Tarttuvia riffejä, eeppisiä kuoroja ja elokuvamaisia syntikoita, jotka saavat tuntemaan isänmaallisuutta fiktiivistä kääpiövaltakuntaa kohtaan – arviossa Wind Rosen ”Trollslayer”

Italialaisen power metal -yhtye Wind Rosen uusin albumi ”Trollslayer” jatkaa yhtyeelle hyvin tuttua kääpiömetalliksi nimettyä linjaa. Käytännössä tämä tarkoittaa yhdistelmää power metallia, sinfonisia elementtejä ja fantasia-aiheisia tarinoita sekä fantasia-aiheisen kuvituksen ja kääpiöasujen käyttöä lavalla. Yhtyeen kuudes albumi tarjoaa täynnä energiaa olevia kappaleita, jotka tekevät kuuntelusta nautittavaa erityisesti ei-niin-vakavan power metallin faneille.

Wind Rose on kertonut tehneensä levyä kaksi vuotta, mikä käy järkeen, sillä yhtyeen edellinen levy ”Wardens of the West Wind” tuli ulos vuonna 2022. Edellisillä levyillään kääpiöbändi on kertonut kokeilleensa hieman genrensä ja kuuntelijoidensa rajoja. Nyt he ovat koonneet edellisten julkaisujen parhaita puolia ja ensimmäisten levyjen toimivaksi todetun nopeatempoisen tyylin yhdeksi kokonaisuudeksi ja sitä ”Trollslayer” aika lailla onkin. Albumi ei tarjoa musiikillisesti suuria mullistuksia yhtyeen repertuaariin, mutta siinä on läsnä vahva energia sekä eeppinen tarinankerronta sanoituksissa, jotka nousevat levyn suurimpiin vahvuuksiin, jos niihin jaksaa perehtyä.

Levy alkaa lyhyellä instrumentaalisella ”Of Ice and Blood” -pätkällä, joka johtaa vahvatempoiseen ”Dance of the Axes” -kappaleeseen. Kappale asettaa albumille heti eeppisen tunnelman. Eeppisyys rikotaan kuitenkin saman tien ei-niin-vakavalla juomalaulu-tyyppisellä ”The Great Feast Underground” -kappaleella. Siinä koko yhtye kirjaimellisesti hoilaa yhteen ääneen: ”We’re drinking alcohol. And when tomorrow comes, we’ll drink more alcohol”.

Albumi vaikuttaa noudattavan tyypillistä juonikaarta, sillä sen eeppisimmät kappaleet kuten ”Legacy of the Forge” ja nimikkokappale ”Trollslayer” ovat albumin loppupuoliskolla. Ne erottuvat joukosta kohoavilla melodioillaan. Kitaristi Claudio Falconcinin dynaaminen kitaratyö yhdistettynä Francesco Cavalierin voimakkaaseen, parhaimmillaan olevaan lauluun vahvistavat albumin mahtipontista ilmapiiriä. ”No More Sorrow” taas tuo lopetuksena albumille synkemmän ja syvällisemmän puolen.

Tiivistettynä yhtye onnistuu luomaan levylle soundtrackin, joka sopisi helposti jonkinlaiseen fantasiaseikkailuun. Ehkäpä juuri siksi albumilta löytyy myös yhteistyössä videopeliyhtiö Ghost Ship Gamesin kanssa Deep Rock Galactic -videopeliin tehty kappale ”Rock and Stone”, joka on jo vakiinnuttanut asemansa yhtyeen hittien joukossa. Kappaleessa on vahva livehitin tunnelma: helppo ja yksinkertainen hokema sekä selkeä tempo, jonka tahtiin heiluttaa päätä.

Wind Rosea kehutaan paljon heidän teatraalisuudestaan ja suuresta mittakaavastaan. Tämä on vahvasti läsnä albumilla, vaikka musiikki voi tuntua hieman toistavalta albumin edetessä, tai verrattuna muuhun yhtyeen tuotantoon. Siitä huolimatta ”Trollslayer” tarjoaa viihdyttävän, fantasia-aiheisen kokemuksen metallifaneille, erityisesti niille, jotka arvostavat kevyempää ja teatraalisempaa lähestymistapaa genreen.