Tasoltaan kohtalaista ohjelmoitujen ääninäytteiden soittoa – arviossa Miseria Ultiman toinen studiojulkaisu ”Graygarden”
Kotimainen tuore dark electro/EBM -duo Miseria Ultima ei hellitä otettaan. Vuonna 2016 perustettu projekti on tehnyt suuren harppauksen omassa musiikin lajityypissään. Erityisesti EBM:n, eli electronic body music -genren piireissä päät ovat kääntyneet silkasta mielenkiinnosta, minkä seurauksena duo on saanut näkyvyyttä. Töitä ja tuotosta on puskettu ilmoille sen verran, ettei ylimääräiseen lomailuun ole ollut aikaa. Vuosikymmenen vaihtuessa saapuu näytille Miseria Ultiman uusin, toinen kokopitkä nimeltään ”Graygarden”.
Musiikillisesti ”Graygarden” ei ole hullumpaa jälkeä, kun ajattelee ensisijaisesti ideaa ja lähtökohtaa. Soundillinen puoli ja tuotos ovat miellyttävän kuuloista, ja juuri sellaista, mitä osaa odottaa Miseria Ultiman musiikilta. Toteutuksena kappaleet vaikuttavat sopivan tähän niin kutsuttuun vihaisen miehen teknon alueelle, mutta monen kuuntelukerran jälkeen monipuolista ja vaihtelevaa elämystä ei hahmotu. Ensimmäisten näytteiden ja samplien aikana meno jää alusta alkaen hieman puiseksi. Etenkin, kun soitto kestää keskimäärin noin neljä minuuttia per kappale. Lisukkeiden lisäksi kuultavat, melko lattean tuntuiset vokaaliosuudet eivät nostata kummoisia lisäpisteitä.
Hyvää sanottavaa löytyy siitä huolimatta! Hyvässä otteessa ja tasapainossa pitävät ”Insolence”, ”Inhale The Fire” ja ”Allegiance”, jotka osuvat ja uppoavat muiden kappaleiden ohella hyvin mieleen. Mikäli levyltä löytyisi enemmän tämän kaltaisia, kivoilla melodioilla ja ronskilla tahdilla rakennettuja teoksia, ”Greygarden”-julkaisun pisteet nousisivat helposti korkeammalle. Tällä kertaa kolme kappaletta ei valitettavasti riitä pitämään albumin tukipilareita täysin pystyssä.
Uskon, että tämän kaltaiselle musiikille löytyy omat kuluttajansa, mutta muuten ”Graygarden” vaikuttaa olevan korkeintaan näitä ”ihan ok” -tason julkaisuja. Levy ei ole onnekseen ärsyttävä tai muutenkaan vastaavalla tavalla kamala taidonnäyte, vaikkei kiekko ole silti mitenkään erityisen erikoinen tai tajunnan räjäyttävä julkaisu. Bilemusiikiksi se menee varmasti, mutta kotisohvalla meno tuntuu väsyneeltä.
6½/10
Kappalelista:
Mainos päättyy
1. Stone In The Sky
2. Remote Warning
3. Bayonet Of Her Arms
4. Insolence
5. Circuit In The Scars
6. Future Imperfect
7. Let Down
8. Inhale The Fire
9. Allegiance
10. Temple Behind The Shades
Miseria Ultima Homepage
Miseria Ultima Facebook
Kirjoittanut: Sami Elamaa
Mainos päättyy
