikkaa jatkaa heti perään ”Město mrtvých”, vaikka kappale jääkin helposti muiden teosten varjoon.

Tämän puoliskon paras pala on ehdottomasti ”(ne)Čistý” (tunnetaan myös nimellä ”(un)Clean”), josta on aiemmin julkaistu sinkku. Sävellys rynnii koko mittansa ajan vahvasti. Soitto on samaan aikaan vihaista ja kaunista, mihin haluaa palata uudestaan. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, perässä tulevat rituaalisempi ”Har Har Mahadev”, sekä simppelillä, jopa psykedeelisellä menolla puoliskon päättävä ”Mokša”. Tähän asti yli puolituntinen makuelämys hinduismin parissa ei tunnu hassummalta!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Sitten on luvassa puolisko, joka vie tunnelmoinnin suurempiin sfääreihin. ”Nirvana” hidastaa tempoa hivenen verran, mutta osaa pistää nastan lautaan, kun tilaisuus koittaa. Kaksi ensimmäistä teosta, ”Buddha 1” ja ”Buddha 2”, kuulostavat keskenään hieman samoilta, mutta ensimmäiseen sisältyy laajemmin erilaisempia osuuksia, kuten alun rauhallinen kitarasoitto. Molemmat vievät kuitenkin hommansa kotiin, vaikka kärsimättömät kuulijat saattavat kyllästyä niihin nopeasti.

Kolmas näyte ”Buddha 3” on edellisen puoliskon tavoin sävellyksistä se parhain. Vaikka alku lähtee melko hilpeällä ja yksinkertaisen kuuloisella melodialla, kappaleen edetessä eteenpäin koukuttava tunnelma vie kuulijat mukanaan. ”Buddha 4” taas jää tältä osiolta enemmän varjoon ja jopa unohdukseen, mutta mainion päätöksen tekee ”Buddha 5”, joka yhdistää erittäin hempeää ja herkkää tunnelmaa sekä raivokasta ja päällekäyvää soittoa.

Tupla-albumina ”Moksha/Nirvana” on vaikuttava ja jopa kunnianhimoinen luomus. Harmikseen kauniit melodiat jäävät helposti muiden soittimien taakse, mikäli vertaa edellistä kokopitkää, jossa nämä kuuluvat paljon paremmin. Myös julkaisujen avautuminen tuottaa haastetta etenkin niille, jotka sattuvat ensimmäistä kertaa kuulemaan koko bändistä. Musiikki ei ole helppoa tai jokapäiväistä kuunneltavaa, mutta tällainen haaste on mahdollista ylittää tavoittaakseen nirvanan, jonka Cult of Fire on luonut.