Tarja Turusen ja Torsten Stenzelin visioima projekti on ottanut muotonsa – arviossa Outlandersin debyyttialbumi

Jos jonkin musiikin voi sanoa herättävän kuvia mielessä, jopa maisemia, niin Outlandersin debyyttialbumin. Tarja Turusen ja Torsten Stenzelin visioima projekti on saavuttanut pisteen, jossa vuosien uurastus on kulminoitunut yli tunnin mittaiseksi harmonioiden ja melodioiden maailmaksi. Ja kun albumilla kuullaan lukuisten kitaristien kuten Joe Satrianin, Marty Friedmanin ja Ron ”Bumblefoot” Thatia kitarankäsittelyä, muotoutuu kokonaisuudesta entistä kiehtovampi.

Outlandersin esikoispitkäsoitto ei ole tavanomainen albumi. Pitkäsoitto on kirjo kappaleita, joita yhdistävät Turusen lauluosuudet, Stenzelin ohjelmoinnit ja vierailijoiden kitaransoitto. Muuten kappaleet on toteutettu hyvin lavealla otteella, minkä seurauksena pitkäsoitolle mahtuu monenlaisia tunnelmia. Albumin aloittava nimikkokappale on lähes hypnoottinen, ja Turusen lauluosuudet kohottavat sen kertosäkeistöjä upeisiin mittoihin. Kappaleella kuullaan albumin ainoat suomenkieliset lyriikat, jotka ovat filosofisuudessaan hyvin ajatuksia herättäviä ja kauniita.

Nimikkokappaleen jälkeen ”Closer To The Sky” tuo pöydälle 90-luku vivahteiset diskomelodiat, joita kuullaan albumilla lisääkin. Vaikka ”Closer To The Sky” on melankolinen, jää se väistämättä ”The Cruellest Goodbye” -kappaleen varjoon. Pelkistetysti soivat koskettimet ja akustinen kitara saavat vahvan kontrastin voimakkaista kertosäkeistöistä, joista suorastaa lehahtaa lämpöä. ”World In My Eyes” on sitä vastoin menevämpi kappale, jota sävyttävät vahvasti diskomaiset melodiat ja Turusen matalampi äänenkäyttö.

Turunen ja Stenzel ovat selvästi halunneet antaa kappaleille tarpeeksi tilaa hengittää. Sävellyksiä ei ole ahdettu täyteen, vaan tunnelmien on annettu elää rauhassa ja kasvaa. Myös kitaristien osuudet tukevat sitä ja ovat tärkeässä osassa äänimaisemia. Levollisuuden ja harmonisuuden lisäksi monia kappaleita leimaa 90-luku vivahteisuus, mikä on taatusti ollut täysin tietoinen valinta. Kyseinen vivahteisuus antaa kappaleisiin persoonallisen sävyn. ”The Sleeping Indian” solahtaa myös saumattomasti osaksi jatkumoa mutta erottuu miespuolisen henkilön puheosuuksien puolesta. Myös ”Land Of Sea And Sun” herättää huomiota pitkälti Turusen upean äänenkäytön ansiosta.

Teokset muuttuvat seitsemännen kappaleen jälkeen huomattavasti instrumentaalisimmiksi, jolloin Turusen lauluosuudetkin painottuvat pitkälti korkeuksiin kapuaviin lauluosuuksiin. Kappaleiden sanoitukset eivät nouse enää samalla lailla esiin, vaan musiikin annetaan puhua puolestaan. Pitkäsoiton loppupuolelta erityisesti afrikkalaisvivahteinen ”Echoes” herättää kiinnostusta.

Outlandersin nimetön debyyttialbumi yltää kestonsa puolesta lähes puolentoista tunnin mittaan. Pitkäsoiton alkupuolelle on sijoitettu tarttuvampia teoksia, kun puolestaan albumin loppupuoli koostuu selvästi tunnelmoivammasta ulosannista. Albumin intensiivisyys ei kanna aivan loppuun saakka, mikä menee osittain sen instrumentaalisuuspainotteisuuden piikkiin. Pitkäsoiton loppupuolella kuultava kauniilla viheltelyllä alkava ”We Own This Sky” ei onnistu ihmetyttämään kaikessa mahtipontisuudessaan sen suuremmin, mistä huolimatta Outlandersin esikoisalbumi sisältää monta hienoa hetkeä ja levollisuutta, jonka äärelle tekee mieli palata.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen