Tammikuun viimeinen tuomio — Swallow the Sun ja Vermilia Tampereella

Swallow the Sun, tuo suomalainen tunnelmallisen hidastelumetallin lippulaiva, ei ole viimeaikoina levännyt laakereillaan. Bändin edellisvuoden keikkarupeama päättyi Briteissä joulukuun 20. päivä, ja vuoden 2026 puolelle on tätä kirjoittaessa mahtunut jo kaksitoista keikkaa. Maantieteellisesti katsottuna keikat ovat sijoittuneet Arabiemiraatteihin, Kiinaan, Australiaan ja Suomeen. Kotikentille yhtye saapui lähes suoraan kenguruiden maasta, eli paluun arkeen on sanalla sanoen täytynyt olla jäätävä niin ilmaston kuin aikaeronkin suhteen. Sen verran moneen kertaan ja monissa eri liemissä Swallow the Sun on kuitenkin jo keitetty, ettei sen miehistön otteista väsy näkynyt, jos se sattuikin painamaan. Sen sai todeta viime perjantaina Tampereen Tavara-asemalla, josta orkesteri käynnisti seitsemän paikkakuntaa käsittävän Suomen-kiertueensa.

Vermilia

Legendaarisen doom-partion lämmittelijänä toimi niin ikään supisuomalainen Vermilia. ”Supisuomalainen” onkin tässä yhteydessä erityisen osuva nimitys kuvaamaan yhden naisen kipparoimaa projektia, joka ammentaa musiikin ja sanoitusten tunnelmat syvältä suomalaisen melankolian syövereistä. Vermilian missiona on esittää suomeksi laulettua mustanpuhuvaa pakanametallia yhdistettynä luonnonläheisiin teemoihin, missä se onnistuukin loistavasti. Vermilia on alusta loppuun yhden naisen show, mikä keikalla näkyi siten, että ainoastaan laulaja esiintyi paljaskasvoisena muiden soittajien piiloutuessa huppujen ja huivien alle. Vermilialta taittui uskottavasti niin ärjyntä kuin puhdas laulu, ja laulajan takoma shaamaanirumpu korosti keikan ylimaallista tunnelmaa. Vermilia sai alkunsa vuonna 2017, ja vajaassa kymmenessä vuodessa karttunut kokemus välittyi itsevarmana esiintymisenä. Vermilia keräsi lämppäribändiksi varsin monilukuisen ja omistautuneen yleisön, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Yllekirjoittaneelle Vermilian keikka oli terve muistutus, että lämppärit kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan tsekata, sillä ilman viime perjantaista kohtaamista olisin edelleen pimennossa senkin suhteen.

Swallow the Sun

Vermilian kolmevarttisen jälkeen oli vuorossa puolen tunnin odotus ennen pääesiintyjä Swallow the Sunia. Sali pimeni täsmällisesti iltayhdeksältä, ja Swallow the Sunin viisikko asteli totutun vähäeleisesti lavalle. Innokkaiden suosionosoitusten saattelemana bändi käynnisti keikkansa biisikaksikolla ”Hope” ja ”Deadly Nightshade”. Noita yhtyeen varhaistuotantoa edustavia lohkaisuja ei ole kuultu Suomen kamaralla vuosikausiin, ja yllätys oli ainakin minulle mitä mieluisin. Bändin alkuhämärän tunnelmista muistutti vielä kolmantena kuultu ”Out of This Gloomy Light”, jonka jälkeen siirryttiin kosiskelemaan tuoreemman Swallow the Sun -tuotannon ystäviä kappaleella ”Under the Moon & Sun”.

