”Tasaisen laadukas paluu” – arvostelussa Prestigen ”Reveal The Ravage”

 

Tampereen thrash-kontio Prestige päättää kolmisenkymmentä vuotta kestäneen talviunen rytinällä julkaisemalla neljännen albuminsa ”Reveal The Ravage”.

Nelikon alkuperäisjäsenillä laulaja-basisti Aku Kytölällä, kitaristeilla Jan ”Örkki” Yrlundilla ja Ari Karppisella on selkeästikin ollut nälkää ja palava halun päästä näyttämään kyntensä ja kykynsä vielä senioripäivinään vuonna 1987 perustetun Prestigen luomistyön puitteissa. Tero Karppisen astuttua edellisvuonna syrjään yhtyeen rumpalin pallilta, päteväksi korvaajakseen löytyi nopeasti pitkän linjan Prestige-diggari, entinen Korpiklaani-rumpali Matti ”Mattson” Johansson.

 

”Reveal The Ravage” on albumina tasaisen hyvä. Biisiaihiot ovat tehokkaasti koukuttavia, sovitustyö on ollut kurinalaista, ja yhtye ymmärtää olla lähtemättä tekemään ”Metallicoita” väkinäisesti ylipitkiksi venytettyjen biisien muodossa. Kaiken lisäksi yhtyeen soitto groovaa erinomaisesti. Erityisesti kitaristikaksikon kutoma, verevä riffikäsityö ja Kytölän ikinuorekkaan poikamaista intoa ja antaumusta puhkuva, kimeähkö lauluääni ovat yhtyeen tavaramerkkejä, jotka ovat oikeastaan parantuneet ja nostaneet yhtyeen tekemisen laatua kuin viini vanhetessa. Jyhmeät mullikuorohuudahtelut lead-laulujen tukena tuovat biiseihin luonnetta. Välillä ne myös hykerryttävät tuoden mieleen kohta 40 vuoden takaiset Metallican ”Creeping Deathin” ”Die!..” – hokemat. Perinnetietoisten ainesten lisäksi mukana on myös sopivasti modernimpaa metallimaustetta, josta esimerkkinä mainittakoon avausraita ”Innocent”, joka nakuttaa triolissa modernimpaa Kreatoria mukaellen. Allekirjoittaneelle perille kolahtaa parhaiten albumilta ensimmäisenä singlenä lohkaistu, kipakka speed-humppa ”Exit” ja härkäpäinen ”Blessed Be”.

Sami Oittisen Fantom studiolla ruuvaamat soundit ovat tarpeeseensa nähden muhkeat, hyvin potkivat ja selkeät. Erityisesti rytmikitaroiden murea pikkaussoundi ja jämäkästi näitä tukevat komppiosaston pohjasoundit ansaitsevat ekstra-kiitoksen.

 

Prestigen paluualbumi on malliesimerkki siitä, kuinka niin muusikoiden iän mukanaan tuoma näkemysellisyys ja kokemus sekä edistyneen studiotekniikan hyödyntäminen saavat kappalemateriaalin kuulostamaan samaan aikaan sekä entistä tasapainoisemmalta, elinvoimaisemmalta, maanläheisemmältä että tuoreemmalta. Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että Prestige ei ole selkeästi edes lähtenyt keksimään pyörää uudelleen, ja vaikka mukana ei mitään aivan häkellyttäviä ässäbiisejä olekaan. Hittihakuisuuden voi oikeammin heittää ajatuksenakin romukoppaan tässä yhteydessä. Avainsanoina tapaukseen sopivammat ovat ennemminkin tasaiseen laadukkuuteen pyrkiminen.

Jo ensikuulemalta allekirjoittaneelle välittyy tunne, että albumin kappaleiden ainesosien ja riffikäsityön hienosyinen polveilevuus takaavat sen, että tällä materiaalilla ei voi pahasti epäonnistua. Kappaleista löytyy sopivasti vivahde-eroja erottuakseen edukseen toisistaan, mutta toisaalta hommassa on myös takana sen verran yhteneväistä höökiä, että yhdessä biisit muodostavat väkevän ja ytimekkään kokonaisuuden.

Kyseessä on sympaattinen ja oikein onnistunut paluu ikämiesyhtyeeltä, jolla on vielä intoa, palavaa halua ja näytettävää niin aikalaisilleen kuin nuoremmillekin vanhan liiton taontaan mieltyneille metallipäille. Onnistuisiko sama suoritus vuonna 2021 vielä Stonelta? – Rohkenen epäillä.

 

8-/10

Kappalelistaus:


1. ”Innocent”
2. ”Burn My Eyes”
3. ”Blessed Be”
4. ”Pick Your Poison”
5. ”Exit”
6. ”You Weep”
7. ”In Remains”
8. ”Ready”
9. ”Self Destruct”
10. ”Prime Time”