”Tärkeämpää on keskittyä bändin ja soundin kehitykseen” – haastattelussa Caliban-kitaristi Marc Görtz
Kuinka vuosi on bändin osalta alkanut?
Marc Görtz: Lähinnä olemme ottaneet hieman vapaa-aikaa saatuani uuden levyn miksaamisen ja masteroinnin valmiiksi joulukuun lopuilla, jonka jälkeen soitimme vielä muutaman keikan. Tämän jälkeen olemme ottaneet vapaa-aikaa, sillä puolen vuoden äänityksien jälkeen kaikki tarvitsi hieman taukoa.
Mainos päättyy
Muusikot pyrkivät usein uutta musiikkia tehdessään ylittämään itsensä. Levyn ollessa jo teidän yhdestoista, kuinka vaikeaa tämä oli tällä kertaa?
Marc Görtz: Kaikkihan aina sanoo tulevan levynsä olevan paras ja raskain, mutta mielestäni sitä ei tarvitsisi erikseen sanoa, sillä ei ole järkeä julkaista levyä, jos sen ei koe olevan bändin paras. Mielestäni tärkeämpää on keskittyä bändin ja soundin kehitykseen. Toki sen täytyy olla aiempaa parempi, ja pyrimme olemaan toistelematta itseämme lisäämällä musiikkiimme uusia elementtejä ja soundeja. Ymmärrän toki siis, mitä haet takaa, mutta pyrin itse olemaan ajattelematta sitä, sillä jos kokisin että jokin ei ole tarpeeksi hyvä, en julkaisisi sitä. Loppujen lopuksi en ota asiasta paineita.
Levy on tuotannollisest hyvin erilaisen kuuloinen aiempiin verrattuna. Kuinka tärkeä koette tuottajan olevan?
Mainos päättyy
Marc Görtz: Tuotannollisesti levy on erilainen, sillä olen aina tuottanut levyt yhteistyönä ystävämme Benny Richterin kanssa, mutta tällä kertaa halusimme keskittyä kovasti lauluihin. Levy on ensimmäinen, jolla laulajamme Andreas Dörner laulaa kaiken itse, sillä aiemmin hän on jakanut laulusuorituksia kitaristimme Denis Schmidtin kanssa. Benny keskittyi tuotannossa lauluosuuksiin, ja palkkasimme myös laulucoachin tätä varten, ja he keskittyivät intensiivisesti tähän. Soundien suhteen halusin levyn olevan hieman karumpi ja iskevämpi kuin ”Gravity”, ja äänitin lähes kaiken itse kotona. Aiemmin minulla on ollut joku mukana selittämässä, miltä levyn tulisi kuulostaa, joten oli paljon helpompaa tehdä se vain itse. Miksaaminen ja äänittäminen oli siis helpoin osuus, sillä pystyin työstämään sitä omana aikanani. Moni kannusti minua tekemään näin, sillä olen aiemmin ollut hyvin epävarma siitä, miltä levytyksemme kuulostavat.
Ymmärtääkseni pyrit siis saamaan levyn kuulostamaan siltä, kuin soittaisitte livenä. Onko asia näin?
Marc Görtz: Kyllä, halusin mukaan karun ja suoran tunteen joka välittyy livenä. ”Gravity” on näin jälkikäteen kuunneltuna hieman liiankin likainen soundeiltaan. Pyrin siis saamaan mukaan samaa tunnetta, joka välittyy livenä soittaessa lisäämällä hieman matalempia taajuuksia. Mukana on paljon kitararaitoja ja kosketinosuuksia, joiden halusin kuuluvan selvästi. Tätä kaikkea olikin hieman hankalaa yrittää selittää kenellekään.
Huomasin levyllä olevan hieman enemmän puhdasta laulua kuin ”Gravity”-levyllä. Pyrittekö levyä tehdessä venyttämään rajoja ja tekemään musiikista entistä monipuolisempaa?
Mainos päättyy
Marc Görtz: Tuo oli päätavoitteemme, josta levyn nimikin itseasiassa tulee. Halusimme saada raskaista osista raskaampia ja melodisista melodisempia, joten vaihtelua on levyllä enemmän. Se tekee asioista kiinostavampia ja monipuolisempia, ja tämä kaikki oli huomattavasti helpompaa saavuttaa laulajamme tilanteen myötä. Tämä vaikutti myös paljon instrumentaalisiin osuuksiin, sillä nyt meidän ei tarvitse vaihtaa laulajaa uudestaan ja uudestaan vaan kaiken laulaa yksi henkilö. Andin laulu ei myöskään ole kovin pehmeää, vaan tuntuu välillä olevan puoliksi huudon puolella, jota halusimme käyttää hyväksi.