Swallow the Sun täyttää tänä vuonna yhtyeenä 26 vuotta. Mikäli vuonna 2015 julkaistun ”Songs from the North I, II & III” -kokonaisuuden mieltää kolmeksi eri albumiksi, on orkesteri ehtinyt julkaisemaan urallaan yksitoista pitkäsoittoa. Niinpä onkin luontevaa, että bändin eri aikakausille löytyy kullekin omat faninsa. Varmasti on niitäkin, joille Swallow the Sunin koko tuotanto maistuu yhtäläisen hyvin, mutta suurelle osalle kuulijakunnasta levyt jakautuvat erityisen läheisiin ja vähän etäisempiin. Tavara-aseman keikalla oli aistittavissa pieniä eroja vanhojen ja uusien kappaleiden saamassa vastaanotossa, ja tällä kertaa aivan niiden uusimpien biisien voitoksi. Se on hieman yllättävää ottaen huomioon, kuinka ristiriitaisen ensireaktion puolitoista vuotta sitten julkaistu ”Shining”-albumi sai osakseen. Ovatko nuivat mielipiteet sittemmin kääntyneet plussanpuoleisiksi, vai ottiko uusimman levyn fanit asiakseen pitää keikalla erityisen suurta meteliä, mene ja tiedä. Vaikkei ”Shining” lukeudukaan omiin suosikkeihini, toimivat sen kompaktit ja iskevät biisit livenä varsin hyvin, ja tunnelman kannalta on aina parempi, jos keikkayleisö ei vieroksu uusimpia lauluja.

Terveiset Pate Mustajärvelle

Swallow the Sun esiintyi Tampereella lähes minuutilleen puolitoista tuntia, missä ajassa kuultiin kappaleita kuudelta bändin levyltä. Keikan keskivaiheilla kuultiin puoliakustisena yhtyeen lempeintä osastoa edustavat ”Pray for the Winds to Come” ja ”The Heart of a Cold White Land”, joiden vastapainoksi jysähti tietysti raainta säveltaidetta mallia ”Empires of Loneliness”. Jääräpäisen vähäpuheinen Mikko Kotamäki avasi kiitosten lisäksi sanaista arkkuaan sen verran, että omisti ”The Giant” -kappaleen viime tapaninpäivänä kuolleelle Pate Mustajärvelle. Muukin yhtye esiintyi pääosin vähäeleisesti, mitä nyt kitaristi Juho Räihä intoutui edes vähän riehakkaampiin otteisiin erityisesti soolojensa aikana. Vaikka jokaisen muusikon panos kuului keikalla selkeästi orkesterin yhteissoitossa, en voinut olla kiinnittämättä huomiota taustanauhalta tulleisiin koskettimiin. Edellinen Swallow the Sun -kosketinsoittaja Jaani Peuhu jätti yhtyeen vuonna 2021, minkä jälkeen bändi on kiertänyt viisikkona. Koskettimet ovat sen verran suuressa roolissa Swallow the Sunin musiikissa, että sen puolesta lavalle kaivattaisiin kiipparistia. Mahdollistaako budjetti tai bändikemiat sen on tietysti aivan oma lukunsa. 

Swallow the Sun ei ole urallaan pitänyt huomattavan pitkiä levytystaukoja, ja ahkerahko keikkailukin on maistunut bändille aina uusien julkaisujen myötä. Puolitoista vuotta sitten ilmestynyt ”Shining” osoittaa, että neljännesvuosisadankin jälkeen yhtyeellä on kykyä ja halua kehittyä ja viedä soundiaan uusiin suuntiin. Biisintekijä Juha Raivion tinkimätön musiikillinen visio on jokaisen albumin kohdalla lopulta voittanut fanit bändin puolelle, ja hyvästä syystä voi uskoa tilanteen jatkuvan juuri niin kauan kuin Swallow the Sun vain jaksaa suorittaa musiikillista tehtäväänsä.

Settilista:

1. Hope
2. Deadly Nightshade
3. Out of This Gloomy Light
4. Under the Moon & Sun
5. Don’t Fall Asleep (Horror, Part 2)
6. Pray for the Winds to Come
7. The Heart of a Cold White Land
8. Empires of Loneliness
9. Innocence Was Long Forgotten
10. MelancHoly
11. The Giant
12. Descending Winter
13. Swallow (Horror, Part 1)

Kuvat: OutoKuva