Tampereella humpattiin ja tanssattiin Jäänmurtajan ja FM2000:n tahtiin
Perjantaina 7.4.2017 maailmalla tapahtui jos jonkinlaista ikävää ja huolestuttavaa. Mutta musiikki on aina sellainen asia, joka yhdistää ihmisiä ja tarjoaa niin viihdettä kuin tilaisuuden höyryjen päästämiseen puolin jos toisin. Niinpä Tampereen legendaarinen Jack The Rooster veti ihmisiä lähtemään kylmän kevätyön syliin ja saapumaan katsomaan, kun Jäänmurtaja ja FM2000 tarjoilivat annoksen äänekästä ja tarttuvaa metallia. Valitettavasti paikalle kanssani ei saatu valokuvaajaa ikuistamaan kekkereitä.
Kello 23 ihmisiä oli jo mukavasti paikalla. Juomaa ja ruokaa nauttivat ihmiset loivat silmäyksiä lavalla soundcheckiä tekevään, illan aloittavaan Jäänmurtajaan, joka mustiin pukeutuneena hääräili lavalla ja pisti mojovat soundit kuntoon ennen esiintymistään. Vaikka itse ravintolassa soikin Mötley Crüe, oli luvassa hieman raskaampaa musiikkia ja ei niin pörröisiä ja tälläytyneitä ihmisiä. Valot tummenivat, ja mystisen alkunauhan soidessa bändi seisoi dramaattisesti selin yleisöön. Hivenen haparoiva, puhtaalla kitarasoundilla soitettu intro pisti ”Tyttö nimeltä kuolema” -kappaleen käyntiin ja homman nimen selkeäksi. Kyseessä oli vaihtoehtometallia raskailla ja moderneilla soundeilla, suomeksi laulettuna.
Itselleni yhtye ei ollut täysin uusi. Olin todistanut bändin esiintymistä aikaisemmin Tampereella, tosin silloin se käytti nimeä Waltacunta. Sen lisäksi otin varaslähdön tälle keikalle käydessäni katsomassa bändin esiintymistä Tampere Music Challengessa samassa ravintolassa vain pari päivää aikaisemmin. Tummanpuhuva orkesteri otti lavaa haltuun ja oli jatkuvasti kontaktissa yleisöönsä. Saipa se hurmattua yhden ihmisen lavan eteenkin moshaamaan keikan ajaksi. Setti oli melko yhtenäinen, vaikka oli helppoa kuulla, mitkä kappaleet ovat uudempia ja mitkä niitä pitempään olemassaolleita. Kappaleet kuten ”Jäänmurtaja” ja ”Pulssi” ovat todella tarttuvia, ja niissä on ainesta yleisönhuudatukseen kelpaaviksi hiteiksi.
Mainos päättyy
Yhtye on kehittynyt huomattavasti niistä ajoista, kun näin sen viimeksi. Soitto on tiukentunut ja ja lavapreesens on kaikilla huomattavasti hiotumpaa ja läsnäolevampaa. Erityiskiitosta täytyy antaa bändin laulaja Lauri Juutille viihdyttävistä välispiikeistä sekä hauskasta ja omalaatuisesta lavaesiintymisestä. Bändin vedon aikana kuultiin paljon hyviä vitsejä, osittain ehkä hieman selvästi rocktähden ABC:stä napattuja maneereja ja ylipäätään viihdyttävää esiintymistä. Rumpalin toivoisi ottavan soittaessa fyysisesti parempaa ryhtiä, sillä soittajan ryhti vaikuttaa huomattavasti itse kappaleiden ryhtiin. Laulajan ääniala on ehkä hivenen rajoittunut ja biisit vielä hieman karkeita kulmistaan, mutta nämä ovat vain sivuseikkoja. Konsertin aikana moni hymyili ja näytti viihtyvän, mikä on tärkeintä. Jäänmurtaja on hyvä live-bändi juuri läsnäolonsa ja viihdyttävyytensä vuoksi. Suosittelen ehdottomasti bändin keikoilla käyntiä.
Mikäli yleisön joukossa oli joku, joka ei vielä tuntenut FM2000:n musiikkia etukäteen, oli edessä varmasti monella tapaa yllättävä ilta. Heti hieman klezmer ja Balkan -tyylisen alkunauhan aikana väki saapui lavan eteen tanssien ja selvästi valmiina pitämään hauskaa. Niinpä kun ”Juvatukka” pärähti käyntiin, olivat ihmiset silminnähden innoissaan ja heti täysillä mukana. Bändi kuulostaa livenä valtavalta, ja energia oli todellakin käsinkosketeltavaa niin yleisön kuin lavankin suunnalla.”Kinukin” aikana lähti hillitön letkajenkka marssimaan ympäri ravintolaa bändin mielipuolisen humpan ja metallikaahauksen tahdissa, kun taas ”Ilman Kenkiä” sai väen nostamaan maiharit kattoon kuin Kaija Koo konsanaan.
Kaikki kolme uutta singleä tulevalta ”Hubba Buba Rehab” -albumilta pääsivät settilistaan, ja väki tunsi ne jo kuin omat taskunsa. Bändiltä taittui niin ”Mustan Pepen” bossa nova -kompit kuin ”Sairaanhoitajien” ja ”Piri-Hannan” punk-kaahailut. Se henkilö, joka ei bändiä ollut aikaisemmin kuullut, sai eteensä hardcore-musiikin voimalla ja intensiteetillä esitettyä mäiskettä, joka kuitenkin hakee vaikutteita slaavilaisesta musiikista ja ihan koto-Suomen humpasta. Hittejä ei keikan aikana säästelty, vaan ”Hans Ali Hassan” sekä yleisön villiinnyttänyt ”Kuolema” onnistuivat bändiltä luontevasti ja varmalla otteella. ”Minäminä -laulu” sai viimeistään liikettä töppösiin blast beatin ja liki black metal -tyylisen tremolo-kuvion piiskatessa ääniaalloillaan mukana tohkeissaan karjuvaa yleisöä.
Mainos päättyy
Värikäs yhtye otti lavan täysillä haltuun, ja erityisesti laulaja Antti ”Rota” Junttila pisti parastaan selvästi yhtä innoissaan kuin lavan edessä hullun lailla tanssiva ja moshaava yleisö. Bändin ote oli varma ja ammattimainen sallien mukaan kuitenkin tyylinsä vaatimaa rosoa sekä tanssahdeltavaa letkeyttä. Settilista ei sisältänyt varsinaisia yllätyksiä muutoin kuin uusien singlejen puolesta, jotka kuitenkin olivat jo yleisöllä hallussa. Saatiinpa myös kuulla, että pian yhtyeeltä olisi luvassa lisää uutta materiaalia.
Tunnin kestänyt setti päättyi hikisten ja kaikkensa antaneiden muusikoiden vastaanottamiin taputuksiin ja encore-huutoihin. Valitettavasti bändi ei enää soittanut lisää kappaleita, mutta otti aikansa kätellessään ja jutellessaan faneilleen. Maagisen energian ja hauskanpidon täytteinen ilta kääntyi lopulta yöhön. Molemmat bändit antoivat kaikkensa ja saivat ihmiset hymyilemään ja tanssimaan. Uskon, ettei joukossa ollut ketään, joka ei olisi viihtynyt. Osa ihmisistä jäi vielä nauttimaan virvokkeista ja hyvästä seurasta, kun osa poistui hiljaiseen ulkoilmaan kohti kotiaan, pois Tammerkosken kohinasta.
Mainos päättyy
Raportti: Samuel Järvinen