Tästä syystä Behemothin ”The Satanist” on yksi vuosisadan parhaita albumeita
Puolalaisen Behemothin tuorein ”The Satanist” -albumi ei ainoastaan todistanut nokkamies Adam ”Nergal” Darskin leukemian selättämistä, vaan levy nousi myös äärimetallin kirkkaimmaksi timantiksi tämän vuosisadan osalta. 2009 ilmestynyt ”Evangelion” oli jo nostananut kulttimainetta nauttivan Behemothin valtavirran tietoisuuteen muuttaen yhtyeen yhdeksi oman saransa suunnannäyttäjistä, mutta pian albumin julkaisun jälkeen yhtye oli kuitenkin ongelmallisessa tilanteessa, kun Nergalilla todettiin leukemia ja uskonnolliset tahot tulistuivat yhtyeelle sen kotimaassa Nergalin revittyä Raamatun palasiksi lavalla kesken keikan.
Viisi vuotta kestänyt odotus palkittiin, kun ”The Satanist” julkaistiin 2014: niin fanit kuin kriitikotkin ylistivät ikoniseksi muodostunutta albumia, joka edusti yhtyeen orgaanisempaa, rehellisempää ja henkilökohtaisempaa puolta, kuten sen alkuperästä voikin päätellä. Nergal kertoo levyn taustasta seuraavaa:
“It was very much rooted in the healing process.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
“I don’t want to say that the album was a reaction to my leukemia, but it was definitely a reaction to my whole life, and I definitely had a need to redefine myself as a human being. That’s why The Satanist resonates on so many levels and so many dimensions. It was very much rooted in where I came from. It was like a rebirth of an artist, of a human being – there was this fire deep within that should be unleashed, and it was manifested in the form of this record.”
”The Satanist” nauhoitettiin Watainin, In Solituden ja The Devil’s Bloodin kanssa soitetun kiertueen jälkeen, ja levyllä esiintyykin näistä ensimmäiselle tyypillistä energisyyttä sekä peittelemätöntä okkultisimia, joka juurtuu ennemminkin henkilökohtaisesta tahdosta valaistua kuin historiallisista teksteistä. Albumi ei syntynyt ainoastaan Nergalin oman elämäntilanteen sivutuotteena, vaan myös vastapainona edeltäjänsä laskelmoidun tarkkaan ja vähemmän tunnerikkaaseen lähestymistapaan. Nergal kommentoi:
“I really had an inner need to make something new, especially after Evangelion.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
“I really needed to liberate myself and to liberate the fans, so to speak – do a record that was going to be more emotionally driven, more real in every sense, more organic, more natural, not pushed, not stressed, just going with the flow with everything that is leaving your system. I really wanted to cut down the ‘intellectual’ factor; obviously, you need your brain to put things together, but I really wanted my heart and emotions to play the number one role when making the record, and you can hear that. It was really time to break new ground, and I felt this was maybe my only chance to do it.”
Vaikka Nergal toteaa levyn olevan toimiva kokonaisuus, hän paljastaa tiettyjen kappaleiden olevan itseään muita lähempänä:
“When we play Ora Pro Nobis, Lucifer or O Father O Satan O Sun!, I feel the shivers running down my spine.”
“I always analyse things, but what I value the most is my own body’s reaction to something, and when I perform certain songs, I’m like, ‘Shit, this is real.’”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Arvostelumme albumista voit lukea täältä, kun taas Max Cavaleran (ex-Sepultura, Soulfly, Cavalera Conspiracy) kommentin levyyn liittyen näet alta. Behemoth soitti heinäkuussa ”The Satanist” -albumin kokonaisuudessaan Tuskassa Helsingin Suvilahdessa, ja seuraavan kerran yhtye nähdään Suomessa 13.12. Amon Amartin lämppärinä Helsingin jäähallissa.
“That album is fucking great. It made them bigger, but there’s a reason: it had better songs! I love their older stuff, it’s killer, but for The Satanist they really paid attention to songwriting. The first time you hear it all, it’s a shock, but as you listen to it, it keeps getting better and better and better. I really, really love it.”
Metal Hammerin alkuperäisen kirjoituksen aiheesta voit lukea tästä linkistä:
Mainos päättyy