Vuonna 2009 esikoisalbuminsa julkaissut Corroded on kulkenut pitkän taipaleen ruotsalaisen raskaan rokin tantereella. Vaikka yhtye lienee tunnettu sen debyytiltä julkaistusta ”Time And Time” -kappaleesta, on ruotsalaisyhtye julkaissut monta pätevää albumia ensisoittonsa jälkeen. Yhtyeen viimeisin albumi, ”Bitter”, tuli suuren massan tietoisuuteen tammikuussa. ”Bitter” on yhtyeen viides täyspitkä julkaisu.

Jens Westin johtama Corroded on käynyt läpi miehistön vaihdoksia niin kuin lähes jokainen yhtye uransa aikana. Yhtyeen nykyinen kokoonpano on vakiinnuttanut muotonsa edellisen julkaisun ”Defcon Zeron” myötä. Yhtyeessä vaikuttavat Westinin ohessa Tomas Andersson, Bjarne Elsgård ja Per Soläng. Jäsenten välinen yhteistyö oli saumatonta jo vuonna 2017 ilmestyneellä ”Defcon Zerolla”, ja sitä se on myös ”Bitter”-albumilla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Tunnustan, että Corroded on lähellä sydäntäni ja odotin yhtyeen edellistä albumia kovasti, sillä kolmannen ja neljännen albumin välille mahtui aikaa viisi vuotta. ”Bitter” julkaistiin huomattavasti intensiivisemmässä tahdissa (vasta kaksi vuotta ”Defcon Zerosta”!), ja julkaisuajankohta pääsi jotenkin yllättämään. Vaikka levy on ehtinyt olla koko maailman kuultavana jo useamman viikon, en malta olla ruotimatta sitä hieman.

”Bitter” sisältää 12 kappaletta, mikä on tämän ruotsalaisyhtyeen kohdalla enemmän sääntö kuin poikkeus. Täyspitkän ensimmäinen kappale on intro, joka johdattaa väkevään ja murahtelevaan ”Breathingiin”. Konekiväärimäinen basari yhdistettynä systemaattisiin ja mekaanisiin riffeihin luovat äijämäisen tunnelman. Sitä toki edesauttaa myös Westinin aggressiivinen laulutyyli, joka saa kuitenkin väistyä kertosäkeistöjen puhtaiden vokaalien tieltä. ”Cross” vie ”jynkytyksen” seuraavalle asteelle, eikä kappaletta voi kuunnella ilman, että mielessä syntyy kuvitelma Corrodedin keikalla olevista ihmistä, jotka heiluttavat nyrkkejään ilmassa. ”Crossiin” on myös tuotu keveyttä kertosäkeistöjen puhtaammilla lauluosuuksilla.

Corrodedilla on ollut tapana koostaa albuminsa raskaista ja kevyistä kappaleista. Yhtyeen uusin albumi tekee sen suhteen kuitenkin selvän poikkeuksen. ”Bitterin” kohdalla kuulostaa nimittäin sille, että kappaleet on rakennettu melodioidensa suhteen pääsääntöisesti raskaiksi, mutta kertosäkeistössä kappaleisiin tuodaan ilmavuutta ja pehmeyttä. Kaikki kappaleet eivät mene toki samalla kaavalla mutta huomattavan moni. Poikkeuksina nostettakoon esiin ”Black”, joka edustaa albumin hyöhensarjaa ja ”Cyanide”, joka kuulostaa siltä, että se on luotu päinvastaisesti kuin monet muut kappaleet.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

On ikävä myöntää ja hyväksyä se, ettei ”Bitter” yllä Corrodedin tavanomaiselle tasolle. Vaikka levyllä on kaikki ainekset olla toimiva (on raskaita melodioita, hienoja sooloja ja Westinin upean karheaa ääntä), ei albumi tunnu potkivan niin kovasti kuin sen pitäisi. Levyltä ei tunnu nousevan esiin selviä huippukohtia, vaikka ”Black” ja ”Time” yrittävätkin ne paikat lunastaa. Täyspitkä ei onnistu myöskään koukuttamaan. Vaikka ”Bitter” tekee eroa edellisiin albumeihin, ei se loista edukseen. Corrodedin viides levy on tasaisen varmaa ja raskasta rokkia, mutta suuria innostuksen hetkiä se ei pysty antamaan.

6/10

Kappalelista:

1. Bitter – Intro
2. Breathing
3. Cross
4. Burn
5. Black
6. Testament
7. Scream
8. Cyanide
9. Destruction
10. Time
11. Drown
12. War

Corroded Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen