Tampereen festarikesän kohokohta – Tuhdimmat tahdit osa 2/2
Tuhdimpien tahtien jälkimmäinen päivä valkeni yhtä aurinkoisena kuin ensimmäinenkin. Michael Monroen soittaessa osuuttaan ei vielä ollut tietoakaan loppupäivän fiiliksiä rokottavasta sateesta. Tämä aikoinaan Hanoi Rocksin keulilla kannuksensa hankkinut elävä rocklegenda nauttii edelleen mittavaa suosiota ja arvostusta, eikä kumpaakaan näistä tarvinnut ihmetellä Tuhdimpien tahtien keikkaa katsoessa. Monroe on pitänyt esiintymiskunnostaan esimerkillistä huolta, ja taustayhtyeensäkin ollessa tehtäviensä tasalla ei lopputulosta voinut kuin ihailla. 63-vuotiaan Monroen vauhtia eivät vuodet ole vielä liiemmin verottaneet, vaan mies jaksoi esiintyä koko keikan ajan tutulla sähäkkyydellään. Vajaan tunnin settiinsä mies mahdutti niin soolomateriaaliaan kuin covereitakin, ja keikalla kuultiin muun muassa kappaleet ”Don’t You Ever Leave Me”, ”Last Train to Tokyo” ja ”’78”. Fanien pettymykseksi Michael Monroe ei käyttänyt kokonaan hänelle budjetoitua tunnin soittoaikaa, ja encorea vaatineet kuulijat saivat tyytyä vain laulajatähden vuolaisiin kiitoksiin.
Festarilauantain toinen esiintyjä oli vuonna 2019 perustettu Moon Shot. Tämä kaksi albumia julkaissut rockryhmä ei pienestä yleisökadosta päätellen ole vielä onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa suuren yleisön tietoisuudessa ja sydämissä, mikä ei bändin menoa kuitenkaan hidastanut. Moon Shotin muusikot ovat aikaisemmin vaikuttaneet yhtyeissä kuten Lapko, Disco Ensemble ja Children of Bodom, joten kokemusta ja osaamista sekä näistä seuraavaa itseluottamusta tältä porukalta löytyy. Itsevarmuus ei kuitenkaan missään vaiheessa lipsunut ylimielisyyden puolelle, vaan koko ryhmä laulaja Ville Maljan johdolla esiintyi kunnioitettavalla antaumuksella. Moon Shotilla tuntui olevan jaettu missio vakuuttaa yleisö ydinolemuksestaan, joka Maljan mukaan tiivistyy sanoihin vilpittömyys ja rehellisyys. Moon Shotin kuuteenkymmeneen minuuttiin puristamat kolmetoista mieltäylentävää rallia vakuuttivat ainakin yllekirjoittaneen, ja yleisön vastaanotosta päätellen bändin kelkassa on nyt enemmänkin uusia Moon Shot -käännynnäisiä.
Kurjan sään ohella Tuhdimpien tahtien jälkimmäisen päivän pettymyksiin lukeutui Ile Kallion jääminen pois Black Devilsin kokoonpanosta. Kyseisen rock-yhtyeen ohjelmisto painottuu vahvasti Hurriganesin biiseihin, joten olisihan Kallio ollut oikeassa paikassa bändin kanssa lavalla, mutta sairastuminen pilasi sen ilon tällä kertaa. Koko Black Devils -keikkaa ei Kallion puuttuminen sentään pilannut, vaan nelihenkinen ryhmä soitti hyvin svengaavan setin pääasiassa Hurriganes-klassikoita. Kitaristit Matti Kähkönen ja Janne Louhivuori, basisti Tero Salminen ja laulaja-rumpali JP Kakkola saivat yleisössä aikaan positiivistä liikehdintää, ja keikka onnistui puhuttelemaan jopa kaltaistani Hurriganes-noviisia. Parhaiten Black Devils tuntui uppoavan yleisön varttuneempaan osaan.
Kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ja kahdentoista studioalbumin ikään ehtinyt ruotsalaispumppu Hardcore Superstar sai tehtäväkseen kirkastaa suomalaisfanien mielet alkavan sateen synkistämässä iltapäivässä. Tässä bändi onnistuikin paremmin kuin hyvin, sillä rautaisella ammattitaidolla soitettu hard rock sai lisäpotkua laulaja Joakim Bergin tinkimättömästä esiintymisestä. Lauluosuuksiensa ohella mies piti jatkuvalla yleisön huomioimisella huolen siitä, ettei festariväen osallistuminen päässyt herpaantumaan. Yleisön osallistuminen saavutti huippunsa keikan loppupuolella, kun viisikymmentä vuotta täyttäneelle rumpali Johan Reivénille laulettiin porukalla hyvää syntymäpäivää. Keikka huipentui takuuvarmaan täsmäiskuun ”You Can’t Kill My Rock ’n Roll”, jonka jälkeen kaksipäiväinen tapahtuma alkoikin olla jo ehtoopuolellaan.
