Tanssilattialla oli tungos – Samuli Putro tunnelmoi Joensuun illassa

Samuli Putro teki sen taas. Kyseisen lauseen voisi kuulla lähes kenen tahansa NHL- puolustajan epätoivoisena älähdyksenä Connor McDavidin veivatessa hänet jälleen kahville ja joulutortulle. Puolustaja tietää, mitä on vastassa, mutta on silti vailla mahdollisuuksia estää. Luojan kiitos taiteen kohdalla ilmiö on positiivisempi eli saimme nauttia Putron kohdalla laadukkaasta lopputuloksesta korkeista odotuksistamme huolimatta. Joensuun pimentyneessä illassa hän oli varma, hyvällä tavalla yleisölle vittuileva, sen vaivattomasti ottava ja laadukkaan keikan katsojille tarjonnut artisti. 

Keikan kokonaisuus oli selkeän kahtiajakoinen: suurin osa ajasta oltiin rauhallisen turvallisissa tunnelmissa. Yleisö kuunteli mitä laulettiin. Aina kun Putro halusi niin pienikin ele sai yleisön lähtemään mukaan, aloittamaan rytmikkään taputuksen tai yhtymään tuttuihin lauluihin mukaan.

Alkuvuonna ilmestyneen ”Ikävä mummoa” -albumin laulut ja vanhat, jo klassikoiksi muodostuneet kappaleet vaihtelivat setissä sulassa sovussa pääpainon ollessa uusissa lauluissa. Näitä tutummat kappaleet, kuten ”Se täydellinen” ja ”Totutusta poiketen” täydensivät. Uusimmalta levyltä todennäköisesti eniten Spotify-soittokertoja saanut ”Kakarat” innoitti yleisön yhteislauluun jo ensimmäisten säkeiden ajan. Putro lausahti mikkiin “no jopas on meininkiä”  iloista yllätystä äänessään ja ”Kakarat” oli ensimmäinen kova tunnelman kohottaja Kerubin illassa. 

Hiukan puolenvälin krouvin jälkeen Putro tarjosi Joensuulle uuden sovituksen vanhasta tutusta laulusta ”Älä sammu aurinko”. Kappale muodosti ihanan vastakkainasettelun sateisen, pimeän ja kaamokseen hiljalleen vaipuvan Itä-Suomen kanssa. Ennen biisiä artistilla oli pientä jännitystä ilmassa, kuinka uusi sovitus sujuu. Yleisö piti siitä ja vähemmän yllättäen kappaleen kohta ”Ilosaari loppuunmyytiin jo” herätti osuvasta sijainnistaan johtuen yleisön mukaan lauluun. Samuli Putroa lainaten uusi versio “meni ihan vitun hyvin”. Tähän voin yhtyä! 

Keikan loppupuoli olikin sitten hittiä toisensa perään. Kuitenkin eräs laulu muutti tunnelman täysin. Kappaletta aiemmin oltiin kollektiivisesti kieltäydytty antamasta Putrolle, vaikka hän todella hyvin maanitteli yleisöä ”Anna nyt” -biisillä. Pohdittiin elämän pelkäämisen turhuutta lopun hienon nostatuksen voimin, kun ”Mitäpä jos” kuului ja sukelsimme kiusaamisen maailmaan artistin tarjoillessa yhden suurimmista hiteistään ”Milloin jätkät tulee”. 

Tämän bailausosuuden jälkeen ”Elämä on juhla” hiljensi salin täysin. Ei ääntäkään. Vain Samuli Putron rauhallinen ja herkkä tulkinta. Todella harva kappale muuten yltää tuohon. Kuin taikaiskusta tunnelma muuttui ja kaikki vain kuuntelivat. Tässä laulussa on jotain, mikä hiljentää. Vetoaa syvälle ihmisyydessä, käsitykseen elämän rajallisuudesta. Samassa laulussa kuuluvat niin elämän keskeneräisyys, arki kaikessa karuudessaan yhdistyen elämän mieleenpainuviin hetkiin. 

Samuli Putro kera upean bändin tarjosi mieleenpainuvan illan, jossa keskiössä oli kuunteleminen. Koskettavat kappaleet toivat toivoa synkkiin aikoihin, nostivat esille elämän kipupisteitä ja nuoruuden riemullista hölmöilyä. Lopulta, ne muistuttivat meitä siitä tärkeimmästä: pidetään huolta toisistamme.

Settilista:

• 1. Silti löysin sut
• 2. Tanssilattialla on tungos
• 3. Kuka tahansa kelpaa
• 4. Se täydellinen
• 5. Kakarat
• 6. Iltaisin, aamulla, päivittäin
• 7. Ota syliisi (Nick Cave cover, alkup. into my arms)
• 8. Älkää unohtako toisianne
• 9. Ilmasta tehtyjä
• 10. Älä sammu aurinko
• 11. Totutusta poiketen
• 12. Muuttolaatikot
• 13. Mitäpä jos
• 14. Milloin jätkät tulee
• 15. Anna nyt
• 16. Elämä on juhla
• 17. Tavalliset hautajaiset

Kirjoittanut: Markus Raatikainen

Kuvat: Juuso-Valtteri Kivimäki