Tammerfestien päätöspäivän taivaisen kaunis Mew

 

Edellisestä tapaamisestamme olikin ehtinyt vierähtää jo lähes kymmenen vuotta. Tiemme kohtasivat viimeksi helmikuussa 2010 Tampereen Pakkahuoneella. Mewin levy ”No More Stories” oli julkaistu edellisen vuoden elokuussa, ja se päätyi saman tien Suomen albumilistan sijalle kaksi. Pakkahuone sopi bändin keikkapaikaksi kuin nenä päähän: taustalla pyörivät animaatiot ja hieno valoshow pääsivät oikeuksiinsa Pakkahuoneen hämyssä. Tällä kertaa tilanne oli hieman toinen, sillä Mew esiintyi Ratinanniemessä Tammerfestin päälavalla kesäisen lauantaipäivän kääntyessä jo kohti iltaa.

Mewin tunnistettavaan soundiin kuuluvat laulaja Jonas Bjerren lapsenomainen ja paikoitellen hyvinkin korkealle kipuava falsetti, sekä bändin pop-musiikkia ja progressiivista musiikkia yhteen sulattavat kunnianhimoiset sävellykset ja sovitukset. Visuaalisesti hienot videot ovat osa Mewin keikkaa. Keikoilla Jonas Bjerren (laulu, kitara), Johan Wohlertin (basso, taustalaulu) ja Silas Utke Graaen (rummut) kanssa lavalla nähdään Nick Watts (kosketinsoittimet, kitara, taustalaulu) sekä Mads Wegner (kitara, taustalaulu).

Saapastelin Ratinanniemeen suurimpia vesilätäköitä väistellen. Päivä oli alkanut aurinkoisen kuumana, mutta puolen päivän aikaan aurinko sai väistyä, ja mustat pilvet täyttivät taivaan. Parin tunnin vesisateen jälkeen pilvet väistyivät, ja Tammerfest jatkoi helteistä kulkuaan. Nylon Beat oli viimeistelemässä show’taan. Encoren aikaan Jonna totesi mikrofoniin: ”Kiitos, Tampere! Nähdään taas kahdenkymmenen vuoden päästä.” Toivoin mielessäni, ettei Mewin keikka pääty samoihin tunnelmiin…

Mewin ”Frengers”-levyn julkaisemisesta on kulunut tänä vuonna 15 vuotta, joten aikaisempia settilistoja vilkaisemalla sopi odottaa, että levy soitettaisiin tänäänkin lähes kokonaisuudessaan. Keikka alkoi ”Repeaterbeaterillä”, sitä seurasi ”Special”.  Bändin soundi oli taivaallinen. Bjerren laulu hiveli korvia ollen välillä hienoista, lähestulkoon äänetöntä kuiskausta saaden ihokarvat pystyyn. Wegnerin kitara loihti kuuluviin korvia hiveleviä kiemuroita basson tukiessa vahvasti poljentoa. ”The Zookeeper’s Boyn” kertosäkeessä huomasin hoilaavani ”So are you my lady, are you?” -rallatuista kuin viimeistä päivää. Taisin saada siitä pysyvän korvamadon – en valita. ”The Zoekeeper’s Boyta” seurasi ”Interview the Girls”, mikä oli ilmeisesti toinen kerta, kun bändi esitti kyseisen kappaleen livenä.

Keikkaa kuunnellessani en voinut olla miettimättä, miten nöyriltä miehet lavalla näyttivät. Kaukana olivat rock-kliseet ja musiikkiin yleisesti liitettävä poseeraaminen. Kaivaessaan plektraa housunsa taskusta, ripustaessaan kitaran kaulaansa ja tehdessään soittimeensa pientä viritystä Bjerre oli kuin kuka tahansa meistä – kaukana oli se kiilto ja kiihko, minkä yhdistin mielessäni maailmanluokan bändiin (ja teknikoihin pinkomassa ympäri lavaa kitaroita ja piuhoja kanniskellen). Kun ”Am I Wry? No” alkoi, katsoin taakseni yleisöön. Halusin nähdä yleisön reaktion, sillä – kieltämättä – Mew poikkesi hieman festareiden muusta tarjonnasta (festarit päätti Mewin jälkeen esiintynyt Cheek). Huokaisin helpotuksesta; ei tarvinnut hävetä keikkayleisön puolesta. Edessäni seisoi aasialaispariskunta. Mies kuvasi puhelimellaan koko keikan naisen imiessä musiikkia sisäänsä.

”Am I Wry? No” aloittaa ”Frengers”-albumin. ”Frengers”-levyn kappaleet soitettiin keikalla alusta loppuun samassa järjestyksessä, kuin kappaleet ovat levyllä. En malta olla mainitsematta tässä yhteydessä vielä ”Her Voice Is Beyond Her Years” -kappaleen uljasta soundia: kitarat, taustalla tulisesti kumisevat rummut sekä ennen kaikkea Bjerren hieman surumielinen ääni yhdistettynä nauhalta kuuluvaan lapsenomaiseen ”If I could look you in the eyes / I couldn’t let you go / I couldn’t let you go” -kertsiin. Voiko musiikin kuunteleminen olla näin hienoa?! ”She Spider” -kappaleen aikana bändin kosketinsoittaja vaihtoi koskettimet kitaraan ja astui yleisön eteen. Kuuntelin keikkaa kuin viimeistä päivää vilkuillen välillä lavan sivuille sijoitetuista ruuduista tulevia videoita. Toivon muistavani tämän kokemuksen loppuelämäni. Toivon, että tiemme kohtaavat jälleen, ja saan kuunnella lisää tuota jumalaista musiikkia. Alla vielä pala parhautta fanin kuvaamana:

Keikkasetti:

1. Repeaterbeater
2. Special
3. The Zoekeeper’s Boy
4. Interview the Girls
5. Apocalypso
6. Saviours of Jazz Balet

”Frengers”-albumi:

1. Am I Wry? No
2. 156
3. Snow Brigade
4. Symmetry
5. Behind the Drapes
6. Her Voice Is Beyond Her Years
7. Eight Flew Over, One Was Destroyed
8. She Came Home for Christmas
9. She Spider
10. Comforting Sounds