Tampere Metal Meeting rynnisti festarikartalle, osa 2/2

barathrum_tamperemetalmeeting2016Tampere Metal Meetingin toinen päivä lähti käyntiin kosteissa merkeissä – sillä perjantainakin uhkailleet sadepilvet kerääntyivät jälleen taivaalle.Tämähän on vain pukeutumis- ja asennekysymys, mutta sen verran täytyi ilmaa seurailla, etten ennättänyt paikalle ensimmäisen bändin soittaessa.

Sentenced-covereita esittävä oli jo päässyt lavalla vauhtiin, kun vihdoin sain luuni hilattua Ratinanniemeen. Suosikkirallini ”Nepenthe” tuli kuunneltua vielä bajamajojen kohdalta, mutta äkkiäkös siitä kirmasi näkemäänkin bändiä. Forever One on saanut buukattua melkoisen hyvin keikkaa, mikä näkyy myös sen alati kasvavassa varmuudessa. Hienosti coverit soivat Tampereellakin, ja aina on mukava kuulla myös yksittäisiä Sentencedin alkuaikojen biisejä. Muistakaa tämä yhtye myös Nummirockin keskiviikossa, jos ette coverointia ole vielä aikaisemmin päässeet todistaman. Luvassa on varmasti vähintään yhtä villiä menoa kuin Tampereella, sillä bändin esiintymisessä vauhtiakin piisaa.

Kyllähän nyt itseään kunnioittaville festareille täytyy saada ainakin yhden bändin verran nuoremman polven speed metalia; Tampere Metal Meetingissä sitä tarjoili . Tämä tunnin keikka mentiin jo niin lujalla vauhdilla, että vanha festarikävijä ei meinannut pysyä kyydissä. On kuitenkin hienoa nähdä, miten hyvin vauhtimetalli luonnistuu nuoremmalta polvelta. Erikoismaininnan saakoot myös vokalistin hienot viikset! Tällaista lisää, kiitos, vaikka pientä puutumista tunnin keikka jo yleisössä aiheutti.

jess and the ancient ones_tamperemetalmeetingJess and the Ancient Ones oli pienoinen outolintu festarin kattauksessa, vaikka se metallibileissä onkin jo tuttu bändi. Occult rockin uusi nousu ei saa itsessäni aikaan suuria riemunkiljahduksia, eikä sitä tehnyt tämäkään bändi, vaikka todistajalausuntojen mukaan oli tullut muutama tanssiaskelkin keikan aikana otettua. Täysin vastakkaisiin tunnelmiin siirryttiin tämän jälkeen, kun kakkoslavalle kipusi . Tuo bändi, jonka keikkaa saa aina odottaa pienellä jännityksellä. Luvassa voi olla joko helvetin tiukkaa settiä tai totaalista sekoilua. Jonnekin näiden kahden välimaastoon Barathrumin tämänkertainen keikka sijoittui. Keikalla saatiin heti alussa maistiainen tulevalta levyltäkin, ja toki Tampereen lauantaissa kuultiin mm. sellaisia klassikoita kuin ”Legions of Perkele” ja ”Last Day in Heaven”. Vokalisti Demonos Sovan esiintyminen oli tuttuun tapaan vähintäänkin värikästä, ja keikan lopulla yleisö sai osansa bändin veriannoksesta.

kalmah_tamperemetalmeeting2016Suomessa melkoisen harvoin nähtävä tuli ja lämmitti yleisön sydämet. Tarjolla oli aimo kattaus melodista tiluttelua ja jokseenkin hellyttävän oloisia murteellisia välispiikkejä. Väki tuntui tykkäävän kovastikin, ja pientä pittiäkin siellä saatiin aikaiseksi. Bändille oli annettu mielestäni hämmästyttävän lyhyt soittoaika, johon olisi hyvin voitu lisätä pieni pala seuraavan bändin slotista. Kalmah ei ollut ehkä festarin kovinta antia, mutta enpä kuitenkaan väittäisi, etten keikalla viihtynyt.

”Jälleen yksi A.D.-bändi”, muistan miettineeni, kun huomasin Tampere Metal Meetingin buukanneen Nocturnus A.D.:n. Kyseessähän on siis Nocturnus-yhtyeen raunioille kasattu yhtye, joka soittaa – niin – Nocturnuksen tuotantoa, vaikka bändin uudelleen kasaamisesta ei olekaan kyse. Mukana meiningeissäkin on vain yksi perustajajäsen. Oma innostukseni ei keikan aikanakaan kohonnut, vaikka selvästi soittajat olivat itse hyvinkin innoissaan – aivan kuten iso osa yleisöstäkin.

finntroll_tamperemetalmeetingLauantain parhaimman aktin titteli täytyy joka tapauksessa ojentaa suomalaisille, sillä Nocturnus A.D:n jälkeen tuli ja näytti, miten saadaan kunnon humpat aikaiseksi. Keikka päästiin aloittamaan vesisateessa, mutta tämä ei menoa ja meininkiä haitannut ollenkaan. Heti keikan ensitahdeista asti koko Ratinanniemi tuntui olevan liekeissä. Vaikka alue ja erityisesti lavan edusta ei kovin suuri ollut, niin ihan mukavan kokoinen pitti sinne saatiin pyörimään. Toimittajanretkukin meinasi joutua tuohon mukaan, mutta sai pidäteltyä itseään (ja juomaansa) sen verran, että ennustettavilta loukkaantumisilta vältyttiin. Finntroll kohtasi keikan loppupuolella teknisiä ongelmia, kun ensin loppui sointi toisesta kitarasta ja sitten koko bändiltä. Juomannoutotauon verran tämä vain kesti, ja vielä bändi pääsi soittamaan ”Trollhammaren”-rallinsa. Tässä on yksi todiste siitä, että Suomessa tehdään menevää metallia, joka saa jalan vispaamaan.

Tämän jälkeen alkoi vaivata jo pienoinen festariväsymys ja enteilevä kylmyyskin. Niinpä lauantai-illan ulkomaiset esiintyjät jäivät tällä kertaa lähes kokonaan välistä. Deströyer666:n keikkaa katselin vielä hetken aikaa, mutta vaikka bändi yleensä onkin tarjoillut oikein hyviä keikkakokemuksia, ajoi orastava palelu jättämään keikan kesken. Tiamat ei lähtökohtaisestikaan ollut itseäni innostanut, joten se sai suosiolla jäädä tällä kertaa kokonaan näkemättä.

Tampere Metal Meeting oli ainakin omasta näkökulmastani erittäin onnistunut tapahtuma. Ainakin Facebookissa on jo lupailtu festarille jatkoa myös ensi vuonna. Vaikka lähestyvä juhannus ja vain muutaman päivän festareitten väliaika hiukan tällä hetkellä kauhistuttaakin, niin varmasti olen paikalla Tampereella, jos kattaus on samaa luokkaa kuin tänä vuonna oli.

Teksti: Rudi Peltonen
Kuvat: Arto Lehtinen

 

 

Kommentoi julkaisua