Yleisesti muusikoiden musiikkimaut tuntuvat vaihtuvan vuosien myötä. Onko teidän musiikkimakunne muuttunut bändin alkuaikojen jälkeen ja vaikuttaako se nykyiseen musiikkiinne?
Marc Görtz: Toki jos kuuntelet ensimmäistä muutamaa levyämme ja siirryt siitä ”Gravityyn” tai ”Elementsiin”, niiden välinen ero on suuri, mutta yksitellen järjestyksessä kuunneltuna huomaa hyvin niiden läpi kulkevan kehityksen. Mielestäni jos kuuntelee ensimmäistä levyämme saattaa huomata, ettemme osanneet tuolloin oikein soittaakaan! Halvemmat tuotantoarvotkin saavat vanhan materiaalin kuulostamaan karulta, ja omalla tavallaan se myös vie huomion pois kaikista virheistä, mitä musiikillisesti nuorina teimme. Aloitimme bändin jo kouluaikoinamme, ja vuosien myötä pääsimme soittamaan enemmän livenä ja kehittymään. Keskivaiheilla Roadrunner -levy-yhtiön kautta julkaistut levyt ovat mielestäni heikoimpia, sillä ne eivät nykyään juuri ole makuuni. Esimerkiksi pidän näitä ennen julkaistusta ”Shadow Hearts”-levystä paljon enemmän. Toki levyt tuntuivat oikeilta julkaisuhetkenä, mutta nykyisin en niistä juuri välitä. Mutta jostain syystä saan ”Gravity” ja ”Elements”-levyistä samoja tunteita kuin siitä, minkä takia ”Elementsilta” löytyy kaksi uudelleenäänitettyä kappaletta levyltä. En osaa juuri selittää asiaa, mutta jotenkin näiden levyjen luominen on tuntunut hyvin samanlaiselta, etenkin raskaiden osuuksien kohdalla.
Sanoisitko muutoksen olevan myös välttämätöntä bändille?
Mainos päättyy
Marc Görtz: Ehdottomasti. Tykkäämme kehittyä ja siirtyä eteenpäin tyylimme suhteen, enkä ilman sitä uskoisi olevamme tässä juuri nyt. Tämä pitää menon tuoreena ja uutena bändillekin, sillä jos olisimme tehneet samaa hommaa 20 vuotta, uskoisin meidän tylsistyneen ja perustaneen muita bändejä. Monelle bändille käy näin, mutta me emme jämähtäneet vastaavasti.
Koetteko bändin fanikunnan kuitenkin rajoittavan tätä, että ette voi kuitenkaan tehdä aivan mitä huvittaa?
Marc Götz: Aina löytyy niitä ihmisiä, jotka valittavat siitä, että bändi ei kuulosta samalta kuin ensimmäisellä tai toisella levyllä. Mielestäni oli huvittavaa lukea arvostelua uudesta levystä eräällä saksalaisella sivulla, jossa levylle annettiin huono arvosana sen takia, että olimme heidän mielestä kehittyneet liikaa alkuaikojen edelläkäymisen jälkeen. Päädyin tutkimaan asiaa hieman, ja he olivatkin antaneet näille vanhemmille levyillemme vielä huonompia arvosanoja! Toki myös ymmärrän tämän, sillä on bändejä, joiden levyistä olen pitänyt ja jotka ovat sen jälkeen kehittyneet, enkä juuri pidä heidän senjälkeisestä materiaalista. Keikoillamme tuntuu aina olevan ne pari tyyppiä, jotka pyytävät materiaalia ensimmäiseltä levyltä, mutta sitten kun sitä soitamme, 99.9 % yleisöstä ei tiedä yhtään, mitä oikein soitamme! Uskoisin, että bändin nykyisten nuorempien fanien voikin olla hankalaa kuunnella vanhoja levyjämme. Aina tulee siis olemaan niitä, jotka sanovat ensimmäisen levyn olevan paras ja niitä, jotka kuuntelevat koko tuotantoamme ja pitävät levyjen läpi kulkevasta kehityksestä. Ehkä ensimmäisen ja viimeisimmän levyn välinen ero on liiankin suuri.
Teidän osaltahan muutos ei kuitenkaan ole ollut niin suuri kuin esimerkiksi Bring Me The Horizonin kohdalla.
Marc Görtz: Totta, he ovat lyhyemmässä ajassa kulkeneet suuremmasta ääripäästä toiseen ja ihmiset kuitenkin pitävät siitä. Linkin Park on toinen hyvä esimerkki tästä, mutta en kuitenkaan sanoisi meidän muutoksen olevan läheskään yhtä suurta luokkaa!