Vielä ennen viimeisiä kumarruksia Tuhdimpia tahteja oli silti tarjolla vielä kolmen bändin voimin. Turmion Kätilöiden valoshow oli yksi viikonlopun näyttävimmistä, ja kolmentoista biisin setti raudanlujaa konemusiikkimetallia takasi, että käsillä oli kesän pirullisin diskotapahtuma. Yhtyeen viime vuonna ilmestynyt ”Reset”-albumi oli edustettuna neljän biisin voimin, ja vanhemmista jytinöistä mukana olivat muun muassa ”Sikiö” ja ”Tirehtööri”. Turmion Kätilöt keräsi lavan edustalle yhden viikonlopun suurimmista yleisöistä, jolle tuntuivat kelpaavan kaikki yhtyeen tarjoamat vereslihaiset herkkupalat.
Hyvän musiikin ohella sateen kastelemaa juhlakansaa pyrittiin piristämään myös alennetuilla juomahinnoilla, kun ennen viimeisinä esiintyneitä artisteja oluet ja lonkerot sai tavanomaista huokeammin. Niiden voitelemana kelpasi yleisön fiilistellä Battle Beastia ja Blind Guardiania, joista ensiksi mainittu aloitti settinsä iltayhdeksältä. Battle Beastista on kasvanut vuosi vuodelta alati laajenevan kansanosan suosikki, ja nyt ovat hommat jo niin isollaan, että bändi on marraskuussa soittamassa tähänastisen uransa suurimman pääesiintyjäkeikan Tampereen Nokia Arenalla. Tuota spektaakkelia silmälläpitäen Tuhdimmilla tahdeilla koettu veto toimi mitä parhaimpana kielenkostuttajana, sen verran korkealla tasolla tuntuu orkesteri tällä hetkellä operoivan. Kaikki oli taistelupedon paletissa kohdillaan alkaen settilistasta ja päättyen maailmanluokan show’hun lavasteineen, pyroineen ja pommeineen. Bändi sai yleisöltä viikonlopun hurmioituneimman vastaanoton, eikä suotta. Yhtye julkaisee lokakuussa seuraavan albuminsa ”Steelbound”, jolta settiin nostettu ”Last Goodbye” pureutui tajuntaan kertalaakista.
Happy hour -tarjouksista ja Blind Guardianin lupaamasta korvakarkista huolimatta merkittävä osa festariväestä oli saanut sateesta tarpeekseen saksalaisten tullessa soittovuoroon. Orastavasta yleisökadosta huolimatta saksalaiset soittivat juuri niin itsevarman ja laadukkaan keikan kuin yli 40 vuotta toimineelta bändiltä sopi odottaakin. Laulaja Hansi Kürsch alleviivasi useaan otteeseen, kuinka heidän laatimallaan biisikattauksella ei voisi epäonnistua. Aika harvassa ovat ne artistit, jotka voivat tällaista pöyhkeilyä harrastaa kuulostamatta edes hieman vastenmielisiltä, mutta Blind Guardianin tapauksessa omakehu oli ansaittua. Tunnin ja viidentoista minuutin setissään Blind Guardian johdatteli yleisön voimametalliseen fantasiamaailmaansa, jossa tunnelmat vaihtelivat uhmakkaasta aggressiivisuudesta akustiseen hempeilyyn. Yhtye esiintyi nyt ensimmäistä kertaa urallaan Tampereella, ja mukaansatempaavilla kappaleillaan bändi sai puserrettua jäljelle jääneestä yleisöstä viimeiset yhteislaulun rippeetkin. Blind Guardianin setti ja koko festivaali tuli loppuunsa eeppisen ”Valhallan” tahdeissa, ja jäähyväisten koittaessa olo todellakin oli täyttynyt kuin matkansa ansiokkaasti päättäneellä soturilla ikään.
Kokonaisuutena Tuhdimmat tahdit vuosimallia 2025 oli onnistunut tapahtuma huolimatta yllättävästä siirtymästä Eteläpuistoon. Ensi vuonna tahtien on määrä palautua vanhalle paikalleen Ratinanniemeen, ja liput noihin juhliin ovatkin jo myynnissä. Itselleni tämä oli jo kolmas peräkkäinen vuosi Tuhdimpia tahteja, joten voi hyvinkin olla, että perinne tulee tulevaisuudessa jatkumaan jo vanhasta muistista. Ja tietysti rakkaudesta raskaampaan musiikkiin, jota nämä festarit ovat ansioituneesti tarjoilleet jo vuosikaudet.
Kuvat: OutoKuva