Uudella levyllänne kuullaan vierailevana artistina muun muassa Thy Art Is Murderin CJ:tä. Miten prosessi tämän suhteen toimii osaltanne, sävellättekö ensin kappaleen johon koette sitten tarvitsevanne jonkun vierailemaan vai kuinka?
Marc Görtz: Se on aina tapahtumakohtaista, sillä tälläkin levyllä on kolme kappaletta, joilta löytyy vierailijoita, joista kukin päätyi mukaan eri tavalla. Esimerkiksi CJ päätyi ”Before Later Becomes Never”-kappaleelle, sillä halusin muuten melko tunnelmallisen kappaleen väliosassa irrotella kunnolla. Halusin erottaa tätä kappaletta muista osista vielä enemmän, ja juuri kappaleen äänittämisen aikoihin soitimme keikan Thy Art Is Murderin kanssa. Olemme kiertäneet paljon yhdessä, joten keikan jälkeen chillailimme ja kysyin häneltä asiasta ja hän piti ajatuksesta. Näin tämän osalta kävi. Sitten on Brian (”Head” Welch) Kornista ja Love and Deathistä ”Masquerade”-kappaleella, jossa on hyvin nu-metalmainen tunnelma. Soitimme heidänkin kanssaan, ja koko homman onnistuminen oli suuri asia minulle, sillä kasvoin heidän musiikin parissa. Sitten on vielä kolmas, saksankielinen kappale (”Ich Blute Für Dich”), jolta löytyy kaksi vierailijaa (Nastyn Matthias Tarnath ja Eskimo Callboyn Sebastian ”Sushi” Biesler), joista kumpikin ovat hyvin läheisiä ystäviämme. Tämän kappaleen sävelsimme heidän kanssaan, sillä toinen heistä oli vokaalicoachina ja tuotin hiljattain Nastyn uusimman levyn, joten pyörimme paljon heidän kanssaan. Huomasin sen kappaleen kuulostavan hieman tylsältä, joten kysyin heiltä, jos he haluaisivat laulaa kappaleella, ja he pitivät sitä hauskana ideana, joten päädyimme säveltämään kappaleen vokaalipuolen heidän kanssaan. Jokainen näistä kappaleista syntyi siis eri tavalla.
Eli sille on aina erilainen prosessi?
Marc Görtz: Kyllä, mutta emme koskaan sävellä kappaletta vierailijoita ajatellen, vaan jos tuntuu siltä, että valmiiseen kappaleeseen saisi jotain lisää, kysymme heitä kappaleen ollessa valmis. Saksankielisessä kappaleessa homma oli hieman eri, mutta muiden kahden osalta kappaleet olivat jo sävelletty, kun pyysimme heitä mukaan vierailijoiksi.
Näin lopuksi ennen seuraavaan haastatteluusi siirtymistä, mitä tulevaisuudessa odottaa Calibanin osalta? Ette ole ainakaan Suomessa hetkeen käynyt.
Marc Görtz: Tällä kertaa julkaisemme levyn hieman myöhemmin vuodesta kuin normaalisti, joten soitamme ensimmäisen varsinaisen suuren kiertueen levyn tiimoilta vasta syksyllä festarikauden jälkeen, jolloin uskoisin meidän päätyvän Suomeenkin. Siellä soittamamme keikat ovat aina olleet hienoja!
Mikäli oikein muistan, teidän viimeisin keikkanne Suomessa oli vasta ensimmäinen headliner-keikkanne, joten olisi kova aika tulla uudestaan!
Marc Görtz: Pidän paljon siitä klubista, jossa olemme siellä soittaneet, mikä sen nimi olikaan?
Nosturi.
Marc Görtz: Juuri se, rakastan sitä klubia! Kerran siellä Machine Headin kanssa ollessa soitimme jossain muualla, mutta joka kerralla sen jälkeen olemme soittaneet siellä.
Tuo keikka taisi olla aikanaan Kulttuuritalolla. Olen itse tainnut nähdä kaikki Suomen keikkanne ja haastatellutkin teitä, joten saattaisit tunnistaa minut jos näkisit kasvoni!
Marc Görtz: Mahtavaa, ilmoita meille jos tulet keikallemme, jos sinne päädymme tulemaan!
Kiitokset haastattelusta ja onnea tulevaisuuteen!
Marc Görtz: Kuten myös, toivottavasti näemme siellä!
Haastattelu: Arto Mäenpää
Teksti: Thomas Frankton